Malla Tapio, sisustussuunnittelija
"Värit menevät tunteisiini"
Kotini 1970-luvun kerrostalossa herättää nostalgisia muistoja nuoruudestani. Isot ruskeakarmiset ikkunat ja niistä näkyvät punatiilikerrostalot tuntuvat niin kotoisilta. Etsin kodistani vihjeitä huoneiston alkuperäisistä väreistä. Löysin tapettikerrosten alta ja ovenkarmista vihreää, josta sain idean työhuoneeni seiniin ja keittiön kaapistoihin.
Vihreä on myös luonteva väriympäristö 52 viherkasvilleni. Huomioin värivalinnoissani aina asunnon rakennusvuoden ja valitsen kyseisen aikakauden väreistä ne sävyt, jotka puhuttelevat minua eniten. Lisään väripalettiini myös uusia sävyjä, sillä en halua asua museossa.
Laadin työkseni trendiennusteita kotimaisille yrityksille ja värit kuuluvat niihin. Luonnonarvostaminen on iso trendi, ja siinä korostuvat vihreät sävyt. En silti valinnut vihreitä sävyjä trendikkyyden perusteella.
Värit herättävät minussa tunteita, ja vihreä saa nyt sydämeni läikähtämään. Kotiin kannattaa valita ensin päävärit joko kylmistä tai lämpimistä sävyistä. Sen jälkeen on hyvä tähdätä siihen, että asunnossa säilyy luonteva flow tilasta toiseen siirryttäessä. Asuntoa kannattaa katsoa eri suunnilta nähdäkseen, miten värit sopivat toisiinsa. Väribalanssin kannalta on merkittävää, että kaikkia värejä ei ole yhtä paljon. Suosittelen kokeilemaan maalisävyjä eri valoissa ennen maalaamista. Valo vaikuttaa myös siihen, miten värit heijastuvat erilaisilta pinnoilta. Keittiöni kiiltävät, mausteisen keltaiset välitilan kaakelit näyttävät luonnonvalossa lähes kirkkaan keltaisilta ja keinovalossa vihreitä.
Olen värikäs persoona, ja se on näkynyt kaikissa kodeissani. Pidän murretuista sävyistä, joihin yhdistän kirkkaita värejä. Olen epäsovinnainen värien yhdistelijä, enkä usko väriraamattuun. Kannustan ihmisiä löytämään ne sisustusvärit, jotka näyttävät omaan silmään kauniilta.
Jari Saarelainen, koreografi
"Talo vaati väriä"
Minulla on taito kuvitella ennalta, miltä värit näyttäisivät uudessa kodissamme. Hyvä mielikuvitus on tärkeä työkalu koreografin työssäni.
En ole aiemmin ollut erityisen värikäs sisustaja. Edellinen kotini oli harmaa-valkoinen. Kun astuin puolisoni Mikan kanssa ensimmäisen kerran nykyiseen kotiimme, tiesin heti, että tämä huvila ansaitsee värejä laimean harmaan sijasta.
Satavuotiaassa puutalossamme on paljon ikkunoita, joten täällä on ihanan valoisaa melkein aina. Valitsin sisustuksen pääväriksi turkoosin, vaikka se ei ole suosikkivärejäni. Kesäinen väri on kauneimmillaan luonnnonvalossa, ja se on kuin luotu tähän aikuisten aurinkoiseen leikkimökkiin. Turkoosia on huonekaluissa ja tekstiileissä. Myös tuttavamme ovat innostuneet turkoosista sisustusväristä, mutta kehotan heitä aina miettimään, sopiiko väri esimerkiksi asuntoon, jonne ei tule riittävästi luonnonvaloa pohjoispuolella sijaitsevien ikkunoiden vuoksi. Kannustan heitä myös kokeilemaan värimalleja kotona. Turkoosi vaatii valoisan kodin. Harmaasta emme päässeet täysin eroon. Vaaleanharmaat seinät ovat tavallaan tyhjä kanvas, johon lisäsin värejä.
Sisustuksessa pitää olla harmoniaa. Jos kotona on liikaa eri värejä, sisustus näyttää sekavalta ja sitä en kestä. Kun pitkän harkinnan päätteeksi päädyn tiettyyn värimaailmaan, pysyn siinä. En vaihtele sisustusvärejä trendien mukaan. Ympäristössä näkemäni värit vaikuttavat alitajuntaani. Mitä enemmän kiinnitän huomioni tiettyyn väriin, sen vaikutus vahvistuu ja alan haluta sitä.
Lempivärini vihreä ja vaaleanpunainen ovat kasvien maailmasta. Kotona nämä värit toistuvat lähinnä huonekasveissa ja leikkokukissa. Rakastan vaaleanpunaisia tulppaaneja. Pihapuutarha innosti meidät kaakeloimaan saunarakennuksen suihkutilan kauttaaltaan vihreillä laatoilla. Kylpyhuone on menossa kohta remonttiin, ja sinne on suunnitelmissa tehdä identtinen laatoitus.
Tuija Juusola, leipomoyrittäjä
”Värejä ei pidä ottaa vakavasti”
Kun tulin ensimmäisen kerran tähän satavuotiaaseen taloon, kiinnitin huomioni uljaisiin vihreisiin kakluuneihin. Juureva, maadoittava metsänvihreä on pitkään ollut lempivärini ja oli luontevaa ottaa se sisustuksen johtoväriksi.
Värivalinnoissa saa näkyä rakennuksen aikakausi, mutta se ei saa hallita sisustusta liikaa. Pidän oudoista yhdistelmistä, joissa eri aikakaudet sekoittuvat toisiinsa. Olisin maalannut puulattiankin tummanvihreäksi, mutta se olisi ollut turhan iso satsaus vuokrakotiin. Teimme mieheni Janne Juusolan kanssa tänne kuitenkin pintaremontin ja maalasimme sekä tapetoimme seinät.
Olen rohkea värien käyttäjä, enkä pelkää epäonnistumista. Jos väri ei näytä hyvältä, sen voi aina maalata piiloon tai seinän tapetoida uudelleen. Sopivan tapetin valitseminen on työlästä ja olisi järkevää teipata mallipaloja seinälle ennen lopullista valintaa. Itse en toimi niin vaan luotan intuitiooni. Näin eräässä lehdessä William Morrisin kukkatapetin ja mietin, että jokus meillä on koti, johon kukkatapetti sopii. Nyt se hetki on koittanut. Isokuvioinen tapetti on edukseen avarissa huoneissa, joissa on katto korkealla.
Kuulen välillä tuttaviltani kommenteja värien käytöstäni: "Ihania värejä, mutta en ikinä valitsisi niitä omaan kotiini." Värikästä sisustusta vierastetaan usein sillä perusteella, että siihen kyllästyy helposti. Minulle käy päinvastoin. Kyllästyn nopeasti värittömään kotiin. Edellisen kodin harmaa sohva päätyi aika nopeasti uudelle omistajalle. Pakko kuitenkin tunnustaa, että ensimmäinen oma kotini oli kauttaaltaan valkoinen. Se tuntui silloin helpolta ja turvalliselta ratkaisulta. Minulla on ollut myös kiiltovalkoinen keittiö, joka oli 15 vuotta sitten haaveideni täyttymys. Nyt se tuntuu vieraalta.
Kodissamme on myös neutraaleja sävyjä. Seinät, joita emme tapetoineet, maalasimme mudan väriseksi. Murrettu harmaa on rauhoittava tausta vihreille kakluuneille ja huonekaluille; se tavallaan kirkastaa muita värejä.
En seuraa väritrendejä, vaikka Instagramista ja sisustuslehdistä voi jokin väri jäädä mieleen pyörimään. Nyt näen vain terrakottaa. Alamme remontoida mäntymökkiä ja aion savirapata seinät terrakotan väriseksi.
