Maailman kallein tuoksu on kultaakin kalliimpaa – mutta mitä tuoksuasiantuntija pitää Suomen kiinnostavampana tuoksuna?

Kun Jeesus-lapsi syntyi, hänelle tuotiin lahjoja. Raamatussa kerrotaan, miten kolme itämään tietäjää lahjoittivat vastasyntyneelle kultaa, mutta myös kahta erilaista tuoksua, mirhaa ja ”pyhää savua”. Ne kaikki ovat Itä-Afrikassa ja Arabian niemimaalla kasvavista puista saatavia pihkoja, joita poltetaan suitsukkeina tänäkin päivänä. Mutta miltä ne tuoksuvat?

Tietokirjailija Ari Turunen on haistellut molempia. Hän kuvailee mirhapuun pihkaa kitkerän hajuiseksi, mutta poltettaessa siitä leviää vertaansa vailla olevaa makeaa tuoksua. Olibaanipuusta saatavassa pihkassa eli ”pyhässä savussa” on sen sijaan mausteisuutta sekä männyn ja sitruunan vivahteita. Molemmat suitsukkeet ovat Turusen mielestä niin omintakeisia, että niitä on suorastaan mahdoton sanoin kuvailla. Aivan kuin ne eivät olisi peräisin tästä maailmasta, hän sanoo.

Asetelmassa vasemmalta oikealle: tähkälaventeli (Lavandula angustifolia), isorihmaröyhy ja välimerensypressin (Cupressus sempervirens) oksa. Etiopialaiseen keraamiseen suitsukeastiaan nojaa rauduskoivun oksa ja astiassa hiilen päällä pihkapallo mirhaa. Rosmariiniruukkua vasten saksanpihta (Abies alba) ja sen edessä pikkupullossa myrttiä (Myrthus communis). Pihkapallot marmorinpalalla: hartsistoraksi, copal, olibaani eli ”pyhä savu” ja mirha.

Tuoksut ovat molekyylien liikettä ilmassa, Turunen sanoo ytimekkäästi. Niitä tarvitaan, jotta kasvit voisivat vetää puoleensa pölyttäjiä tai torjua vihollisia. Ne ovat viestintää.

– Kasvin ympärillä on headspace eli ilmatila. Se odottaa tuulenvirettä ja liikauttaa tuoksumolekyyleja, jotka leviävät maailmalle. Ne viehättävät sitten ehkä kolibria, hyönteistä tai jopa ihmistä, Ari Turunen sanoo.

Vastaavasti, jotta me ihmiset voisimme levittää ympärillemme muutakin kuin ominaistuoksuamme tai jopa vain haista pahalta, tarvitsemme apua. Niinpä parfymöörit valmistavat meille tuoksuja, joita tehdään hyödyntämällä usein kasvien eteerisiä öljyjä. Esimerkiksi sitrushedelmistä saadaan eteeristä öljyä kylmäpuristamalla kuoria, ja pihkoja voidaan yksinkertaisesti polttaa tai vain sekoittaa öljyyn.

Kukkien hyödyntäminen on sen sijaan vaikeampaa. Niistä tuotetaan eteerisiä öljyjä uuttamalla tai höyry­tislaamalla. Raaka-aineina käytetään esimerkiksi ruusun kukkien tuoreita terälehtiä tai pelargonin lehtiä ja varsia. Jotkut kukat, kuten jasmiini, eivät kuitenkaan luovuta tuoksuaan helposti. Silloin eteerinen öljy irrotetaan liuotinuuttamalla, jonka jälkeen se muuttuu konkreetiiksi ja lopulta tinktuuraksi. Kun sitä tislataan, saadaan aikaan absoluuttia eli absoluuttista kukkaöljyä.

Kielosta ja joistakin muista kukista ei saada lainkaan eteeristä öljyä, joten tuoksua on tyydyttävä jäljittelemään synteettisesti.

ETEERISTEN ÖLJYJEN VALMISTUS on työlästä. Siksi se on myös kallista. Jotkut raaka-aineet ovat myös hyvin harvinaisia.

Yhtä maailman kalleinta, kilohinnaltaan kultaakin kalliimpaa tuoksuainetta tislataan trooppisesta, sieni-infektion vioittamasta agarpuun (Aquilaria) tuottamasta pihkasta. Turunen pääsi tuoksuttamaan sitä Borneon saarella Sarawakin sademetsässä.

– Paikallinen opas näytti agarpuuta, otti pienen puupalasen ja sytytti sen tuleen. Sieltä levisi uskomaton tuoksu.

Tuoksujen paikallistamisessa tarvitaan myös kekseliäisyyttä. Kasvista saatavan hyvän tuoksun lähde ei välttämättä ole se ilmeisin.

– Esimerkiksi kurjenmiekka eli orris. Tuoksua ei saadakaan sen kukasta vaan juurakosta, jota pitää kuivattaa useita vuosia ennen kuin se tislataan ja siitä tehdään absoluuttia. Vasta sen jälkeen saadaan hyvää tuoksuainetta.

Kasvien tuoksuista voi myös paljastua uusia, yllättäviä ominaisuuksia, kun niiden olomuoto muuttuu. Mielenkiintoinen esimerkki on mustapippuri, kertoo Turunen. Tislatessa sen tuoksu muuttuu.

– Kun sitä nuuhkii eteerisenä öljynä, se on vallan erilaista. Tai on siinä kyllä pippuria, mutta minulle siitä tulee valtaisa kuulaan, kirkkaan, tuoreen metsän tuoksu.

Tarjoiluastialla erilaisia sitrushedelmiä, pullossa muskatellisalvian (Salvia sclarea) ja pihkakeltaputken (Ferula gummosa) oksat sekä etualalla suomalaista valkohankajäkälää (Evernia prunastri). Hedelmien päällä lisäksi sitrusverbenaa (Aloysia triphylla.)

Turunen on kerännyt erilaisia, mieleenpainuvia tuoksukokemuksia ja -muistoja ympäri maailmaa.

Amalfissa Italiassa hän nautti sitruunapuiden alla salaisella reseptillä valmistettua sitruunapastaa. Omanissa hän huomasi, että olibaanisuitsukkeen tuoksu leijaili kaikkialla niin kaupoissa kuin paikallisten vaatteissakin. Grassessa – maailman parfyymipääkaupungissa Etelä-Ranskassa – Turusen mukaan suorastaan palvottiin kukkia ja hyviä tuoksuja.

– Sinne haluan aina uudestaan. Sen tunnelma on niin julmetun ainutlaatuinen eikä ollenkaan kaupallinen.

Mutta myös Suomesta löytyy hienoja tuoksuja kuten terva tai koivusauna. Erityisen kiinnostavana Turunen pitää valkohankajäkälää, joka kasvaa yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa lehtipuiden rungoilla. Sen hunajaisen makean ja voimakkaan metsäisen tuoksun voi hänen mukaansa aistia kuitenkin vasta kuivattuna.

Vasemmalla tummanvihreälehtinen Osmanthus fragrans, jonka vieressä orvokki (Viola) ja pienessä pullossa sichuaninpippuria. Tarjoiluastialla tuoksupelargonin (Pelargonium ≈ fragrans), suklaapelargonin (P. quersifolium) ja piparminttupelargonin (P. tomentosum) lehtiä sekä kanelin kuorta. Metallipullossa palsamipelargoni (P. Tuoksupelargoni-Ryhmä ’Graveolens’) ja vihreässä lasipullossa austinruusu (Rosa ’Princess Alexandra of Kent’).

Parfyymien suunnittelijat ryhmittelevät erilaisia tuoksuja tuoksuperheiksi. Perinteisesti toisistaan erotetaan esimerkiksi kukkais- ja metsätuoksut sekä itämaiset ja merelliset tuoksut. Jaottelu perustuu kuitenkin aina parfymöörin omaan tulkintaan eikä luonnontieteeseen, Turunen sanoo.

Turunen on kehittänyt jaottelusta oman näkemyksensä. Hän jakaa kirjassaan tuoksut kolmeen ryhmään: saarten, metsien ja paratiisin tuoksuihin. Hän suhtautuu tuoksuperheisiinsä yleismaailmallisesti eikä anna esimerkiksi raaka-aineiden maantieteellisen alkuperän rajoittaa mielikuvitustaan. Kaikista maailman eri kolkista lähtöisin olevat tuoksut voivat kuulua samaan perheeseen.

Joulu on oikea tuoksujen juhla. Hyasintin tuulahdus tulee vastaan tavan takaa, ja viimeistään joulukuusi tai sen oksista sidottu kranssi tuo juhlan tunnun. Myös glögissä ja leivonnaisissa tuoksuvat, mutta myös maistuvat alun perin itämaiset mausteet, kuten kaneli ja kardemumma.

– Joulu kertoo hyvin paljon makujen ja tuoksuaineiden historiasta ja siitä, miten niitä on aikoinaan arvostettu yli kaiken.

Ari Turunen on helsinkiläinen tapa- ja kulttuurihistoriaan erikoistunut tietokirjailija. Vuonna 2021 häneltä ilmestyi Tuoksujen Atlas -niminen kirja, joka kertoo tuoksujen kulttuurihistoriasta. Alun perin hän halusi kirjoittaa mausteista, mutta huomasi pian, että tuoksuista ei Suomessa ollut juurikaan ilmestynyt kirjoja. Viiden vuoden ajan hän luki tuoksuihin ja niiden raaka-aineisiin liittyvää kirjallisuutta, kahlasi läpi tieteellisiä tutkimuksia sekä matkusteli tuoksujen alkulähteille. Lopputuloksena syntyi kiehtovasti kirjoitettu kirja, joka lumoaa myös kauniilla ulko­asullaan. Se kertoo kuudenkymmenenviiden eri tuoksuaineen tarinat.

Tietokirjailija Ari Turunen toivoo, että hänen kirjansa auttaisi arvostamaan erilaisia tuoksuja sekä niihin liittyviä perinteitä ja kulttuureja.

Lähteet: Ari Turusen haastattelu sekä kirja Tuoksujen Atlas (Aula & Co, 2021).

Asetelmien kasvit: Saarelman puutarha.