Viherpiha

Viinirypäleiden viemää! Helenan puutarhassa viiniköynnökset luikertelevat kuusen oksien lomassa

Viinirypäleiden viemää! Helenan puutarhassa viiniköynnökset luikertelevat kuusen oksien lomassa

Helena Tiililä on kokeillut kymmenien viiniköynnöslajikkeiden viljelyä löytääkseen niiden joukosta kaikkein maukkaimman, Suomen kasvuoloihin sopivan herkkurypäleen.
Teksti Heidi Haapalahti
Kuvat Teija Tuisku
Mainos

Helena Tiililä poimii tuon tuosta suuhunsa makeaa mehua tirsuvan viinirypäleen. Sitten hän pysähtyy ja keskittyy hetkeksi makustelemaan, ovatko rypäleen aromit ja sokeripitoisuus kehittyneet kunnollisiksi. Välillä kasvoille nousee tyytyväisen hymyn sijasta nyrpistys ja Helena sylkäisee rypäleen suustaan.

– Yök, tässä on korkkivikaisen viinin makua. Jos kesä ei ole ollut tasainen, rypäleiden maku ei kehity oikein. Vasta oman viininkasvatusharrastukseni myötä olen kunnolla ymmärtänyt käsitteen hyvästä viinivuodesta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että silloin on ollut rypäleille mahdollisimman sopiva vuosi, hän selittää.

Helena innostui viininviljelystä jo parikymmentä vuotta sitten. Sitä ennen hän oli ehtinyt harrastaa intohimoisesti ainakin pajujen, yrttien, kuivakukkien, tomaattien ja chilien kasvatusta. Alussa Helenaa viehätti eniten viininteko, mutta oman viinin myyminen on hänen mielestään tehty Suomessa turhan hankalaksi. Viinin sijasta Helena valmistaa rypäleistään nykyään herkullista hyytelöä, jota on myytävänä Ahlmanin maatalousoppilaitoksen tilapuodissa Tampereella. Aromikkaita viiniköynnöksen lehtiä Helena hyödyntää viininlehtikääryleiden lisäksi myös mehun tai viinin pohjana.

'Somerset Seedless' Helena Tiililä ja Raimo Saar haluavat löytää Suomen oloihin sopivan, kaikkein maukkaimman herkkurypäleen.

Tällä hetkellä Helenan ja hänen Virossa viininviljelyyn perehtyneen miesystävänsä Raimo Saarin kiinnostuksen kohteena on löytää mahdollisimman hyvä pöytärypälelajike. Se olisi terveellisiä antosyaaneja sisältävä kotimainen superruoka. Tämän takia pihapiirin laitamilla levittäytyvät viiniköynnösten säntilliset rivit ja kasvihuoneet, joissa rypäleistä notkuvia köynnöksiä kasvaa vielä lisää.

Helena testaa, mikä lajike kasvattaa parhaimmat ja kauneimmat rypäleet, jotka ehtivät varmasti kypsyä Suomen lyhyessä kesässä. Koetuksella on myös lajikkeiden talvenkestävyys. Suurin osa kokeilulajikkeista on kotoisin Virosta ja muualta Baltiasta, Ruotsista, Yhdysvaltain pohjoisosista ja Kanadasta sekä Venäjältä.

Helena on istuttanut kutakin lajiketta kaksi kappaletta. Uusimmat 20 lajiketta ovat kasvaneet täällä vasta kaksi kesää eivätkä ole vielä tehneet rypäleitä. Jos ne eivät kolmantenakaan kesänään tuota satoa, Helena antaa niille lähtöpassit.

– ’Zilga’ on minusta yksi parhaista. Se on erittäin kestävä, ja kun sen leikkaa, rypäleistä kasvaa isot, hän kehuu.

Monelle tutun latvialaislajikkeen etuna on myös aikaisuus. Sen sato kypsyy noin kaksi viikkoa ennen pohjoisamerikkalaista ’Beta’-lajiketta, joka on myös hyvin talvenkestävä.

Talvea varten Helena kaataa marraskuussa arkojen viiniköynnösten rungot maahan. Sitä varten niiden pitää olla taipuisia, joten Helena pitää rungot ohuehkoina ja taipuisina säännöllisillä leikkauksilla. Arimmat lajikkeet saavat talvisuojan havuista, pehkuista, mullasta tai pakkaspeitteestä. Paleltumaan päässyt köynnös lähtee yleensä uuteen kasvuun, mutta tekee rypäleensä todella alas.

– Monet luulevat, että viiniköynnökset menestyvät Suomessa vain kasvihuoneessa, mutta se ei pidä paikkaansa. Kasvihuoneissa on kesäisin usein kostean hautovaa, mikä saa viiniköynnösten homeet innostumaan. Tämän vuoksi huoneen tuuletus on hyvin tärkeää. Kasvihuoneessa kasvukausi tietysti kestää avomaata pidempään, joten sitä voi suositella myöhäisille lajikkeille.

'Beta' kiipeää pihakuusta pitkin. Osa viiniköynnöksistä kasvaa ulkona hiekkapitoisessa multamaassa, osa taas kasvihuoneissa.

Kasvihuoneen sijasta Helena kehottaa kokeilemaan viiniköynnöksen istuttamista vaikkapa suuren pihakuusen läheisyyteen. Mainio kasvupaikka löytyi sattumalta, kun Helena huomasi kotikuusen läheisyyteen istuttamansa ’Beta’-lajikkeen päättäneen kiivetä puuhun. Kuusen tuuheilla oksilla kypsyy syyskuun lopulla muhkea rypälesato.

– Havupuun oksien lomassa luikerteleva viiniköynnös on kuin herran kukkarossa. Siellä on hyvä pienilmasto, lämmintä ja tuuletonta. Talvella oksille satava lumipeite suojaa myös viiniköynnöksen vartta kylmyydeltä. Rypäleiden poimimista varten pitää tosin hankkia tikkaat, Helena nauraa.

Leikkaa talvella ja kesällä

Ensimmäisinä vuosinaan viiniköynnös saa kasvaa vapaasti, jotta siitä kehittyisi mahdollisimman vahva. Sen jälkeen Helena alkaa rajoittaa kasvua säännöllisillä leikkuilla.

– Ilman leikkuuta rypälesato kasvaa pienikokoiseksi eikä ehdi välttämättä edes kypsyä. Leikkaamattoman köynnöksen rypäleiden makukin jää huonoksi.

Helena aloittaa leikkuun varhain keväällä heti, kun ulkona tarkenee työskennellä, mutta viiniköynnös on vielä lepotilassa eivätkä sen silmut pullistele. Hän jättää kuhunkin taimeen jäljelle noin neljä metrin mittaista runkoa, mutta köynnöksiä voisi hänestä leikata vielä reippaamminkin.

– Kesän aikana leikkaan vielä ainakin kahteen kertaan. Poistan silloin kaikki alalehdet, kun rypäleet ovat tulossa. Se ehkäisee homeiden iskua. Riivin myös kaikki rypäleitä varjostavat lehdet, Helena neuvoo.

Ei lannoitusta eikä kastelua

Helena ei lannoita eikä kastele viiniköynnöksiään juuri lainkaan. Hän kastelee kasvihuoneen taimiakin vain istutusvuonna. Tavoitteena on se, että kasvit työntävät juurensa syvälle paksuun, hiekkapitoiseen multamaahan.

Kasvua riittää Helenan mielestä ilman lannoitteitakin. Varsinkin typpipitoinen lannoite teettää vain lisää leikattavaa. Vasta istutetuille taimille Helena antaa kuitenkin syyslannoitetta elokuun alussa parantaakseen niiden talvenkestävyyttä.

Helenan vinkit

  • Kevään kasvuunlähdönaika on kinkkinen. Silloin viiniköynnöksiä pitää usein suojata, etteivät ne palellu. Pidän tämän vuoksi kasvihuoneissa lämmitintä.
  • Suomen viininkasvattajien kotisivuilla on hyviä ohjeita viininviljelyharrastuksen aloittamiseen.
  • Baltialaiset ja pohjoisamerikkalaiset lajikkeet sopivat parhaiten meidän oloihimme. Virossa on hyvät lajikevalikoimat. Olen tuonut sieltä itsekin monia lajikkeita.
’Zilga’ on runsaskasvuinen, talvenkestävä ja satoisa peruslajike. Rypäleet kasvavat paljon isommiksi, jos kasvustoa leikkaa. 'Kuzminski Sini' on melko aikainen lajike ja hyötyy talvella peittämisestä. Pienisiemenisten rypäleiden mehu on poikkeuksellisesti punaista. 'Kosmonaut' on suurisatoinen lajike, jos köynnöksen kaataa syksyllä maahan ja peittää. Ohutkuoriset rypäleet pitää korjata pois ajoissa. 'Rondo'. Viinin teossa suosittu keskiaikainen lajike tuottaa meillä parhaan sadon kasvihuoneessa. Avomaalla se kannattaa peittää talveksi. 'Somerset Seedless' on maltillisesti kasvava aikainen lajike, joka tekee pieniä, siemenettömiä rypäleitä. Jätä jokaiseen versoon vain kaksi terttua. 'Jokke'. Satoisa lajike tekee isoja terttuja ja hienoja ja suuria rypäleitä. Vaatii kasvihuoneen aurinkoisimman paikan kypsyäkseen. 'Adalmiina' on melko pienisatoinen eikä tee kaikkina vuosina lainkaan rypäleitä. 'Seles' on erinomainen pöytärypäle. Hyvän kokoisten kiinteälihaisten rypäleiden maussa on poikkeuksellisen hienoa muscat-aromia.

Lue lisää:

Viiniköynnöksen kasvatus

Viiniköynnöksen leikkaus

Marja-aronian kasvatus

Julkaistu: 30.10.2017
Katso myös nämä