Lupiinin vastuullinen kasvatus ja tehokas hävittäminen – näin saat kasvista irti sen parhaat puolet



Lupiinin vastuullinen kasvatus ja tehokas hävittäminen – näin saat kasvista irti sen parhaat puolet

Lupiini jakaa mielipiteitä: toiset vihaavat herkästi leviävää, vieraslajiksi luokiteltua kasvia, kun toiset ihastelevat sen kaunista kukintaa. Lupiinin tapauksessa on tärkeää varmistaa, ettei se pääse leviämään alueille, joille sitä ei kaivata. Kokosimme parhaat vinkkimme lupiinien torjuntaan, siitä eroon pääsemiseen sekä siihen, miten saat lupiinin pysymään rajatusti kukkapenkissäsi.
Teksti Auli Honkanen
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Komealupiini (Lupinus polyphyllus) eli lupiini on joutunut epäsuosioon, koska se leviää herkästi alueille, joissa luonnonvaraiset niittykasvimme ja niitykasveista riippuvaiset hyönteiset viihtyvät. Sitkeänä lajina lupiini selviytyy laihassa maassa ketokasvien seassa, koska se pystyy sitomaan juurinystyröillään typpeä. Se kasvaa rehevästi ja muuttaa ajan myötä maata yhä ravinteikkaammaksi, mikä taas ei ole luonnonvaraisille niittykasveille mieleen. Näin lupiini lopulta syrjäyttää hennommat niittykasvit.

Syy leviämiseen ei ole pelkästään kotipuutarhureiden. Lupiinia on aikanaan kylvetty isojen teiden varsille, jonne piti saada helppoa kasvia. Moottoriteiden varsilla sinisinä, vaaleanpunaisina ja valkoisina kukoistavat lupiinit ovat kauniita, mutta erityistä haittaa niistä on aiheutunut kantojen levittyä teiden varsilta muualle luontoon. Myös kotitarhurit ovat levittäneet lupiinia tietämättään kärräämällä puutarhajätettä luontoon ja antamalla kasvin levitä puutarhan ulkopuolelle.

Siementämisen estämiseksi voit leikata kukkia maljakkoon mielin määrin. Lupiini ei kestä maljakossa montaa päivää, mutta uusia kukintoja kehittyy runsaasti, joten maljakkoon riittää kerättävää.

Jos et halua lupiinia puutarhaasi, toimi näin:

  • Kaiva taimet juurineen jo varhain keväällä, kun näet lehtien puhkeavan. Jätä ylös kaivetut kasvustot kuivumaan aurinkoon, etteivät ne kykene enää kasvamaan. Täysin kuivuneet kasvustot voit siirtää lopuksi puutarhakompostiin.
  • Jos et pysty kaivamaan kaikkia kasvustoja kerralla, niitä lupiinikasvusto ainakin 4 kertaa kasvukauden aikana. Näin estät siementen kehittymisen. Kun siementen kehittyminen estyy, kasvi ei pysty lisääntymään. Jos lupiini on levinnyt pihaniityllesi, jonka maan tulisi olla laihaa niittykasveja varten, kerää lupiinien niitetyt varret pois, etteivät ne rehevöitä maata.
  • Siemenet saattava säilyä itämiskelpoisina jopa 50 vuotta, joten haraaminen saattaa saada maassa olevan siemenpankin itämään. Kitke uudet pikkutaimet sitä mukaa, kun ne ilmestyvät.
Siemenet alkavat kehittyä ensin kukinnon alaosaan. Palot ovat aluksi vihreitä ja karvaisia, mutta muuttuvat kypsyessään lähes mustiksi. Jos kukkavarsia ei poisteta, palot poksahtavat kuumana päivänä ja sinkoavat siemeniä ympäriinsä.

Kasvata lupiineja vastuullisesti:

  • Hanki mieluiten kirjolupiineja (Lupinus x regalis), jotka ovat luontoon levinnyttä komealupiinia upeampia ja samalla talvenarempia, joten ne ovat vähemmän hanakoita leviämään.
  • Istuta lupiinit siten, ettei niistä tule riesaa naapureille tai luonnolle. Pidä lupiinit riittävän kaukana puutarhan rajoilta.
  • Pidä pihallasi kasvavaa kasvustoa silmällä ja leikkaa lupiineja, jotta ne eivät pääse siementämään liikaa. Yksi lupiinin taimi voi tuottaa satoja siemeniä. Voit kompostoida niittojätteen, jossa ei ole siemenpalkoja.
Englantilaiset rakastavat lupiineja. Niistä on jalostettu mitä värikkäämpiä lajikkeita puutarhan katseenvangitsijoiksi. Tässä lupiini kasvaa pihalla sulassa sovussa valkoisen varjoliljan ja maitohorsman kanssa. Mutta muista, että lupiini ei saa päästä karkuun omasta pihasta. Valkoinen ja vaaleanpunainen mooseksenpalavapensas sopii hienosti valkoisen kirjolupiinin seuraksi. Kuva on Engelinpuistosta Porvoosta. Ritarinkannukset, päivänkakkarat ja eriväriset lupiinit näyttävät upeilta punamultaista seinustaa vasten. Seinää pitkin kiipeilee villiviini. Engelinpuisto, Porvoo.
Julkaistu: 6.6.2018