Lisäeristystä suunnittelevan pitää muistaa kaksi nyrkkisääntöä: vesihöyryä vastustava tiivis materiaali tulee rakenteen sisäpintaan, ja rakenne harvenee ulospäin, eikä eristemateriaaleja kannata sekoittaa keskenään.
– Jatketaan samalla eristemateriaalilla, mitä rakenteessa alun pitäenkin on. Jos on ihan pakko tehdä sekarakenteita, laitetaan esimerkiksi polyuretaani sisäpintaan ja villat sen ulkopuolelle. Tai polyuretaani sisälle, styroksi keskelle ja villat ulkopuolelle. Suosittelen kuitenkin, ettei eri materiaaleja sotketa, tekniikan tohtori Juhani Pirinen sanoo.
Talon lisäeristystyöt on aina suunniteltava kokonaisuutena.
– Jokaisen talonsa lisäeristykseen ryhtyvän kannattaa teettää rakennesuunnittelijalla laskelmat rakenteiden kosteusteknisestä käyttäytymisestä, eli mitä rakenteen lämpö- ja kosteustiloissa tapahtuu kunakin vuodenaikana. Tällainen laskelma ei maksa paljon, Pirinen jatkaa.
1. Voiko loivan harjakaton eristystä parantaa?
Voi, mutta aluksi on tutkittava, tuulettuuko vesikatteen alusta, onko katteen alla aluskatetta ja mikä on vanhojen eristeiden sekä höyrynsulun kunto. Loivaan kattorakenteeseen voi yleensä tehdä lisäeristyksen vain vesikatteen uusimisen yhteydessä, jolloin samalla paksunnetaan rakenteita eli korotetaan kattoa. Työ vaatii tietenkin sekä arkkitehdin suunnitelman että rakennesuunnitelman ja rakennusluvan.
2. Miten remontti käytännössä etenee?
Vesikatto pitää avata ja ottaa villat yläpohjasta pois, jotta höyrynsulku voidaan paikata tai asentaa uusi kattotuolien väliin. Uusi höyrynsulku on teipattava huolellisesti kiinni vanhaan höyrynsulkuun, joka jää ainakin kattotuolien tai -ristikoiden alle.
Katon läpivientien, kuten putkien ja piipun liitosten, tiiveyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Uudet, puhtaat eristeet kannattaa laittaa rakenteeseen alimmaksi eli lähemmäksi sisäilmaa ja vanhat eristeet uusien päälle, jos ne ovat vielä käyttökelpoiset. Homehtuneita villoja ei tietenkään saa käyttää uudelleen.
Remontissa on huolehdittava, että tuuletusrako säilyy 100 mm:n suuruisena, ja vesikatteen alle on asennettava aluskate. Huopakatteen alle riittää ponttilaudoitus, joka pystyy tasaamaan tuuletustilan kosteutta.
Räystäiden tuuletusraot on hyvä suojata sinkitystä teräksestä valmistetuilla, viiden millin rei’illä varustetuilla verkoilla, jotta eläimet eivät pääse yläpohjaan.
3. Kuinka silloin, kun kattomuoto on suojeltu?
Kattorakenteessa ei useimmiten ole tilaa lisäeristykselle. Joten jos koko katon lämmöneristyskyky halutaan paremmaksi, eristemateriaali pitää vaihtaa. 60-luvun talossa eristeenä on yleensä mineraalivillaa tai purua. Riittävä tuuletus vesikatteen alla saadaan turvattua, kun eristeeksi vaihdetaan villaa ohuemmat polyuretaani- tai XPS-levyt. Niillä on noin kolmasosan parempi lämmöneristyskyky kuin mineraalivillalla. Katon keskialueelle voi toki lisätä paksummin eristettä.
4. Voiko tasakattorakenteeseen tehdä lisäeristyksen?
Tasakattotalon yläpohjaan ei myöskään yleensä mahdu lisää eristettä. Tällainen kattorakenne tuulettuu huonosti, ja lisäeristämisen yhteydessä tuuletusta on normaalisti lisättävä. Mikäli katto on vuotanut ja yläpohjassa pitää tehdä laajoja korjauksia, lisäeristys toki onnistuu materiaalia vaihtamalla.
Jos tasakatto pitää säilyttää, on alkuperäiset mineraalivillaeristeet vaihdettava polyuretaani- tai XPS-levyihin, jotka vaahdotetaan huolellisesti kattotuoleihin kiinni.
Muovieristeiden paloturvallisuutta kannattaa parantaa asentamalla niiden sisäpinnalle ainakin yksi kipsilevy.
5. Miten silloin, jos kattomuoto päätetään muuttaa?
Kun tasakatto muutetaan harjakatoksi, puretaan vanhan tasakaton huovat ja ponttilaudoitukset pois. Näin lisälämmöneristeet saadaan kiinni vanhoihin eristeisiin. Mieluummin vielä niin, että samalla tarkastetaan höyrynsulku ja siirretään vanhat eristeet yläpinnaksi.
6. Entä käkikellotalon yläpohjan eristäminen?
Joistakin käkikellokatoista puuttuu tuuletusrako vesikatteen alta tai katon tuuletus on hyvin heikkoa. Itse työ ei juuri eroaa loivan katon lisäeristämisestä.
Jyrkällä katolla tuuletusraon pitää olla vähintään 50 mm:n suuruinen. Tuulensuojalevy suojaa lämmöneristeitä eli pitää lämmön sisällä. Aluskate tuuletusraon ulkopuolella ottaa vastaan vesikatteesta mahdollisesti läpipääsevän veden ja vesikatteen alle tiivistyvän kosteuden.
Aluskatteen alapinnassa on usein niin kutsuttu kondenssinukka. Tuuletusraossa liikkuva vesihöyry voi tiivistyä siihen turvallisesti, jos katteen tuuletus ei pysty kaikkea vesihöyryä poistamaan. Näin käy silloin, kun ulkolämpötila laskee nopeasti.
7. Voivatko puuseinän vanhat mineraalivillat olla vielä kunnossa?
Varmasti ovat, jos talo on perustettu riittävän korkealle niin, että seinien alaohjauspuut ovat säilyneet kosteusrasitukselta ja jos ulkoverhouksen takana on toimiva tuuletusrako. Edellyttäen tietenkin, että hiiret ja oravat eivät ole päässeet seinärakenteeseen peuhaamaan. Silloin, kun seinästä puuttuu tuuletusrako tai höyrynsulku, eristeet ovat todennäköisesti vaurioituneet. Joistakin taloista puuttuvat ne molemmat, ja silloin eristeet ovat melko varmasti homehtuneet.
8. Paljonko seinärakenteeseen voi laittaa lisäeristystä?
Vanhassa seinärakenteessa on 100–150 milliä villaa, joten lisäeristyksen vahvuus voi hyvin olla 200 milliä, kunhan se tehdään oikein.
9. Pitäisikö lisäeristys tehdä ulko- vai sisäpuolelta?
Jos aiotaan uusia julkisivulaudoitus ja vesikatto, ulkopuolinen eristäminen on oikea tapa. Se edellyttää, että talon ulkonäkö kestää räystäiden pidentämisen, ikkunoiden uudelleen sijoittamisen seinälinjassa ja sokkelin leventämisen. Pitää myös muistaa, että julkisivumuutoksia koskevat korjausrakentamisen energiamääräykset. Rakennusosakohtainen vaatimus on puolittaa rakenteiden lämmönjohtavuus.
Kun tehdään sisäremonttia, kannattaa tutkia, voidaanko samalla hoitaa lisäeristys turvallisesti sisäpuolelta.
10. Onko remontissa muuta huomioitavaa?
Kun seinään laitetaan reilu kerros lisäeristystä, pitäisi tuulensuojamateriaalilla olla hyvä lämmöneristyskyky. Siksi rakenteen ulkopintaan kannattaa laittaa tuulensuojavilla tai paksu huokoinen kuitulevy.
Mineraalivillan kanssa on aina käytettävä muovista höyrynsulkua. Ennen lisäeristyksen asentamista on otettava vanhat eristeet siksi aikaa pois, että voidaan tarkastaa sisäpuolen höyrynsulun kunto. Jos sulussa on reikiä, ne pitää paikata. Ulkopuolella töinä ovat tuulensuojan kunnostaminen, riittävän tuuletusraon rakentaminen ja vettä kestävän julkisivuverhouksen asentaminen.
Purueristeiden jatkeeksi käy puukuituvilla. Vesihöyryä läpäisevän rakenteen suunnitteleminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin höyrynsulkumuovilla varustetun.
11. Voiko rapattua puuseinää lisäeristää?
Vanha rappaus on todennäköisesti halkeillut ja imenyt vettä sisäänsä, jolloin rappauksen takana oleva vinolaudoitus on yleensä homehtunut. Huonokuntoinen rappaus pitää kopistella seinästä pois ja tehdä lisäeristystyön yhteydessä uusi rappaus kosteutta kestävän levyn pinnalle. Parempi vaihtoehto on tehdä tiili- tai harkkomuuraus rappausalustaksi. Myös homehtunut vinolaudoitus poistetaan.
Rappauksen tausta pitää tuulettaa, eli rappausalusta ei saa olla kiinni eristeissä tai tuulensuojamateriaalissa. Ennen työhön ryhtymistä on tietenkin selvitettävä, että vanha rappaus ei ole suojeltu tai muuten säilyttämisen arvoinen.
12. Entä jos taloa ei haluta enää rapata?
Rappauksen korvaaminen puuverhouksella on toki paljon helpompaa ja halvempaa.
Tuulensuojakerroksen taakse voi laittaa lämmöneristettä niin paljon kuin lompakko kestää. Ulkoseinän paksuntaminen edellyttää tietysti taas sokkelin leventämistä.
13. Onko 70-lukuisen tiiliseinän lisäeristys mahdollista?
Täystiiliseinässä olevat mineraalivillat voivat olla homehtuneet, jos viistosateet ja maaperän kosteus ovat päässeet rasittamaan niitä.
Vanhat eristeet pitäisi poistaa purkamalla ensin ulkopuolinen tiiliverhous pois. Tämän jälkeen voidaan rakentaa uusi taustaltaan tuulettuva tiiliverhous. Eristemateriaalin voi vaihtaa esimerkiksi polyuretaaniin tai XPS:ään. Samassa yhteydessä on toki huolehdittava, ettei ulkopuolinen kosteus enää pääse rasittamaan seinää. Kyseessä on isotöinen ja hankala remontti.
Jos täystiilinen seinärakenne on toiminut ongelmitta kaikki vuosikymmenet, ei sitä pitäisi ronkkia mitenkään. On helpompiakin tapoja säästää energiaa.
14. Voiko maanvaraisen alapohjan energiatehokkuutta parantaa lisäeristyksellä?
Vanhoissa maanvastaisissa alapohjissa betoni on suoraan maata vasten, ja betonilaatan päällä olevat eristeet voivat olla homeessa maaperästä betoniin imeytyneen kosteuden vaikutuksesta. Tällainen alapohja pitäisi purkaa ja rakentaa uusi lattiarakenne betonilaatan alapuolisin lämmöneristein. Työ edellyttää myös alapohjan maaperän osittaista uusimista.
Alapohjan ja sokkelin korjauttaminen on aina suunniteltava samalla kertaa, ettei rakenteeseen synny esimerkiksi kylmäsiltoja.
15. Entä rossipohjan lisäeristys?
Ryömintätilaisen alapohjan lisäeristystyöhön pitää kytkeä sokkelin ulkopuoliset työt. On myös muistettava, että ryömintätilaa ei saa yhtään madaltaa. Sitä joudutaan päinvastoin yleensä kaivamaan korkeammaksi, jotta tilasta saadaan riittävän korkea.
Maaperä ryömintätilan alla korvataan sepelillä tai lecasoralla ja rossilattia rakennetaan yleensä uudelleen.
Ryömintätilan pohjalla voi olla myös niin sanottu roskabetonivalu, jota rakentajat käyttivät työalustanaan. Jos roskavalu on märkä, se puretaan pois, ja ryömintätilaan jäävät vain lattiaa kannattelevat palkit.
16. Mikä sopii uudeksi lisäeristysmateriaaliksi?
Vanhat purueristeet voi vaihtaa selluvillaan, mutta silloin routaeristystä ei siis saa unohtaa. Lattian eristyskyky tuplaantuu samalla määrällä selluvillaa kuin purua oli aiemmin.
Rossipohjan toimivuus on perustunut alun perin osittain siihen, että ryömintätilaan on päässyt asuintiloista lämpöä. Lämpö on ulottunut anturoiden pohjille pitäen ne talvellakin lämpiminä. Kun eristeeksi vaihdetaan selluvilla ja ryömintätilan tuulettumista vielä tehostetaan, maapohja anturan alla jäätyy ja routii ja talo voi napsahtaa poikki.
Ryömintätilaa vasten lattiaan asennetaan ilmatiivis tuulensuojalevytys, jotta rakenteeseen ei synny ilmavuotoja. Lisäeristyksen yhteydessä on tehtävä perustuksen routasuojaus ja muut kivijalan tai sokkelin ulkopuoliset työt.
Alapohjan kunnostuksesta on aina teetettävä suunnitelma rakennesuunnittelijalla.
Oikein tehty lisäeristys
Talon kunto kannattaa ehdottomasti tutkituttaa, ennen kuin ryhtyy korjauksiin. Rakentamisen asiantuntijan pitää arvioida, onko rakennusta ylipäätään järkevää korjata. Myös uusien rakenteiden suunnittelu on erittäin tärkeä asia vanhan talon korjaamisessa. Siksi lisäeristyksen suunnittelu on syytä antaa pätevän rakennesuunnittelijan tai homevaurioihin ja niiden korjauksen suunnitteluun perehtyneen ammattilaisen tehtäväksi.
