Taimisto takapihalla! Tarja Lahtinen vaalii rintamamiestalonsa pihalla perinneperennoja, joiden löytäminen on joskus miltei salapoliisityötä
Hortonomi Tarja Lahtinen perusti takapihalleen oman taimiston. Siellä voi kuulla tarinoita kasvien kiehtovasta historiasta. Vinkkejä vanhoista perennoista tulee kasviharrastajaystäviltä, kollegoilta ja Facebook-ryhmistä.
Tarja Lahtisen puutarhasta erottuvat jo kaukaa ovaalinmuotoiset kyltit. Ne kertovat, missä ruusujen, kiinanpionien ja hyötykasvien taimet kasvavat. Kylteistä suurin – tai oikeastaan taulu – nojaa pullean kumpupilven lailla kukkivan jasmikkeen haaroja vasten. Siinä lukee koristeellisin kirjaimin Tarjan puutarhamotto. Se on englanninkielinen mutta kuuluu vapaasti suomennettuna näin:
”Kun katsoo tarkkaan, huomaa, että koko maailma on kuin puutarha”.
Sananparsi heijastaa Tarjan avarakatseista suhdetta puutarhaan. Toisaalta hänen kiinnostuksensa kasveja kohtaan ei ole ihan yhtä lavea. Hänen intohimonsa ovat perinneperennat. Sellaisiksi luokitellaan Suomessa vähintään yli viisikymmentä vuotta kasvaneet perennakannat.
Ennen etenkin naiset jakoivat pistokkaita ja juurakoita eteenpäin ja saivat jotain uutta vastalahjaksi. Tarjalla on hänen mummolastaan Lohjan Sitarlasta tuotu kultapallo. Sen emokasvi on yli sadan vuoden takaa. Tarja kertoo, että Valma-mummo oli kova ”perennaihminen” ja riemastui aina, kun sai uuden kasvin.
– Palaset siirtyivät talosta ja kylästä toiseen pesuvadeissa. Ja liikkuivat Suomen sisällä.
Tarjan puutarha sijaitsee Lohjalla, rintamamiestalon pihalla. Kaksitoista vuotta sitten hän osti Maksjoen kaupunginosasta 1947 rakennetun omakotitalon. Sen ensimmäiset asukkaat olivat kuulemma olleet oikeita viherpeukaloita. He olivat istuttaneet puita, pensaita, hyötykasveja ja perennoja.
Vuosikymmenten uurastus näkyy puutarhassa. Sen päädyssä kasvava mongolianvaahtera on komeasti haaroittunut. Omenapuut muodostavat leveiksi leikattuine oksistoineen varjoisan hedelmätarhan. Kuistin edessä oleva sammaloitunut rinnepenkki on pyöreine kivineen huolellista työtä. Sen koloissa kasvaa särmämaksaruohoa ja tarharistikkiä.
”Rintamamiestalojen puutarhakulttuuria kannattaa vaalia.”
Tarjan mielestä rintamamiestalojen puutarhoja ei arvosteta riittävästi. Ne eivät ehkä tunnu vielä tarpeeksi vanhoilta. Mutta ylenkatsomiseen ei olisi varaa. Rintamamiestalojen puutarhat olivat usein oikeita omavaraisuuden keitaita. Ne suunniteltiin tarkkaan, ja asukkaat osasivat hoitaa niitä.
Tarjan puutarha kukkii lumien sulamisesta pakkasiin asti. Lajikirjo houkuttelee hyönteisiä ja lintuja. Tarja antaa puutarhan kasvaa puolivillisti ja on vuosi vuodelta vähentänyt nurmikon leikkuuta. Sen myötä omenapuiden alle putkahtelee koko ajan uutta, viimeksi kissankelloja. Muotiin tullut ”laiskuustrendi” sopii hänelle.
– Iloinen sekoitus on luonnon kannalta usein parempi kuin se, että on kauhean säntillinen.
Tarja on koulutukseltaan hortonomi. Hän on tehnyt monenlaisia viheralan töitä puistoissa, metsissä ja yksityispihoilla. Hän kuvailee viime vuosien viherrakentamisen tyyliä luonnon kannalta raa’aksi ja tuhlailevaksi: ympäristöä uudistetaan voimakkaasti ja maanpeitossa käytetään suodatinkankaita ja hakkeita.
– Olin kyllästynyt siihen, miten meillä kohdellaan ympäristöä hirveän rajusti, hän sanoo.
– Hävitetään puut, tehdään jotain, tuodaan uudet puut tilalle. Tuntuu siltä, että säästävästä rakentamisesta ei 10–20 vuotta sitten puhunut kukaan.
”Onneksi nykyään saa olla kuvan kanssa laiska.”
Tarja ryhtyi suosittelemaan aluksi yksityisasiakkailleen perinneperennoja. Ne ovat usein kestävämpiä ja sopeutuneita Suomen olosuhteisiin.
– Jos se on pärjännyt meillä sata tai vaikka kolmesataa vuotta, niin se on ihan taatusti nähnyt todella monenlaisia talvia ja kesiä, kuivuutta ja tuholaisia. Silloin se on jo muodostanut kannan, joka on ihan erilainen.
Vanhojen perennojen löytäminen on kuitenkin haastavaa. Vaikka asiakkaat innostuivat, niin niitä ei tahtonut saada juuri mistään, paitsi omalta pihalta.
– Minulla oli iso kokoelma oikeasti vanhoja kantoja suomalaisista perennoista. Ajattelin, että alan lisätä niitä sen verran, että ne riittävät asiakkailleni.
Tarja perusti oman taimiston vuonna 2019. Se sai nimekseen Omenakylän perinneperennat. Lohja on tunnettu omenoistaan, ja syntyperäisenä paikkakuntalaisena Tarja halusi liittää nimeen palan kotiseudun historiaa.
Kun saapuu Tarjan taimistolle, tuntuu siltä kuin olisi tulossa kylävierailulle eikä taimikauppaan. Ensin kävellään vaaleankeltaisen rintamamiestalon vierustaa, sitten kierretään ruusupensas ja lopuksi ohitetaan autotallin seinustalla kasvava pitkä perennapenkki. Taimisto näkyy pihan perällä.
Lavakauluksista tehdyissä laatikoissa kasvaa monenlaista. Osa on Tarjan perennoista lohkottuja jakotaimia, kuten isotähtiputkea, ruusumalvaa, päivänliljaa, saksankurjenmiekkaa ja leimuja. Tarja on tehnyt löytöjä myös muualta. Salossa kiipeilee 300-vuotiaan humalan jälkeläinen. Sen emokasvi on tammisaarelaiselta maatilalta. Valkoinen lehtosinilatva ja jalopähkämö ovat isomummon aarteita.
Perinneperennataimiston valikoiman laajentaminen kysyy päättäväisyyttä. Tarja on kärsivällinen.
– Minulla meni aika kauan, ennen kuin löysin tänne aaprottimarunan. Olisin voinut tilata sen jostain Saksasta koska tahansa.
Se löytyi lopulta maalaistalon pihalta Mikkelistä.
Tarja kyselee vinkkejä vanhoista perennoista kasviharrastajaystäviltään ja kollegoiltaan sekä huhuilee niiden perään Facebook-ryhmissä.
Joskus myös vannoutuneet harrastajat tuovat hänelle tuliaisia. Tarjan ukkomansikka sai kumppanikseen hiljattain akkamansikan Kirkkonummelta. Sen jälkeen Tarjalle on ilmoittautunut pitkä jono asiakkaita, jotka myös haluavat ”akkaa”.
Osa taimista on luonnonkasveja, kuten ukontulikukka, väinönputki ja sikoangervo. Jotkut – kuten aaprotinmaruna – ovat sekä hyötykasveja että perennoja. Kaikkein vanhimmilla puutarhakasveilla oli melkein aina jokin käyttötarkoitus, Tarja kertoo.
Perinneperennojen suosiminen on Tarjan mielestä kulttuuriteko. Ilman käyttöä ne eivät säily. Hän on huomannut, että moni kiinnostuu niistä vanhan talon oston myötä. Kun pihan kunnostus tulee ajankohtaiseksi, halutaan jotain, joka liittyy sen historiaan. Perinneperennojen arvostus lisääntyy myös iän myötä. Niiden tutut tuoksut tuovat mieleen lapsuusmuistoja.
Tarja veikkaa, että taimistojen valikoimista yleensä murto-osa on perinneperennoja. Hänestä on kuitenkin tärkeää, että kasvin mukana siirtyy eteenpäin myös tieto sen alkuperästä. Kun terhakka humalan taimi lähtee Omenakylän perinneperennataimistolta, uusi omistaja kuulee Tarjalta myös sen historiasta. Hän toimii linkkinä menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Se on Tarjalle mieluinen tehtävä.
– Eihän tätä voi koskaan lopettaa. Kuka tätä sitten tekisi?
Tarja on Instagramissa @omenakylanperinneperennat
