Viherpiha

Ei ne kukat, vaan lehdet! Taimistoviljelijät vinkkaavat 9 upeinta lehtiperennaa


Näiden perennojen juju on kauniissa lehdissä. Poimi taimistojen valitsemat suosikit pihaasi vehreyttämään.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto, Lehtikuva, Taimistot

Axel Kroschel: ”Varjokasvien ryhmässä komea kilpiangervo varastaa huomion”

Tornionlaakson taimitarha, Tornio, vyöhyke VI

1. Kilpiangervo

Kilpiangervon lehdet kasvavat jopa yli 50 sentin levyisiksi. Varjokasvien ryhmässä komea Astilboides tabularis varastaakin huomion.

Kirkkaanvihreät lehdet ovat säännöllisen pyöreät. Kermankeltaiset kukinnot nousevat lehtien yläpuolelle, mutta upea lehdistö vangitsee katseen.

Puolivarjo on paras kasvupaikka. Kilpiangervoni kasvaa japaninsiipipähkinän lehtien siimeksessä. Puun on hyvä olla riittävän iso, sellainen joka antaa katveessaan kasvaville riittävästi varjoa. Kaverina minulla on saniaisia, jaloangervoja ja erivärisiä isolehtisiä kuunliljoja, esimerkiksi sinikuunlilja ’Elegans’. Myös nauhukset ovat kivoja naapureita. Viihtyäkseen kilpiangervo tarvitsee kosteahkoa, muttei märkää kasvupaikkaa.

Valon tarve: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 80–100 cm

Kukinta-aika: heinä–elokuu

2. Liuskavaleangervo

Liuskavaleangervo ’Braunlaub’ huokuu itämaista tunnelmaa, onhan se kotoisin Japanista ja Koreasta. Kestävää perennaa näkee maalaispihoissa Ylitornion pohjoispuolellakin.

Näyttävät lehdet ovat se juju! 40-senttisissä lehdissä hehkuu kuparinruskea, ja syksyllä ne värittyvät punaruskeiksi.

Rodgersia podophylla ’Braunlaub’ viihtyy kosteahkossa, ei-märässä maassa. Nappivalinta on metsäpuutarha, jossa se kasvaa komeimmaksi vaikkapa lehtipuun varjossa, ravinteikkaassa ja suojaisassa paikassa. Seuraksi sopivat muut isot, rehevät perennat: kilpiangervo, saniaiset, isot kuunliljat ja jaloangervot. Vaikka liuskavaleangervo pitää eniten puolivarjosta, se kestää auringossakin, kunhan paikka ei ole paahteinen.

Valon tarve: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 60–90 cm

Kukinta-aika: heinä–elokuu

3. Jalokuunlilja

Jalokuunlilja ’Sum & Substance’ on yksi harvoista auringossa viihtyvistä kuunliljoista. Kestävä perenna menestyy täällä pohjoisessakin yllättävän hyvin. Lehdet ovat huomattavan kauniit, niiden hieman aaltoilevat reunat tuovat kivaa ilmettä.

Vaaleanvihreät, auringossa kullankeltaisiksi muuttuvat lehdet tuovat puutarhaan rehevyyttä. Keski-Euroopassa sanotaan, että vahamaiset lehdet selviävät paremmin etanoista.

Suotuisimpia kasvupaikkoja ovat metsänreunat, joissa on sopivasti valoa ja suojaa. Myös ruukussa viihtyvä Hosta Tarhafunkia -ryhmä ’Sum & Substance’ menestyy hyvin, koska se viihtyy lämpimissäkin kasvupaikoissa. Kaveriksi istuttaisin muita isolehtisiä, yksivärisiä kuunliljoja.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 80 cm

Kukinta-aika: elo–syyskuu

520 kuunliljan puutarha

Kuunliljat ovat ihania, eikö vain! Kurkkaa Jarin puutarhaan, siellä kasvaa huikeat 520 erilaista kuunliljaa.

Marjaana Lepänjuuri: ”Raikkaanvihreä varjoyrtti on lehtiperennojen aatelia”

Pinsiön taimisto, Hämeenkyrö, vyöhyke III

4. Nukkapähkämö

Soma nukkapähkämö on minusta lehtiperennojen lehtiperenna. Usein kukkavarret leikataan pois ennen kukintaa tai sen jälkeen, niin lehtimatto pysyy tuuheana ja tiiviinä.

Stachys byzantinan samettisia, hopeanharmaita lehtiä on ihana silitellä. Ruotsinkielinen nimi lammöron eli lampaankorva kuvaa hyvin sitä, miten pehmeiltä lehdet tuntuvat. Lehdistö pysyy kauniina koko kesän. Helppohoitoinen nukkapähkämö kasvaa peittäväksi, jolloin rikkaruohoille ei jää perennapenkissä tilaa.

Nukkapähkämö suosii kuivahkoa, läpäisevää ja melko niukkaravinteista maata. Sillä saa istutusryhmään kaunista kontrastia. Rinnalle sopivat hyvin vaikkapa komeamaksaruohon punalehtiset lajikkeet, kuten ’Purple Emperor’ ja ’Jose Aubergine’.

Valon tarve: aurinko

Korkeus: 30 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

5. Tunturipoimulehti

Kestävä tunturipoimulehti kasvaa luonnonvaraisena Lapin tuntureilla. Tätä pikkuperennaa ei moni puutarhaharrastaja tiedä, vaikka se on mainio kivikko- ja maanpeitekasvi. Taimistollamme se on onnistunut kukoistamaan sepelissäkin.

Koristeelliset lehdet ovat kauniin kiiltävät koko kasvukauden. Hillitynvärinen Alchemilla alpina on tosi käyttökelpoinen perenna istutusryhmiin ja käy valkosävyisen puutarhan ystävälle. Tunturipoimulehti ei leviä nopeasti ja sopii hyvin pikkupihaan.

Istuta tunturipoimulehti valoisalle paikalle pihaan. Vettä läpäisevä hiekkamulta on mieluisin kasvualusta. Hyviä naapurikasveja ovat muut pienet perennat, kuten kangasajuruoho ja matalat maksaruohot. Istuta 10–12 taimea neliölle.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 10–20 cm

Kukinta-aika: kesäkuu

6. Varjoyrtti

Raikkaanvihreä varjoyrtti on lehtiperennojen aatelia. Ikivihreällä perennalla on upea kiiltävä lehdistö. Oikeastaan varjoyrtti on puuvartinen varpukasvi. Kasvutapa on tyylikäs; varjoyrtti tekee hienoja lehtimattoja. Käyttäisin sitä isoina pintoina istutusryhmissä.

Maaperä saisi olla tuore ja jopa kosteahko. Pachysandra terminalis suosii hapanta maata, joten se sopii erityisen hyvin alppiruusujen ja hortensioiden aluskasviksi. Jaloangervot ja pikkuperennoista sinikukkainen pikkutalvio näyttävät kivoilta varjoyrtin kanssa. Tämä perenna sopii myös ikivihreän mahonian juurelle. Istuttaisin varjoyrttiä pihan varjoisiin paikkoihin, joissa nurmikko sammaloituu tai jotka ovat nurmikoksi liian kapeita alueita.

Valon tarve: puolivarjosta varjoon

Korkeus: 20–30 com

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Kari Reiman: ”Idänvarjosaran lehdet kaartuvat kauniisti ja luovat pihaan rehevää tunnelmaa”

Irjalan taimisto, Vihti, vyöhyke Ib

7. Purppuraratamo

Punalehtisille perennoille, kuten purppuraratamolle, löytyy aina paikkansa puutarhassa. Mitä aurinkoisemmalla paikalla se kasvaa, sitä punaisemmat ovat lehdet.

Purppuraratamo on komea tiheänä kasvustona. Alussa ei tarvita montaa taimea, koska Plantago major ’Rubrifolia’ leviää helposti siemenestä. Jos sitä ei haluta, leikkaa kukkavarret ennen tai jälkeen kukinnan.

Parhaimman näköinen purppuraratamo on valoisan perennapenkin reunakasvina. Se ei ole ronkeli paikasta, kunhan maa on tuore. Vain kuiva kivikkopenkki ei toimi. Keltakukkaiset perennat, kuten keltamaksaruoho tuovat naapureina kivaa kontrastia. Hyviä kumppaneita ovat myös hopeansävyiset ja valkokukkaiset perennat.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 10–15 cm

Kukinta-aika: kesä–elokuu

8. Hopeamaruna

Valoa istutusryhmiin tuova hopeamaruna sopii todella monen perennan kanssa – en oikeastaan keksi lajia, jonka kanssa se ei kävisi. Voit käyttää sitä korkeampien ja eriväristen perennojen, kuten syysleimujen ja hohdekukkien erottajana.

Hopeamarunan näyttävyys syntyy sen huomiota herättävästä hopeanhohtoisuudesta. Tanakkana perennana se pysyy hyvin pystyssä. Koska hopeamaruna leviää juurirönsyillä tehokkaasti, rajaa kasvualue pohjattomalla ämpärillä tai juurimatolla, jos haluat sen pysyvän aloillaan.

Artemisia ludoviciana menestyy hyvin normaalissa puutarhamaassa. Paras kasvualusta on läpäisevä ja hengittävä hiekkamulta. Koska hopeamaruna on pujon sukulainen, en suosittele sitä allergikoille.

Valon tarve: aurinko

Korkeus: 60–100 cm

Kukinta-aika: heinä–elokuu

9. Idänvarjosara

Nimestään huolimatta idänvarjosara viihtyy auringossakin, kunhan maa on tarpeeksi tuore. Auringossa lehdet muuttuvat keltaisiksi.

Lehdet kaartuvat kauniisti, ja idänvarjosara luo pihaan rehevää tunnelmaa. Idänvarjosaraa voi käyttää maanpeittona. Se tekee hyvin sivuversoja – yhden kasvin juuresta lähtee monta mätäsmäistä uutta versoa.

Carex siderosticta ei nirsoile kasvupaikan ja valon suhteen, mutta vaatii kosteutta sarojen tapaan. Niissä on paljon kirjavalehtisiä lajikkeita, mutta itse pidän eniten idänvarjosaran raikkaanvihreistä lehdistä. Kumppaneiksi sopivat kevätpikkusydämet, joiden kasvutapa on ihan erilainen, samoin purppuraratamo ja hopeamaruna. Omassa pihassani idänvarjosara viihtyi alppiruusujen alla.

Valon tarve: auringosta varjoon

Korkeus: 20 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Julkaistu: 29.7.2019