Kaikki katemateriaalit ja rakenteet menettävät ominaisuuksiaan ajan kuluessa, joten katon kuntotarkastuksia ja huoltoa ei kannata laiminlyödä. Tarkastukset ajoitetaan vuodenaikojen mukaan.

Syksyllä ja keväällä katto puhdistetaan, sillä roskaantuminen ja sammaloituminen hidastavat katteen kuivumista, lisäävät vuotoriskejä ja heikentävät katemateriaalin ominaisuuksia.

Rikkoutunut kate pitää korjata viivyttelemättä, sillä pitkään jatkunut pienikin vuoto lahottaa alustarakenteita. Nopea havainnointi ja pienehköt huoltokorjaukset saattavat pelastaa isoilta kattoremonteilta.

Puhdista rännit keväällä ja syksyllä. Roskainen, jäätyvä vesikouru muuttuu talvella niin painavaksi, että se irtoaa helposti katolta valuvan lumen mukana.

Poista roskat katolta säännöllisesti. Alkava sammalkasvusto irrotetaan kevyellä harjauksella. Tukevamman sammalkasvuston tuhoamiseen kannattaa hankkia tätä tarkoitusta varten kehitettyä liuosta, joka lannistaa sammalkasvuston ja hidastaa sen uusiutumista. Soveltuvuus erilaisille pinnoitemateriaaleille kannattaa varmistaa tuotetiedoista.

Tarkasta saumat, läpiviennit, katteen ylösnostot ja pellitykset sekä vesikatteen yleiskunto säännöllisesti.

Paksulti kinostunut lumi koettelee vanhojen mökkirakennusten kattorakenteita, joten tarkkaile katon lumimäärää. Niitä ei ole usein ole mitoitettu kestämään ohjeiden mukaisia lumikuormia. Hallitsemattomasti putoava lumi voi tuoda mukanaan kattotikkaita ja räystäskouruja sekä vesikatteen läpäiseviä muita rakenteita. Katolle tulevat rakenteet ja niiden pohjat pitäisi aina kiinnittää katetyypin asennusohjeen mukaisesti.

Etsi vuotoja vesikatteen alapuolisista kattorakenteista kevättalvella, kun kattolumet sulavat. Silloin pienetkin vuodot näkyvät usein katteen aluslaudoituksen kastumisena. Katon rakenteet tulisi suunnitella siten, että koko kattopintaa päästään tarkastelemaan alapuolelta. Tarkastusluukkuja on yleensä helppo lisätä rakennuksen päätyihin ja tehdä näihin myös tuuletusventtiilit, jos rakenne näyttää kostealta puutteellisen tuuletuksen johdosta. Pienehköjä läpivientien vuotokohtia voi myöhemmin keväällä tiivistää esimerkiksi kylmäbitumilla tai joustavilla tiivistemassoilla.

Lievä vesikaton notkahdus voidaan hyväksyä ajan patinana. Suurehkot rakenteen notkahdukset on oikaistava viimeistään, kun vesikatetta uusitaan.

Jos 1960–80-luvuilla rakennettu mökki on alkuperäiskunnossa, viimeistään nyt on aika kattoremontille. Keskimäärin remontteja on edessä 10–25 käyttövuoden jälkeen.

Bitumi- ja huopakatteiden käyttöikä on 15–30 vuotta. Kestävyyteen vaikuttavat huopakatteen materiaali sekä ympäristön ja alusrakenteen aiheuttama rasitus.

Huopakaton tyypillisimpiä vaurioita ovat vanhenemisesta johtuva huonokuntoisuus, repeämät ja sirotepintojen kuluminen, kolhujen aiheuttamat reiät, pussimuodostelmat ja rakkulat sekä auenneet saumat. Myös työvirheet, kuten vuotavat läpiviennit ja naulauskiinnitykset, ovat yleisiä.

Ensimmäinen oire kattohuovan ikääntymisestä on yleensä sirotepinnan irtoaminen. Pinta voidaan uusia tähän tarkoitukseen kehitetyllä pinnoiteaineella. Työ on kuitenkin kallis ja suuritöinen eikä jatka kovinkaan monilla vuosilla katteen käyttöikää, joten pinnoitteen uusimisen sijasta kannattaa harkita myös katteen uusimista kokonaan.

Pussit avataan, liimaamalla kiinni ja paikkaamalla sopivalla kermin kappaleella. Pienet kolhut ja vuotavat läpiviennit voidaan paikata kylmä- tai kuumabitumiliuoksilla ja sopivilla pintahuopakappaleilla. Kuumabitumointi on tulityötä, joka on sallittu vain tulityöluvan omaaville ammattilaisille. Loivien kattojen kermit ovat yleensä niin sanottuja tiivissaumakatteita, joiden laaja korjaus on vaativaa ammattityötä.

Kolmiorimakiinnityksellä toteutetuissa vesikatoissa toinen kattohuopakerros voidaan kiinnittää alkuperäisen päälle, kunhan materiaali on vielä kohtuullisessa kunnossa. Rikkinäistä, vettä imevää kattohuopaa ei saa jättää alushuovaksi. Pohjarakenteista on usein korjattava piipun ympärystät, räystäslaudat sekä kolmiorimojen alareunat.

Profiilipelti on ollut suosittu katemateriaali jo useiden vuosikymmenten ajan.

Peltikaton tyypilliset korjaustarpeet johtuvat vuotavista läpivienneistä, aluskatteiden vuodoista ja muovipinnoitteen irtoamisesta.

Läpivientejä voi tiivistää profiilin muotoon soveltuvilla, esivalmistetuilla kappaleilla. Aluskate korjataan ja jiirikohdat tiivistetään, kuten tiilikatoillakin. Jos peltikatteen maali alkaa irrota, voidaan pelti useimmiten maalata uudelleen. Vanha pinnoite poistetaan irtoavilta alueilta teräsharjauksella. Kate pestään ja huuhdellaan hyvin, paikkamaalataan korroosionestopohjamaalilla ja lopuksi maalataan päälle peltikattopinnoitteella. Pinnoite levitetään pitkävartisella kattosiveltimellä, jotta aine tunkeutuu myös saumoihin ja taitteisiin.

Tehtaalla muovipinnoitettu kattopelti on huomattavasti hankalampi kohde kuin tavallinen peltikatto. Uuden maalin laatu ja soveltuvuus vanhan pinnoitteen päälle kannattaa varmistaa kattopellin valmistajalta. Uudelleen maalaus ei kuitenkaan aina pysäytä vanhan pohjalle jäävän pinnoitteen irtoamista, joten kate saatetaan joutua uusimaan.

Pienet tihkuvuodot johtuvat useimmiten kiinnitysruuvien tai naulojen löystymisestä. Ruuvikiinnikkeiden uusiminen antaa katolle pitkälti lisää käyttöikää.

Sinkitty, työmaalla maalattava teräspelti on aina ollut pitkäikäinen ja varma pinnoitevalinta, kunhan muistetaan huolehtia säännöllisesti noin 15 vuoden välein toistuvista huoltomaalauksista. Myös nykyisiä tehdaspinnoitettuja peltejä voidaan yleensä maalata uudelleen, mutta niihin sopiva maalityyppi on varmistettava pellin valmistajalta.

Kuumasinkitty peltikate ruostuu yleensä taitteista, saumoista ja liitoksista.

Ruosteiset kohdat puhdistetaan teräsharjalla ja katto pestään puhtaaksi. Harjatut kohdat maalataan ruosteenestomaalilla, ja katto maalataan peltikattomaalilla. Pahemmin ruostuneet kohdat ja pienet reiät voidaan paikata peltipaikoilla, jotka kiinnitetään tiivistemassalla.

Läpivientikappaleet sekä kattoluukkujen ja piippujen pellitykset kannattaa teettää vanhojen mallien mukaisesti ja tiivistää tarkoitukseen soveltuvilla elastisilla massoilla.

Tiilikate on kaunis ja kestävä laatutuote.

Tyypillisin vauriot on yksittäisten tiilien halkeaminen ja lohkeaminen.

Tiili on helppo vaihtaa raottamalla tukikiilojen avulla muutamia viereisiä tiiliä. Usein tiilikatto päästää alleen myös tuiskulunta, joka sulaessaan laittaa aluskatteen tiiveyden koetukselle. Lumen pääsy tiili- ja aluskatteen väliin voidaan estää tähän tarkoitukseen valmistetulla tuuletuskaistalla, jonka voi asentaa myös jälkikäteen harja- ja jiiritiilien alle.

Aluskate vuotaa usein asennusvaiheen repeämistä sekä heikosti toteutetuista läpivientien tiivistyksistä. Pienet reiät voi paikata ulkokäyttöön soveltuvilla tiivistemassoilla. Vuotavat läpiviennit tiivistää parhaiten yläkautta, kun irrottaa tiiliä läpivientien ympäriltä.

Tuuletusputkille, hormeille ja antenneille on tarjolla tiiliprofiiliin soveltuvia läpivientikappaleita, joihin saadaan liitettyä myös aluskate tiiviisti.