Stella hoitaa puutarhaansa vegaanisesti – ”Puutarhani on myös muita kuin vain itseäni varten”
Luontoa vaalien
Stella hoitaa puutarhaansa vegaanisesti – ”Puutarhani on myös muita kuin vain itseäni varten”
Stella Karlsson ei pyri hallitsemaan luontoa. Hän suosii kasviperäisiä lannoitteita eikä anna tuholaisten lannistaa. Lue Stellan vinkit vegaaniseen puutarhaan!
Julkaistu 11.8.2023
Viherpiha

"Minulla on ollut kasvimaa kauan. Kun ryhdyin kasvissyöjästä vegaaniksi joitakin vuosia sitten, aloin miettiä, mitä se tarkoittaa puutarhassa.

Kaupan kanankakkahyllyn edessä pohdin, haluanko ostaa niitä enää. Googlettelin vaihtoehtoja ja mietin koko ruoantuotannon ketjua. Jos ostan kaupasta porkkanan, joka on vegaaninen, sehän ei kuitenkaan ole vegaanisesti tuotettu. Mutta jos kasvatan sen itse ja kerään siemeniä, teen koko ketjusta vegaanisen. Minun mittakaavassani se on tietenkin harrastelua, mutta ajatus on inspiroiva.

Vegaanista viljelyä ei tunneta vielä Suomessa hyvin. Etsin tietoa ulkomaisista kirjoista ja keväällä suoritin kanadalaisen vegaanisen viljelyn verkkokurssin. Törmäsin netissä englanninkieliseen käsitteeseen veganic gardening. Sanaparissa yhdistyy vegaaninen (eng. vegan) ja luonnonmukainen (eng. organic). Se ei kuitenkaan ole mikään erillinen uskonlahkonsa vaan kulkee käsikädessä muun luomuviljelyn kanssa. Vain eläinperäiset jutut jätetään pois ja muutetaan hieman ajattelutapaa.

Vegaanius ei liity pelkästään ruokaan. Puutarhassa voi laajemminkin miettiä, miten siellä ylläpidetään elämää.

Stella Karlsson ei syö eläinperäisiä tuotteita mutta ostaa esimerkiksi vanhoja villavaatteita kirpputorilta. Vieressä Fantan-koira.

Viisi vuotta sitten ostin 1950-luvun puutalon Jokelasta. Sitä ympäröi vanha puutarha, joka oli villiintyneessä tilassa. Aluksi vain seurasin, mitä maasta nousee. Jäljellä oli omenapuita, perennoja ja pieni perunamaa. Kulunut kesä oli vasta toinen kesä, jolloin saatoin keskittyä remontoimisen sijaan puutarhaan. Sain myös tontilleni juoksevan veden. Sitä ennen kaivosta ei riittänyt vettä pihan kasteluun.

Valkosipulit, pavut ja kurpitsat ovat lempilapsiani. Niistä saa parhaat ruoat. Nykyisin minulla on myös puita enemmän kuin laki sallii. On persikkaa, aprikoosia, pähkinöitä ja mispeliä. Aina sanotaan, että puita pitäisi istuttaa kauhean harvaan, mutta minä yritän tehdä tänne metsää.

”Puutarhani on myös muita kuin vain itseäni varten.”

Ensi kesänä aion kasvattaa lisää monivuotisia, syötäviä lehtikasveja ja perustan uuden perunamaan. Haaveilen pienestä pihalammesta.

Kasvimaalla vaihtelen vihannesten paikkoja vuosittain, mutta en noudata systemaattisesti viljelykiertoa. Valkosipulille ja kaalille varaan ravinteikkaimmat paikat. Lannoitteista pidän eniten bokashi-kompostista, mutta sitä ei taloudessani synny riittävästi koko kasvimaan tarpeisiin. Kurpitsoille ja tomaateille annan hyvin kompostoitunutta huussijätettä ja tänä kesänä olen käyttänyt myös tosi paljon nokkosta. Usein jätän kasvien varret ja naatit maatumaan suoraan viljelypenkkien päälle.

”En ole kesäihmisiä. Juhannus on mielestäni maailman tylsin hetki, koska luonnossa on vain yhden väristä vihreää. Syyskuu on paras”, Stella sanoo.

Palsternakan siemenet ovat valmiit kerättäviksi. Oma siemensato takaa sen, että myös siemenien alkuperä on tiedossa.

Stella työskentelee valokuvauksen parissa Vantaan kaupungin museossa. Hän rakensi ensimmäisenä koronakeväänä kumppaninsa kanssa kasvihuoneen.
Kasvihuoneessa kasvaneissa talvitomaateissa on paksu kuori.

En ole kesäihmisiä. Juhannus on mielestäni maailman tylsin hetki, koska luonnossa on vain yhden väristä vihreää. Syyskuu on paras. Kasveihin tulee enemmän värejä ja marjoja, ja kaikkialla on paljon enemmän katseltavaa. Pitkitän sadonkorjuuaikaa viljelemällä kasveja, joita voi korjata myöhään. Sellaisia ovat esimerkiksi ruusukvitteni, talviomenat ja pihlajanmarjat. Mispelin pienet hedelmät ovat parhaimmillaan vasta pakkasen puraisemina.

Haluan suojella eläimiä. Minulla on paljon linnunpönttöjä, enkä siilien vuoksi käytä marjapensaissa verkkoja. Kestän muutaman räkättirastaan. Auringonkukkien siemenet ovat lintuja varten. Jaamme myös pihlajanmarjasadon.

”Aina sanotaan, että puita pitäisi istuttaa kauhean harvaan, mutta minä yritän tehdä tänne metsää.”

Olin pitkään sitä mieltä, että en halua ruohonleikkuria. En antaisi itselleni anteeksi, jos yksikin siili jäisi sen alle. Mutta villivadelma oli minua kovempi vastus. Se leviää kauheasti, ja jouduin taipumaan leikkuriin. Muuten villeys ei minua haittaa. En kuitenkaan halua, että väärät kasvit ottavat vallan.

Ihmisillä on usein kova hinku siivota puutarhassaan. Mutta entä jos ei korjaisikaan törröttäviä, kuivia kasvinosia ja siemenkotia heti pois vaan antaisi pikkulintujen löytää niistä ravintoa. Ongelmana on myös, että eläimille ei löydy piilopaikkoja. Siksi jätän pihalle lehtikasoja, ja tonttia kiertää risukko. Se on eräänlainen no man’s land. Jänikset ja siilit pääsevät siellä rauhassa kulkemaan.

Puutarhani on myös muita kuin vain itseäni varten. Olen oppinut siellä sallivampaa otetta ympäristöön. Ihmisten on turha yrittää hallita luontoa ja taistella loputtomasti rikkaruohoja vastaan. Joka vuosi tulee joitain vitsauksia, kuten tänä vuonna etanat, jotka söivät kaalisadon. Mutta silloin vain pitää todeta, että yritetään ensi vuonna uudestaan.”

Syksy on Stellan lempivuodenaika. Hän nauttii ruskasta ja sadonkorjuusta. Taustalla pihlaja, joka on Stellan lempipuu. Sen sadosta hyötyvät myös linnut.
Slaavilainen estetiikka sopii syksyyn. Jakkara on koristeltu ehkä tyylitellyillä karviaismarjoilla.
Stella on aidannut kasvimaan koirien vuoksi. Köynnöstävät ruusupavut koristavat porttia.
Ruusupavussa on koristeelliset kukat. Stella poimii pienet palot syötäväksi.

Peltoetanat ovat verottaneet kaalisatoa. Niiden houkuttelu porkkananpaloilla ei tepsinyt kunnolla.

Lakastunut kurpitsanvarsi on kuin luonnon omaa taidetta.

”Romuromanttisuus ei minua haittaa, vaan se on ihan tarkoituksella haettua”, Stella sanoo. Japaninvaahtera kasvaa maitohinkissä, ja Stella nostaa sen kellariin talvehtimaan. Iisoppi kukkii violetinsinisin kukin ja houkuttelee pölyttäjiä.

Stellan vinkit vegaanipihaan

  1. Vegaanisessa puutarhanhoidossa ei käytetä mitään mikä tukee tai on osa eläinteollisuutta. Tuholaisten torjunnassa vegaaniajattelu tarkoittaa sitä, että ei tietoisesti ja tarpeettomasti vahingoiteta hyönteisiä, lintuja tai muita pieneläimiä.
  2. Lannoita puutarhaa eläinperäisten lannoitteiden sijaan kasviperäisillä. Käytä penkkien päällä viherkatteita, valmista nokkosvettä tai rohtoraunioyrttikäytettä. Voit kerätä myös talteen kultavettä eli laimennettua virtsaa, ja huussista saa huussijätettä. Puutarhaliikkeissä on myynnissä myös kasviperäisiä valmislannoitteita.
  3. Omaa multaa saat kompostoimalla. Niin perinteinen komposti, lehtikomposti kuin bokashi-kompostikin sopivat maanparannukseen. Huomioi, että lannoitteiden lisäksi monissa ostomultaseoksissa käytetään eläinperäisiä lannoitteita kuten lantaa sekä luu- ja verijauhoa.
  4. Kerää siemensato talteen. Se on hauskaa ja palkitsevaa, eikä vegaanisia siemeniä ole Suomessa myytävänä.
  5. Vegaanisessa puutarhanhoidossa maasta löytyviä pieneliötä ja lieroja pidetään yhtä tärkeinä kuin luomuviljelyssä lantaa ja eläimiä. Lierot pitävät yllä maan terveyttä ja nopeuttavat ravinteiden kiertoa.
  6. Varmista eläinten turvallisuus. Älä käytä rastasverkkoja ja peitä vesitynnyrit. Jos käytät trimmeriä tai ruohonleikkuria, ole huolellinen. Siilit ovat vaarassa jäädä alle.
  7. Vältä hyönteismyrkkyjä, kemiallisia karkotteita ja eläimille tarkoitettuja loukkuja. Käytä vain, jos on pakko.
  8. Jätä osa sadosta eläimille. Rauhoita osa pihasta ihmisiltä ja kotieläimiltä. Älä siivoa liikaa. Jätä risukasoja ja varjele pesäpaikkoja. Kiinnitä linnunpönttöjä.
Alfalfaa käytetään hevosten ruokinnassa. Stella on kokeillut sitä myös lannoitukseen.
Palsternakan siemenet ovat valmiit kerättäviksi. Oma siemensato takaa sen, että myös siemenien alkuperä on tiedossa.
Yhdysvaltalaisen Will Bonsallin kirjasta löytyy tietoa vegaanisesta puutarhanhoidosta.
Tonttia kiertävä villi kasvillisuusvyöhyke on eläimiä varten.

Stellan siemensadon suosikit:

Salkopapu ’Blauhilde’

Siementen korjuuaika ei Stellan mielestä aina ole niin tarkkaa. Papujen tuleentumisen voi varmistaa kasvattamalla niitä myös kasvihuoneessa. Violetti salkopapu ’Blauhilde’ on varma lajike.

Ruusupapu ’Käferbohne’

Pavut ovat ilo silmälle. Itävaltalaisella maatiaislajikkeella ’Käferbohne’ on hyvin värikkäät siemenet. Myös niiden kukat ovat monivärisiä.

Palsternakka ’White Gem’

Palsternakka tuottaa siemeniä vasta toisena vuonna. Stella on jättänyt osan juurista talveksi maahan, osan hän on talvettanut kellarissa ja istuttanut keväällä maahan.

Tuoksuampiaisyrtti

Sinikukkainen tuoksuampiaisyrtti kulkeutui Stellalle basilikan taimen kylkiäisenä. Sitä voi käyttää sitruunamelissan tavoin esimerkiksi teenä. Se on myös pölyttäjien mieleen.

Valkosipuli

Valkosipulia voi kynsien lisäksi kasvattaa myös itusilmuista. Ensimmäisenä vuonna tuloksena on yksikyntinen sipuli ja uudelleen istutuksen jälkeen monikyntinen.

Stella on Instagramissa @omavarainenvegaani.

Kommentoi »