1. Millaista on hyvä puutarhamulta?
Se riippua aina käyttötarkoituksesta, siitä, mitä kasvatetaan. Maan tulee joka tapauksessa olla sopivasti vettä ja ravinteita pidättävää ja silti sopivasti läpäisevää.
Mullassa ei saa olla kasvitauteja eikä tuholaisia eikä liiemmin maatumattomia aineksia, esimerkiksi oksanpätkiä. Jos nurmikkomullassa on paljon oksia, kasvaa nurmikolla ennen pitkää runsaasti sieniä.
Hyvässä puutarhamaassa happamuus ja ravinteet ovat tasapainossa. Pääravinteita ovat typpi, fosfori ja kalium sekä rikki, kalsium ja magnesium. Niitä tarvitaan huomattavasti enemmän kuin hivenravinteita, joita ovat muun muassa rauta, mangaani, sinkki, kupari, molybdeeni, boori ja kloori.
Sekä pää- että hivenravinteet ovat kasveille yhtä välttämättömiä, vaikka tarpeen määrässä on suuria eroja.
2. Miten maan happamuutta ja ravinnepitoisuutta arvioidaan?
Näitä kemiallisia ominaisuuksia ei voi mitata kuin kemiallisilla menetelmillä.
Ravinnetilan saa selville ottamalla maanäytteen ja lähettämällä sen Viljavuuspalvelun maa-analyysiin. Happamuuden selvittäminen vaatii pH-testin. Senkin voi teettää Viljavuuspalvelulla. Testin voi myös tehdä itse ostamalla apteekista tai puutarhamyymälästä pH-liuskoja ja noudattamalla tarkkaan ohjeita.
Silmämääräisesti voi arvioida maan multavuutta ja savisuutta, mutta Viljavuuspalvelu tekee nämäkin arviot edullisesti.
3. Miten maanäyte otetaan?
Eri puolilta tonttia otetaan noin kymmenen näytettä. Jokaisen näytteen ottoa varten kaivetaan parinkymmenen sentin kuoppa, jonka reunasta lohkaistaan lapiolla näytettä varten parin sentin paksuinen, kuopan syvyinen pystysuora siivu. Aivan pintamaata tai mahdollista pohjamaata ei kannata ottaa mukaan. Näytteet sekoitetaan ämpärissä hyvin keskenään, ja tätä keskiarvomaata lähetetään noin litra analysoitavaksi Viljavuuspalveluun. Jos tontilla kasvaa jo jotain, näytteenottopaikat rajataan kasvilajien mukaan. Silloin otetaan eri näytteet esimerkiksi vihannesmaalta, koristekasvitarhasta sekä hedelmä- ja marjatarhasta.
Viljavuuspalvelusta saa halutessa myös kasvikohtaiset maanparannus-, lannoitus- ja kalkitusohjeet.
4. Miksi pH-arvo on niin tärkeä tietää?
Se kertoo maan happamuudesta. Happamuus vaikuttaa kasvien ravinteiden ottoon. Mitä alhaisempi on pH-arvo, sitä happamampi on maa.
Ravinteet ovat useimmille kasveille parhaiten käyttökelpoisessa muodossa silloin, kun pH on 6–6,5 hujakoilla. Havukasveille, alppiruusuille ja hortensioille sopii hapan maa. Niille hyvä pH-arvo on 5.
Jos pH-arvo poikkeaa kovasti suosituksista, ei auta, vaikka kuinka lannoittaisi – kasvit eivät pysty käyttämään ravinteita.
5. Mitä tarkoittaa maanparannus?
Maalla on fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia ominaisuuksia. Niitä kaikkia voi joutua parantamaan, tai sitten vain yhtä seikkaa. Esimerkiksi liian saviseen maahan lisätään hiekkaa, jotta sen fysikaaliset ominaisuudet paranevat. Maasta tulee läpäisevämpää.
Kemiallinen puoli tarkoittaa maanparannuksessa lähinnä kalkitusta ja lannoitusta. Pihan rakentaja todennäköisesti törmää siihen, että pH on 5,3, kun sen pitäisi olla yli 6. Silloin tarvitaan kalkkia, jotta muun muassa ravinteiden otto helpottuu.
Biologiset ominaisuudet liittyvät maan elävyyteen ja pieneliöiden toimintaan. Jos maa on hyvin pölymäistä ja kuivaa tarvitaan kompostia lisäämään pieneliöitä. Jos kompostia ei ole, auttavat asiaa eloperäiset lannoitteet, kuten kanankakka.
Pieneliöt hajottavat kasvijätteitä, joista sitten vapautuu ravinteita kasvien käyttöön. Ne myös pitävät maan ilmavana. Mitä enemmän maassa on matoja ja ötököitä, sitä paremmin se voi. Hyvän mullan tuntee siitä, että siinä on hyvä mururakenne – selkeitä pyöreitä muruja.
Maata voi elävöittää myös katteilla. Katteet lisäävät kosteutta, ja kosteassa maassa syntyy elämää.
Jos on epävarma maan kunnosta ja maanparannuksen tarpeesta, suosittelen maa-analyysin teettämistä. Silloin voi päästä vähemmällä.
6. Onko helppoa keinoa savimaan parantamiseksi?
Ei. Savipitoisuus saa olla korkeintaan kymmenen prosenttia, nurmikolla mielellään vähemmän. Erittäin savinen maa vaatii paljon hiekan ja turpeen tai kompostin lisäämistä, ja se on aina työlästä.
Maata voi parantaa vähän kerrassaan vuosi vuodelta, jolloin urakka ei ole niin suuri. Voi myös ostaa uutta multaa ja levittää sitä savimaan päälle. Istutuksille sitä tarvitaan 40 senttiä, nurmikolle riittää parikymmentä.
7. Voiko katteiden käytöstä olla haittaa?
Oikein käytettynä ei. Sopiva katteen paksuus on 5–7 senttiä, 15 senttiä on jo liikaa. Liian paksu katekerros lisää sienitautien riskiä, varsinkin jos katetta on paljon puun tai pensaan juurenniskan ympärillä. Juurenniskan alueelle kannattaa mieluummin laittaa ohuempi kerros kuin muualle.
Kovin paksu kerros katetta myöhästyttää kasvua keväällä, koska maa pysyy katteen alla pidempään kylmänä. Ennen katteen laittoa on kitkettävä monivuotiset juuririkkakasvit, kuten juolavehnä.
8. Miksi tarvitaan niin paljon erikoismultia?
Koska kasvien tarpeet ovat niin erilaisia. Esimerkiksi havukasvit ja alppiruusut vaativat happaman maan, joten niiden mullassa ei ole kalkkia. Ruusut ja perennat tarvitsevat emäksisempää ja hyvin vettä pidättävää maata, joten niiden mullassa on enemmän savea ja muita vettä pidättäviä aineksia.
Viherrakentamisessa käyttötarpeet sanelevat, millaista multaa tarvitaan. Puistojen nurmikoille valmistetaan erittäin hiekkaista kasvualustaa, jotta saadaan hyvä kantavuus, sillä puistoissa saatetaan käyttää hyvin raskaita koneita nurmikon hoidossa. Katupuiden mullan pitää kestää jopa liikenteen painoa.
Asiantuntija: agronomi Pertti Pehkonen
