Meidän Mökki

Kuin aikaikkuna! Nostalginen mäkitupa on kaupunkilaisperheen kesäidylli – ”Vanhojen tavaroiden säilömä historia lisää onnellisuuden ja jatkuvuuden tunteita”

Kuin aikaikkuna! Nostalginen mäkitupa on kaupunkilaisperheen kesäidylli – ”Vanhojen tavaroiden säilömä historia lisää onnellisuuden ja jatkuvuuden tunteita”
Anun ja Tomin perheen vapaa-ajankoti, vanha mäkitupa, seisoo hyvässä ryhdissä kallioisen mäen laella. Punaisen mökin menneisyys muistuttaa niukkuudesta ja kovasta työstä. "Mäkituvassa on eletty aikana, jolloin lähes kaikki tehtiin omin käsin ja elettiin omavaraisesti ja yksinkertaisesti", Anu pohtii.
Julkaistu: 9.3.2021
”Kaupunkilaisperheemme elämä muuttui, kun löysimme latautumispaikkamme vakkasuomalaisesta maaseutumaisemasta. Irtaudumme arjesta kallioisen kylän laella syreenien, omenapuiden ja hevosten keskellä.
Aikuistumisen myötä tyttäriemme vierailut ovat harvenneet, mutta meille, keski-ikäiselle virkamiespariskunnalle, vanha mökki pihapiireineen on elintärkeä henkireikä.
Yli sata vuotta palvellut puuhella ja -uuni on kulutusta ja aikaa kokeneen näköinen mutta toimii edelleen loistavasti niin ruuanlaitossa kuin lämmityksessäkin. Sen kupu palvelee yrttien ja nokkosen kuivatuksessa sekä valurautapannukokoelman säilytyksessä.
Porstuasta lähtien aika ja lukemattomien askeleiden ja käsiparien jäljet näkyvät mökin sopukoissa. Jokaisella tavaralla on vuosikymmenien tarina kerrottavanaan.
Entisajan kurjuus on nykypäivän kesäidylli. Ajat muuttuvat ja ihmisten kokemusmaailma sen mukana. Eipä juuri tule ajateltua, että se, mitä tänään ihailemme maalaisromantiikkana, ei aikanaan ole ollut juuri kurjuutta kummempaa. Nykypäivän idylliset latautumispaikkamme punaisine tupineen kertovat niukkuudesta, kovasta työstä ja äärimmäisestä sinnikkyydestä – mäkitupalaisten ajasta.
"Umpeen kasvaneen pihan raivaus paljasti kauniin puutarhan perinteisine juhannusruusuineen, omenapuineen, syreeneineen, onnenpensaineen ja marjapuskineen."
Mäkitupalaiset kuuluivat maaseudun tilattomaan eli maata omistamattomaan väestöön. Tämän meidän paikkamme historia alkoi kontrahdista vuodelta 1899, jolloin paikallisilla tiloilla satunnaisia töitä tehnyt kyläläinen sai käyttöönsä pienen maa-alan pikku tuvalle ja puutarhalle. Tämän 120-vuotiaan, ajan hapertaman sopimuksen vuoksi saamme nyt viettää vapaa-aikaamme puolen hehtaarin maapalstalla punaisessa tuvassa ja perunamaalla.
Taksvärkkiä emme enää tee päätalolle, mutta kyläyhteisön toimintaan osallistuminen palkitsee kylläkin.
Vanha saunan vesipata toimii tunnelmatulipaikkana nykysaunojille. Ajan patinoima vesisoikko viilentää kesäjuomat siinä missä modernimpi coolerikin.
Vakkoja on tehty käsityönä tavaran säilytykseen ja niitä on kulumisen myötä korjailtu ja paikkailtu. Nykysaunoja laskee niille saunajuomansa. Saunan seinustalle rakennettu kesäsuihku vilvoittaa ja huuhtelee hyötyliikkujan hiet.
Ulkosuihkun pää syntyi juottamalla yhteen ja rei’ittämällä vanha kuparipurkki kansineen.
Kangaspuissa kudotut vanhat pellavaiset lakanat tuovat patinaa ja tunnelmaa kesäsaunan sisustukseen.
Se, mikä ennen on niukin naukin elättänyt kymmenhenkisen perheen, on nyt rentoutumisen ja puutarha-, ruoka-, rakentamis- ja sisustuskokeilujemme inspiraation lähde. Läheiset ja ystävät ovat tärkeitä. Meillä kävikin tuuri, kun saimme hankkia naapurissa sijaitsevan, Alinantuvaksi kutsutun pikkumökin vierastaloksemme. Alinantuvan tontilta löytyi myös syreenien suojaama kaunis soppi pihasaunalle terasseineen.
Mökillä nautimme hyöty- ja luonnonkasveista. Ensimmäinen hankinta mäkitupaelämämme alussa 13 vuotta sitten oli viikate, ja sen myötä pihapiiriimme ilmestyi muutama seiväs heinineen. Umpeen kasvaneen pihan raivaus paljasti kauniin puutarhan perinteisine juhannusruusuineen, omenapuineen, syreeneineen, onnenpensaineen ja marjapuskineen.
”Se, mitä tänään ihailemme maalaisromantiikkana, ei aikanaan ole ollut kurjuutta kummempaa.”
Vahvasti villiintyneitä puutarhan osia olemme raivanneet hyötypuutarhaksi ja nurmikoksi, mutta iso osa tontistamme palvelee edelleen jättiläismäisenä hyönteishotellina risuineen ja luonnonkasveineen. Näitä hyödynnämme myös uuden pihan luomisessa. Kantopuutarha ja perinteinen risuaita ovat jo löytäneet paikkansa niin pihalta kuin meidän puutarhureidenkin sydämestä.
Olemme myös alkaneet rakastaa rikkaruohoja. Niitä vastaan taistelun sijaan hyödynnämme rikkaruohoja terveellisinä ja maukkaina kesäkeittiön raaka-aineina ja puutarhan lannoitteina.
Nokkos-fetapiiras maistuu kesäpäivien välipalana. Nokkosen käsittely vaatii vähän suojavarusteita, mutta lopputulos ryöppäyksen jälkeen on jopa aromikkaampi ja terveellisempi kuin useammin käytetyllä pinaatilla. Nokkonen toimii hienosti myös keitossa ja yleensäkin kaikissa ruuissa, joiden ohje sisältää pinaattia. Todellista lähi- ja superruokaa siis.
Saunan seinustalle rakennettu kesäsuihku vilvoittaa ja huuhtelee hyötyliikkujan hiet.
Harrastajapuutarhurit nauttivat jokaisesta vihreästä onnistumisesta.
Oman käden jälki ja kierrätys määrittävät myös kesämökin uudisrakentamista. Kesäkeittiö on sekoitus itse tehtyä ja käytöstä poistettua.
Ennen kuin kasvimaa alkaa tuottaa satoa, saamme vihreät salaatinosat tuoreista maitohorsman versoista ja paahdetuista voikukan nupuista. Ikävästi alaa vallanneet lehtokotilotkin olemme testanneet ja hyviksi kokeneet ruuanlaitossa. Pesto onnistuu vähintään yhtä hyvin nokkosesta ja lipstikasta kuin basilikastakin.
Ruuanlaitosta yli jääneet nokkoset hyödynnämme puutarhan lannoitteena. Joitakin päiviä muhinutta nokkosvettä käsitellessä saattaa hetkittäin kaivata pyykkipoikaa nenäänsä, mutta kasvimaa ja luonto kiittävät lannoittajaansa.
"Mökkielämän alkajaisiksi emme alkaneetkaan tehdä ja hankkia uutta vaan ottaa uudelleen käyttöön tavaroita, joilla on tarina."
Punainen pikku mökki on kuin aikaikkuna. Enemmän kuin pois heitettävää ja uudistettavaa olemme löytäneet tutkittavaa, ihmeteltävää ja opittavaa. Mökkielämän alkajaisiksi emme alkaneetkaan tehdä ja hankkia uutta vaan ottaa uudelleen käyttöön tavaroita, joilla on tarina.
Mäkituvassa on eletty aikana, jolloin lähes kaikki tehtiin omin käsin ja elettiin omavaraisesti ja yksinkertaisesti. Sen kätköistä on löytynyt lähes kaikkea, mitä maaseututaloudessa on kaikkina 1900-luvun vuosikymmeninä tarvittu elämiseen.
Pienten kenkien kopina ei enää kuulu, mutta muisto niistä on onneksi jäänyt.
Kylän ompelijattaren, Alinan, pikkutupa odottaa kesävieraita.
Kaupunkilaisperheen vapaa-ajan keidas, vanha mäkitupa, seisoo hyvässä ryhdissä kallioisen mäen laella. Kivet ja kallio antavat ympäristölleen persoonallisen leiman mutta haastavat jonkin verran harrastajapuutarhuria.
Vintagemuotia vintiltä löytyy vähemmän mutta kovassa käytössä kulunutta, karunkaunista arjen tavaraa paljonkin. Kenelläkään meistä, vaikka kuinka kaupunkilaisiksi itsemme koemmekin, ei ole kovin monen sukupolven matka taaksepäin yksinkertaiseen maalaiselämään.
Huolellisesti ommellut paikat ja nimikoinnit juuttisäkeissä ovat meille kulutussukupolvihyppäyksen tehneille ihmettelyn ja ihastelun kohde. Nyt kesäsaunan laudeliinana toimivan juuttisäkin AS kertoo Alinasta, kylän ompelijattaresta, joka asui pikkutupaansa kahdestaan tyttärensä kanssa. Ajan patinoimat vakat jatkavat käyttöhistoriaansa saunatuvan pöytinä.
Vanhojen tavaroiden ja materiaalien säilömä historia lisää nykymökkeilijän onnellisuuden, turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteita.”
Muokattu 11.3.2021 klo 9.37: Tekstissä korvattu torppa-sana mökki-sanalla ja toimittajan nimi korjattu.
3 kommenttia