Perheen äiti on innostunut tuunaaja. Kun hänelle tulee jotakin mieleen, hän laittaa saman tien tuulemaan. Eräänä päivänä hän keksi kantaa suvun vanhan höyläpenkin ulkovarastosta sisälle. Se pääsi paraatipaikalle olohuoneeseen. Penkin alkuperäinen omistajakin on tiedossa, hän on perheen äidinäidin tädin mies. Höyläpenkistä tuli mainio pöytä, kun tason päälle hankittiin paksu lasilevy.
Lasin alla oleva tyhjä tila sai perheen äidin mielikuvituksen liikkeelle. Hän kokosi sinne karmaisevan murhamysteeriasetelman isänsä vanhojen dekkareiden innostamana. Isänisä oli kirurgi, ja hänen jäämistöstään löytyi lisää karmivaa rekvisiittaa. Perheen äitikin on pysytellyt alalla, sillä hän on ammatiltaan leikkaussalihoitaja.
Asetelmassa on muun muassa naskali leikkaussalista sekä ukin vanha lääkeruisku ja tyhjä morfiinipullo. Mitähän salaisuuksia kätkeytyy nauhalla solmittuun hiuskiehkuraan? Kaiken kruunaa valosarja, joka luo aavemaista valoa hyytävään asetelmaan.
Päiväsaikaan lapset syövät pöydän ääressä välipalaa, tekevät läksyjään ja rakentavat palapelejä. Tunnelma on ihanan seesteinen. Viikonloppuisin lasten mentyä nukkumaan pöydän ääressä istuvat iltaa aikuiset. Perheen äiti laittaa kynttilät palamaan ja sytyttää led-köynnökset, jolloin tunnelma muuttuu ihan toiseksi. Seurue saattaa jopa innostua kertomaan kummitusjuttuja toisilleen. Murhamysteerin äärellä tarinointi jatkuu usein yömyöhään.
Sama rento sisustustyyli jatkuu muuallakin talossa, mutta huomattavasti lempeämpänä. Kodin laittaminen ja käsityöt ovat hyvää vastapainoa perheen äidin päivätyölle. Usein hän rentoutuu virkkaamalla mattoja. Höyläpenkin lisäksi hänen suosikkikalusteisiinsa kuuluu ukin vanha mahalipasto, jonka alalaatikko on edelleen täynnä aarteita ukin varastosta. Kun vaihtelunhalu yllättää, sieltä voi ammentaa uusia kauheuksia höyläpenkin asetelmaan.
Alkuperäinen teksti Laura Sychold, editoinut Kirsi Turunen. Kuvat Mikko Kaaresmaa.
