Aina ohi ajaessaan Malla Tapio katseli juuri näitä taloja Espoon Olarissa. Julkisivujen punatiiliverhoilut ja värikkäät pleksiruudukot ikkunoiden alalaidoissa eivät voineet olla kiinnittämättä huomiota. Isot ikkunat ajalta ennen öljykriisiä ihastuttivat. Kun oman uuden asunnon hankinta tuli ajankohtaiseksi, tämä alue tuli hänelle hyvin nopeasti mieleen.

Mallasta 102-neliöinen asunto muistuttaa hänen lapsuudenkotiaan 1970-luvun omakotitalosssa. Lämpimät muistot herättivät heti nostalgiaa ja turvallisuudentunnetta. Mielessä olivat myös ekologiset arvot. Malla ei halunnut ostaa uutta tai vasta remontoitua, joka hänen olisi pitänyt purkaa saadakseen omannäköistä.

Olen tutustunut Rakennus Oy Arjatsalon rakentamiin kerrostaloihin. Tyypillisesti näissä on hyvä pohja, jossa isoista ikkunoista pääsee päivänvalo virtaamaan monesta suunnasta. Asunnossa on avaruuden tunne, joka tulee ikkunarakenteesta – tummanruskeista ikkunanpokista huolimatta. Talon kantavat pilarit oikeissa paikoissa antavat mahdollisuuksia muuttaa asunnon pohjaa. Saunaosastolta pääsee suoraan lasitetulle parvekkeelle, joka on iso ja viihtyisä.

Lähellä sijaitseva Olarin keskuspuisto on ihana. Pääsen nopeasti luontoon lähes asunnon vierestä. 1970-luvulla rakennettiin puistomaisesti, talojen välissä on puistoaluetta ja vehreyttä eikä parkkipaikkoja kuten nykyään. Kaava on väljä ja vehreä verrattuna nykyrakentamiseen. Olari on lähellä kaikkia palveluita ja kulkeminen on helppoa. Asuntojen hinnat ovat vielä kohtuullisia.

Remontissa yhdistin kahdesta pienestä makuuhuoneesta työhuone-ateljeen. Keittiö oli ennen läpikulku­tila keskellä asuntoa, nyt tiiviimpi oma tilansa, joka kuitenkin avautuu nykyaikaisesti oleskelutiloihin päin.

Säästin asunnossa vanhat väliovet. Aukaisin niistä pahvien alla olevat yläikkunat ja asennutin raidalliset pyykkilautalasit tilalle. Näin sain valon kulkemaan paremmin tilasta toiseen. Maalasin vanhan tekstiili­tapetin olohuoneessa raikkaaksi uudella sävyllä. Maalasin myös vanhat kaapit työhuoneessa seinän sävyyn ja vaihdoin vetimet messinginvärisiksi. Olisi ollut tyhmää repiä käyttökelpoista alas.

Halusin kaiken olevan samaa henkeä ja edustavan talon rakentamisajankohdan eli 70-luvun tyyliä. Uudet pinnat suunnittelin valittu tyyli mielessä. Uusi Tarkettin Noble Retro -tammiparketti koripunoskuviolla näyttää vanhalta. Uudet listat ovat tammea. Matalat, neljä senttiä korkeat listat kuuluvat tämän aikakauden arkkitehtuuriin.

Kalusteissa tammiviilu ja sisustuksessa vihreä väri. Ruskeat ikkunanpuitteet, jotka ohjaavat värivalintoja muissa pinnoissa. Tietty lämpö pinnoissa. Uusi lattia on erityisen ihana. Rakastan luonnonmateriaaleja ja suosin murrettuja sävyjä. Minulla on pitkä muotialan työkokemus. Olen rohkea leikkimään sävyillä ja väreillä, ja pidän oudoistakin yhdistelmistä.

Olen aina rakastanut kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa kiertelyä. Olen myös aina tuunannut ja tehnyt omannäköistä. Eklektisyys eli kerroksellisuus ja erilaiset yhdistelmät tuntuvat omilta. Ostin asunnon kalustettuna irtaimistoineen. Asunto oli ollut pitkään yksinasuvan vanhan rouvan käytössä. Ennen remonttia myin pois joitakin isoimpia kalusteita, kuten tummanruskean nahkasohvan, mutta säilytin osan jäämistöä myös itselleni. Toisten roskista tuli toisen aarteita. Varsinkin vanhan rouvan tyylihuonekalut ihastuttivat. Nyt minulla on Ikeaa ja perittyä yhdistettynä. Tilaan lisäksi netistä moderneja valaisimia tähän vanhaan kokonaisuuteen.

Ehdottomasti iso lasitettu terassi-parveke. Minulla on 52 viherkasvia, joiden kasvua ja viihtymistä voin seurata päivittäin. Sisällä yksi paras ostos on ollut vuosia sitten hankittu Ikean Stockholm-nahkasohva, joka kestää ja vain paranee käytössä. Asunnossa asuneelta vanhalta rouvalta peritty silkkikreppinen kattoplafondi makuuhuoneessa on leimoista päätellen todennäköisesti Paavo Tynellin suunnittelema ja Taito Oy:n valmistama. Sen Kiina-vivahde viehättää.

Olen reissannut aiemmin paljon Aasiassa työni vuoksi. Varsinkin hotellit ja ravintolat inspiroivat minua, ja olen alitajuntaisesti tuonut omaan kotiin vaikutteita niistä. Sisilialaista Palazzo Cirilloa remontoiva ruotsalainen Marie Olsson Nylander on todella inspiroiva ja ihailtava! Hän osaa yhdistää räjähtänyttä ja epäkuranttia taidelasiin ja karvamattoihin. Imen hänen tyylistään vaikutteita. Varsinkin hänen puutarhaprojektinsa inspiroi. Koetan toteuttaa edes vähän samaa tyyliä omalla parvekkeellani.

Omimpia tilojani kotona ovat studio ja parveke. Nautin auringonvalon kulusta asunnossa läpi vuorokauden, ja varsinkin ilta-auringon valo viherkasveissa on kaunista. Koti on paikka, jossa saan vain olla. Saan nauttia myös epätäydellisyydestä. Vajaasti remontoitu oviaukko voikin miellyttää silmääni. Ihan kaiken ei tarvitse olla valmista, vaan saan makustella ja viipyillä. Annan myös itselleni luvan vaihdella mieltäni. Minun ei tarvitse kysyä keneltäkään mielipidettä, saan tehdä vain itselleni. Viihdyn itse tässä nyt.