Suomen ilmasto luo suotuisat kasvuolot sammalelle. Huopakatto ja tiilikatto ovat erityisen alttiita alustoja eri kasvustoille. Katteen tiiviyttä kannattaa seurata kevättalvisin esimerkiksi yläpohjan tarkastusluukkujen kautta. Säännöllisellä tarkastuksella ja huollolla estät laajat vauriot.

Huopakaton perushuolloksi riittää katon harjaaminen puhtaaksi neulasista, lehdistä ja muusta roskasta. Vahvasti sammaloitunut huopakate vaurioituu vähitellen. Saumakohtiin tunkeutuvat juuret heikentävät materiaalin ominaisuuksia, ja liitokset alkavat aukeilla. Märkä sammal siirtää kosteutta heikentyneen huopakatteen alusrakenteisiin. Ne alkavat kastua usein kevättalvella, kun lumet sulavat katoilta. Pahasti sammaloitunut pinnoite on saattanut jo vaurioitua.

Pienet saumakohdat voi korjata tarkoitukseen sopivalla kylmäbitumiliimauksella. Myös koko katteen uusintapinnoitukseen on saatavissa siveltäviä, maalipohjaisia tuotteita. Niillä voi jatkaa katteen ikää 5–10 vuotta, kun huopakatteen keskimääräinen ikä on 20–30 vuotta. Uusintapinnoitus voi tulla suhteettoman kalliiksi verrattuna koko pinnoitteen vaihtamiseen, joten hintavertailu kannattaa.

Puhdistukseen kehitetyllä kattopesulla (esim. Kattopesu K-10) katteen puhdistus käy helposti harjaamalla. Kattopesut sopivat myös ennaltaehkäisyyn.

Kun ilman lämpötila on yli +10 astetta, sammalen poiston voi aloittaa. Mitä lämpimämmässä säässä katto puhdistetaan, sitä tehokkaammin pesuaine toimii. Suora auringonpaiste ei tosin ole hyvästä: porottavan auringon takia aine haihtuu nopeasti ja vaikutusteho laskee. Myös yöpakkaset saattavat tehdä saman. Kasvuston kosteudellakin on merkitystä: kosteus heikentää aineen tehoa. Voimakkaita puhdistusmenetelmiä ei saa käyttää: raskas harjaus tai painepesu irrottaa katteen sirotepinnan.

Ennen pesun aloittamista poista helposti irtoava kasvusto kevyesti harjaamalla. Levitä puhdistusaine sellaisenaan käsiteltävälle pinnalle suihkuttamalla suihkupullosta tai kastelukannulla levittämällä. Ruiskuta kasvuston päälle reilusti kattopesua. Ison pinnan käsittelyyn voi käyttää matalapaineruiskua.

Anna aineen vaikuttaa päivästä 12 viikkoon riippuen kasvuston määrästä. Kun kasvusto on ruskeaa, aine on vaikuttanut. Jos kasvustoa on ollut vain vähän, pinnat voi jättää silleen. Paksun kasvustokerroksen voi huuhdella puutarhaletkulla ja/tai kevyesti harjaamalla.

Tiilikatteen puhdistusmenetelmät ovat hyvin samansuuntaiset. Tiilikate on ikivanha rakennustapa, jolla on pitkät perinteet myös suomalaisessa rakentamisessa. Ensimmäiset savitiiliset katot rakennettiin jo 1500-luvulla. Tänään noin neljäsosa katoista on tiilikattoja, joskin nykyään kattotiilet valmistetaan saven sijasta pääasiassa betonista.

Kun kattotiilet tulevat tehtaalta, niissä on valmiiksi pinnoite, joka suojaa tiiltä lialta ja kosteudelta. Ajan saatossa pinnoite kuluu ja paljas tiili tulee esiin. Suojaamaton kivi kerää kosteutta ja siinä alkaa pikkuhiljaa kasvaa sammal.

Sammal itsessään on vaaraton sekä katolle että talon asukkaille. Sammalen ongelma on kuitenkin siinä, että se sitoo itseensä vettä paljon enemmän ja huomattavasti pidempään kuin pelkkä tiili.

Kun lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin, tiilessä oleva vesi laajenee ja supistuu. Tämä aiheuttaa pakkasrapautumista eli pieniä halkeamia tiilessä, mikä alkaa vähitellen rikkoa tiiliä. Hoitamaton tiilikatto alkaa murentua noin 30 vuoden iässä.

Jos tavoitteena on ainoastaan siisti, sammaleton katto muutaman vuoden ajaksi, on helpointa käyttää sammaleenpoistoainetta. Ennen sammaleenpoistoaineen levitystä tiilikattokin tulee harjata puhtaaksi lehdistä ja muista roskista sekä irtoavasta sammaleesta. Seuraavaksi laimennettu sammaleenpoistoaine levitetään esimerkiksi matalapaineruiskulla tasaisesti koko katolle. Katon on oltava kuiva levityksen aikana ja mielellään useita tunteja levityksen jälkeen. Sammaleenpoistoainetta ei huuhdella pois, vaan se jätetään vaikuttamaan tiilikatolle niin kuin huopakatollekin. Tässä vaiheessa maltti on valttia.