Rintamamiestalojen pihat jaettiin kolmeen osaan: etupihaan, kesäiseen oleilutilaan ja hyötytarhaan. Koristekasvit olivat perinteisiä ja monesti naapurilta toiselle jaettuja maatiaiskantoja. Hyötypuutarhaan kuuluivat laaja kasvimaa, marjapensaat ja omenapuut. Nurmikolle sijoitettuja puutarhatuoleja ja pöytää suojasivat koristepensaat.

Rintamamiestaloihin ei alun perin tehty pesutiloja, vaan tonteilla oli erilliset pihasaunat peseytymistä varten. Osa pihasta jätettiin nurmikolle, joka oli tärkeä osa puutarhaa, ja kulkuväylät päällystettiin kivituhkalla tai hillityn kokoisella laatoituksella.

Kukkivien hedelmäpuiden koristearvo rintamamiestalojen pihoilla oli keväisin suuri, ja syksyllä ne tuottivat tarpeellista satoa. Pihoille istutettiin erityisesti omenapuita, mutta myös luumu- ja kirsikkapuita.

Monet kasvattivat omenapuunsa itse siemenestä, mikä sopi kärsivälliselle ja pitkäjänteiselle tarhurille – ensimmäisten hedelmien saaminen siemenestä kasvatetusta taimesta vie noin kymmenen vuotta.

Pyri säilyttämään ainakin muutama vanha hedelmäpuu. Osa niistä voi olla jopa talon ikäisiä. Leikkaa vanhoja puita maltillisesti, vähän joka vuosi. Jos joudut kaatamaan huonokuntoisia puita, istuta uusi vanhan puun istutuspaikan viereen.

Kotipihalla viljely oli sotien jälkeen suosiossa, sillä toimeentulo ja ruoka olivat tiukassa. Perinteinen kasvimaa lohkaisi tontista suuren osan. Hyötytarhan omenapuiden ja marjapensaiden ohella satoa saatiin perunoista, juureksista ja vihanneksista, muun muassa sipulista, porkkanasta ja kaalista. Vihannekset kasvatettiin avomaalla, ja maa käännettiin syksyisin.

Nykypäivän hyötytarhaan sopivat myös viljelylaatikot. Kauniisti harmaantuva siperianlehtikuusi on niihin hyvä materiaali.

Herukkapensaat ja vadelmat olivat tuttu näky talojen pihoilla sotien jälkeen. Monista puutarhoista niitä on vähennetty vuosien mittaan. Muutamastakin pensaasta perheet saivat paljon marjoja herkutteluun, hilloihin ja keitettyihin mehuihin.

Mustaherukat kasvavat varjoisemmissa paikoissa kuin muut herukat. Linnutkaan eivät vaani niitä yhtä hanakasti kuin punaherukoita. Kotiviljelyyn sopivat myös karviaiset kuten 1900-luvun alkupuolella jalostettu makea lajike ’Hinnonmäen keltainen’.

Tontti rajattiin yleensä pensasaidalla, joka leikattiin muotoon. Aitakasveina käytettiin yleisesti orapihlajaa, hernepensasta, tuhkapensasta, syreeneitä ja kuusia.

Muotoiltavaa lehtipensasaitaa pitää leikata säännöllisesti, jotta se näyttää hyvältä. Leikkaa ja muotoile aita keväällä ja siisti kasvustoa kesän mittaan. Jos se näyttää harvalta ja kasvu on heikkoa, leikkaa pensaat matalaksi ja lisää juurille multaa, lannoitteita tai kompostia. Tarkista kuitenkin aina kestävätkö kyseisen kasvilajin taimet alasleikkauksen.

Rintamamiestalon tyyliin sopii matala ja kooltaan maltillinen terassi, joka sijaitsee talosta erillään. Alkuperäistä oleskelualuetta reunustivat koristepensaat. Syreenit, jasmikkeet ja juhannusruusu toivat tuoksua ja kesäistä kukkaloistoa sekä antoivat suojaa tuulelta, auringolta ja katseilta.

Pihateiden ja kulkureittien päällysteenä käytettiin soraa ja kivituhkaa.

Jos haluat kulkureiteille kivetyn pinnan, käytä kulutettua ja valmiiksi vanhennettua betonikiveä. Kiveys päivittää rintamamiestalon tyylin tähän päivään.

Talojen seinustoja ja erityisesti etupihaa sekä oleskelualueita koristivat laajat perennapenkit. Nykyisin seinänvierustoille jätetään kasviton suojavyöhyke, jonka voi kivetä esimerkiksi seulanpääkivillä.

Kukkapenkkeihin sopivat parhaiten maatiaiskasvit eli perinnekasvit. Myös daaliat, vanhan ajan joriinit, ovat omiaan kukittamaan syyskesää. Kukkaryhmistä ja istutusalueista kannattaa tehdä laajoja, jolloin niiden hoito ja ympärillä olevan nurmikon leikkuu sujuu huolettomammin.