Tiedätkö, mikä yhdistää kurtturuusua, jättipalsamia ja omenapuuta? Kaikki ovat haitallisia vieraslajeja – mutta eivät läheskään yhtä haitallisia

Tiedätkö, mikä yhdistää kurtturuusua, jättipalsamia ja omenapuuta? Kaikki ovat haitallisia vieraslajeja – mutta eivät läheskään yhtä haitallisia
Mistä tiedän, mikä vieraslaji on haitallinen? Miksi tarhaomenapuu ja punalehtiruusu on luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi? Voiko haitallinen vieraslaji olla ennemminkin hyödyllinen? Vieraslajiasiantuntija, vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen Ympäristökeskuksesta vastaa.
Julkaistu: 30.9.2021

1. Mikä on vieraslajin ja haitallisen vieraslajin ero?

Vieraslajiksi luetaan ihmisen välityksellä 1800-luvun jälkeen maahan tulleet ja luontoon siirtyneet kasvit, joiden alkuperä on jossain muualla. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. Haitallinen vieraslaji uhkaa luonnon monimuotoisuutta.

2. Miten helposti kasvi muuttuu vieraslajista haitalliseksi vieraslajiksi?

Ei helposti. Potentiaalinen vieraslaji joutuu kohtaamaan monenlaisia esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi selviytymiseen, lisääntymiseen ja kilpailuun muiden lajien kanssa. Vain osa vieraslajeista pystyy vakiintumaan uudelle maantieteelliselle alueelleen. Näistäkin lajeista vain pieni osa leviää luonnossa, ja leviävistä lajeista vielä pienempi osa osoittautuu haitalliseksi vieraslajiksi.

Vakiintuneista vieraslajeista vain noin kymmenen prosenttia on haitallisia uudessa ympäristössään.

3. Mistä tiedän, mikä vieraslaji on haitallinen?

Vieraslajiportaaliin (vieraslajit.fi-sivusto) on listattu haitalliset vieraslajit. Niitä on jaoteltu kahteen lakisääteiseen listaan: EU:n vieraslajiluetteloon ja kansalliseen vieraslajiluetteloon. Näillä kahdella listalla ei ole samoja lajeja. EU:n vieraslajiluettelossa ovat esimerkiksi jättiputket ja jättipalsami, kansallisessa vieraslajiluettelossa taas muun muassa kurtturuusu, komealupiini sekä tarha- ja japanintatar.

Kumpaankaan vieraslajiluetteloon kuuluvaa lajia ei saa kasvattaa, myydä eikä päästää leviämään ympäristöön.

Itä-Aasiasta kotoisin oleva japanintatar leviää helposti maassa olevista juurakonkappaleista.

Haitallisimmat vieraslajit eli kansallisen vieraslajiluettelon lajit

  • Kanadanvesirutto Elodea canadensis
  • Hamppuvillakko Jacobaea cannabifolia
  • Tarhatatar Reynoutria × bohemica
  • Japanintatar Reynoutria japonica
  • Sahalinintatar Reynoutria sachalinensis
  • Lännenpalsami Impatiens capensis
  • Alaskanlupiini Lupinus nootkatensis
  • Komealupiini Lupinus polyphyllus
  • Kurtturuusu Rosa rugosa

Lähde: Yli-intendentti Henry Väre / Luonnontieteellinen keskusmuseo

4. Vieraslajiportaalissa on myös lajeja, jotka eivät ole vieraslajiluetteloissa. Siellä on yllättäviäkin kasveja, kuten tarhaomenapuu, siperianpihta, punalehtiruusu, isotuomipihlaja ja puistolemmikki. Miksi ne ovat portaalissa, ja miten niihin pitää suhtautua?

Vieraslajiluetteloihin kuulumattomat lajit ovat tällä hetkellä paikallisesti haitallisia vieraslajeja, joita seurataan. Ne ovat osoittaneet kykynsä asettua pohjoiseen luontoon. Niitä saa myydä ja kasvattaa, mutta ei päästää leviämään luontoon.

Esimerkiksi tarhaomenapuu on haitallinen ainoastaan Lounas-Suomessa ja Ahvenanmaalla, missä se uhkaa alkuperäistä, uhanalaista metsäomenapuutamme risteytymällä sen kanssa. Omenapuiden kasvatusta puutarhoissa ei missään tapauksessa olla kieltämässä, mutta metsäomenapuuta kasvavilla paikoilla on syytä varovaisuuteen. Saaristomeren saarilla ei kannata heitellä syötyjä omenia metsään, sillä niissä olevista siemenistä voi itää metsäomenapuun kanssa risteytyviä puita. Yritämme suojella geneettistä metsäomenapuukantaa poistamalla risteymäperäisiä tai villiintyneitä tarhaomenapuita saarilta.

Metsäomenapuu Malus sylvestris kuuluu alkuperäisluontoomme ja on rauhoitettu Manner-Suomessa.

Punalehtiruusun on huomattu leviävän siemenistä lintujen mukana, mutta laji ei ole millään lailla samanlainen ongelma kuin kurtturuusu. Se ei leviä aggressiivisesti ja valtaa hiekkarantoja vaan kasvaa yleensä yksittäisinä pensaina. Sillä voi olla vaikutusta luontoon, jos useita pensaita kasvaa ryhmissä. Punalehtiruusua voi nähdä muun muassa Helsingissä, Lohjalla ja Saaristomeren saarilla. Isotuomipihlajaa taas näkee aika paljon vaikkapa Pirkanmaan peltosaarekkeissa ja harjunrinteillä.

Euroopan vuoristoseuduilta kotoisin oleva punalehtiruusu voi levitä lintujen syömien siementen mukana luontoon.

Suomessa vieraslajiongelma ei ole tällä hetkellä yhtä paha kuin monella muulla alueella maailmassa, mutta jos emme tee mitään, tilanne saattaa vaikeutua. Etenemme mieluiten varovaisuusperiaatteella, ja siksi portaalissa on myös näitä paikallisesti haitallisia vieraslajeja.

5. Ilmastonmuutos tuo Suomeen myös uusia kasveja, jotka levittäytyvät tänne itse. Luetaanko ne kaikki hyväksytyiksi tulokaslajeiksi?

Jos vaikkapa Keski-Euroopasta tulee haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu kasvi itsestään meille, sitä kohdellaan täällä vieraslajina, ei tulokaslajina. Tulokaslajeja sen sijaan ovat esimerkiksi Virosta Suomeen viime vuosina leviävät kämmekät, jotka ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä. Uusia havaintoja on esimerkiksi soikkokämmekästä Orchis militaris ja baltiankämmekästä Dactylorhiza majalis subsp. baltica. Ne ovat levinneet luontaisesti tuulen mukana mikroskooppisen pienillä siemenillään. Myös kampasaniainen Blechnum spicant on laji, joka voisi hyötyä ilmaston lämpenemistä ja siirtyä meille.

Soikkokämmekkä on viime vuosina levinnyt itsekseen Suomeen. Se on siis tulokaslaji.

6. Onko aina selvää, että luontoon ilmestynyt uusi laji on joko vieras- tai tulokaslaji?

Yleensä on, mutta ei aina. Esimerkiksi Turun seudulla löytyneestä mistelistä ei ole varmuutta, onko se tullut ihmisen vai lintujen siemenistä levittämänä. Se ei kuitenkaan ole ekosysteemille haitallinen, ja siksi sitä ei lueta haitalliseksi vieraslajiksi.

7. Voiko haitalliseksi vieraslajiksi nimetty kasvi olla ennemmin hyödyllinen kuin haitallinen? Sehän voi tarjota pölyttäjille mettä ja siitepölyä sekä linnuille ruokaa ja suojaa.

Haitallisissa vieraslajeissa kyse on lajin vaikutuksesta luontoon. Kurtturuusun ja jättipalsaminkin kerrotaan olevan hyödyllisiä pölyttäjille, ja toki näin saattaa ollakin. Mutta samalla luonnonkasveilla on pulaa pölyttäjistä, ja tilannetta voi pahentaa se, että isot vieraskasviesiintymät houkuttelevat pölyttäjiä luonnonkasveja enemmän.

8. Vieraslajilistaa päivitetään tarvittaessa. Miten valtavaksi se voi kasvaa?

Osa ihmisistä haluaisi listata kaikki lajit, joista on haittaa. Listasta tulisi valtavan pitkä, joten siinä ei ole järkeä. Myös nykyisessä vieraslajiportaalissa oleva lajilista alkaa mielestäni olla vähän liian laaja. Joukossa on paljon EU:ssa haitallisiksi nimettyjä lajeja, jotka eivät kasva Suomessa. Mukana on nykyään myös lajeja, jotka eivät ole haitaksi luonnolle vaan maa- ja puutarhataloudelle. Tällaisia ovat esimerkiksi silkkiunikko, hukkakaura ja rikkanenätti. Joukossa on myös kasvitauteja, kuten perunaruttoa, herukanhärmää ja mansikan tyvimätää.

Kaikista haitallisimmat vieraslajit täytyy nimetä ja lisätä listoille, mutta vieraslajilistan paisuttamisen sijaan tärkeintä olisi, että ihmiset tiedostaisivat vieraslajeihin liittyvät ongelmat. Pihalla kasvavia kasveja kannattaa tarkkailla, ja jos joku laji alkaa käyttäytyä turhan uhkarohkeasti, sen leviäminen kannattaa estää.

Haitalliset vieraslajit, joiden siemenet leviävät helposti mullan tai maa-aineksen mukana:

  • jättiputket
  • jättipalsami
  • rikkapalsami
  • lännenpalsami
  • komealupiini
  • kurtturuusu
  • alaskanlupiini
  • kanadanpiisku
  • isopiisku
  • espanjansiruetana (leviää munien ja nuorten yksilöiden avulla)

Haitalliset vieraslajit, jotka leviävät maassa olevien juurakon kappaleiden avulla:

  • japanintatar
  • sahalinintatar
  • tarhatatar
  • kurtturuusu
  • kanadanpiisku
  • isopiisku
  • etelänruttojuuri
  • japaninruttojuuri
  • viitapihlaja-angervo

Lähde: Vieraslajineuvottelukunta: Maa-aineksen siirto-ohjeistus 20.8.2019

Kommentoi »