"Minulla on ollut kasvimaa kauan. Kun ryhdyin kasvissyöjästä vegaaniksi joitakin vuosia sitten, aloin miettiä, mitä se tarkoittaa puutarhassa.

Kaupan kanankakkahyllyn edessä pohdin, haluanko ostaa niitä enää. Googlettelin vaihtoehtoja ja mietin koko ruoantuotannon ketjua. Jos ostan kaupasta porkkanan, joka on vegaaninen, sehän ei kuitenkaan ole vegaanisesti tuotettu. Mutta jos kasvatan sen itse ja kerään siemeniä, teen koko ketjusta vegaanisen. Minun mittakaavassani se on tietenkin harrastelua, mutta ajatus on inspiroiva.

Vegaanista viljelyä ei tunneta vielä Suomessa hyvin. Etsin tietoa ulkomaisista kirjoista ja keväällä suoritin kanadalaisen vegaanisen viljelyn verkkokurssin. Törmäsin netissä englanninkieliseen käsitteeseen veganic gardening. Sanaparissa yhdistyy vegaaninen (eng. vegan) ja luonnonmukainen (eng. organic). Se ei kuitenkaan ole mikään erillinen uskonlahkonsa vaan kulkee käsikädessä muun luomuviljelyn kanssa. Vain eläinperäiset jutut jätetään pois ja muutetaan hieman ajattelutapaa.

Vegaanius ei liity pelkästään ruokaan. Puutarhassa voi laajemminkin miettiä, miten siellä ylläpidetään elämää.

Viisi vuotta sitten ostin 1950-luvun puutalon Jokelasta. Sitä ympäröi vanha puutarha, joka oli villiintyneessä tilassa. Aluksi vain seurasin, mitä maasta nousee. Jäljellä oli omenapuita, perennoja ja pieni perunamaa. Kulunut kesä oli vasta toinen kesä, jolloin saatoin keskittyä remontoimisen sijaan puutarhaan. Sain myös tontilleni juoksevan veden. Sitä ennen kaivosta ei riittänyt vettä pihan kasteluun.

Valkosipulit, pavut ja kurpitsat ovat lempilapsiani. Niistä saa parhaat ruoat. Nykyisin minulla on myös puita enemmän kuin laki sallii. On persikkaa, aprikoosia, pähkinöitä ja mispeliä. Aina sanotaan, että puita pitäisi istuttaa kauhean harvaan, mutta minä yritän tehdä tänne metsää.

Ensi kesänä aion kasvattaa lisää monivuotisia, syötäviä lehtikasveja ja perustan uuden perunamaan. Haaveilen pienestä pihalammesta.

Kasvimaalla vaihtelen vihannesten paikkoja vuosittain, mutta en noudata systemaattisesti viljelykiertoa. Valkosipulille ja kaalille varaan ravinteikkaimmat paikat. Lannoitteista pidän eniten bokashi-kompostista, mutta sitä ei taloudessani synny riittävästi koko kasvimaan tarpeisiin. Kurpitsoille ja tomaateille annan hyvin kompostoitunutta huussijätettä ja tänä kesänä olen käyttänyt myös tosi paljon nokkosta. Usein jätän kasvien varret ja naatit maatumaan suoraan viljelypenkkien päälle.

En ole kesäihmisiä. Juhannus on mielestäni maailman tylsin hetki, koska luonnossa on vain yhden väristä vihreää. Syyskuu on paras. Kasveihin tulee enemmän värejä ja marjoja, ja kaikkialla on paljon enemmän katseltavaa. Pitkitän sadonkorjuuaikaa viljelemällä kasveja, joita voi korjata myöhään. Sellaisia ovat esimerkiksi ruusukvitteni, talviomenat ja pihlajanmarjat. Mispelin pienet hedelmät ovat parhaimmillaan vasta pakkasen puraisemina.

Haluan suojella eläimiä. Minulla on paljon linnunpönttöjä, enkä siilien vuoksi käytä marjapensaissa verkkoja. Kestän muutaman räkättirastaan. Auringonkukkien siemenet ovat lintuja varten. Jaamme myös pihlajanmarjasadon.

Olin pitkään sitä mieltä, että en halua ruohonleikkuria. En antaisi itselleni anteeksi, jos yksikin siili jäisi sen alle. Mutta villivadelma oli minua kovempi vastus. Se leviää kauheasti, ja jouduin taipumaan leikkuriin. Muuten villeys ei minua haittaa. En kuitenkaan halua, että väärät kasvit ottavat vallan.

Ihmisillä on usein kova hinku siivota puutarhassaan. Mutta entä jos ei korjaisikaan törröttäviä, kuivia kasvinosia ja siemenkotia heti pois vaan antaisi pikkulintujen löytää niistä ravintoa. Ongelmana on myös, että eläimille ei löydy piilopaikkoja. Siksi jätän pihalle lehtikasoja, ja tonttia kiertää risukko. Se on eräänlainen no man’s land. Jänikset ja siilit pääsevät siellä rauhassa kulkemaan.

Puutarhani on myös muita kuin vain itseäni varten. Olen oppinut siellä sallivampaa otetta ympäristöön. Ihmisten on turha yrittää hallita luontoa ja taistella loputtomasti rikkaruohoja vastaan. Joka vuosi tulee joitain vitsauksia, kuten tänä vuonna etanat, jotka söivät kaalisadon. Mutta silloin vain pitää todeta, että yritetään ensi vuonna uudestaan.”

Stella on Instagramissa @omavarainenvegaani.