Viisi kiloa piparitaikinaa, pussikaupalla lakua ja kettukarkkeja – huh, miten hienon hevostallin Stiina tyttärineen loihti!


Nummelalainen Stiina Airio, 45, leipoo kerran vuodessa ja tekee sen silloin kunnolla. Pipariteoksen luominen on Stiina perheen monivuotinen perinne ja tyttöjen juttu. Tänä vuonna heppahöperö kolmikko urakoi komean tallipihan, joka on neljän uunipellin kokoinen.

Huikean hienosta piparitallista huomaa, ettei se ole ensimmäinen tekeleenne. Kerro pipariperinteenne synnystä!

Perinne alkoi nyt 9-vuotiaan tyttäreni Pepin ensimmäisestä joulusta. Isosisko Janina, nyt 24, halusi tehdä sisarelleen piparkakkutalon. Se tehtiin ihan perinteisen mallin mukaan. Teimme tavallisen talon parin vuoden ajan, mutta vaatimustasomme ja talon koko kasvoivat vuosi vuodelta.

Janina, joka on pipariprojektiemme luova johtaja ja visionääri, alkoi suunnitella uusia malleja. Ensimmäinen erilainen pipariteoksemme oli J.R.R Tolkienin teoksesta Taru Sormusten Herrasta mukailtu Lothlórienin haltijametsä. Se oli erittäin vaikea toteutus. Omia suosikkejani ovat seuraavina vuosina tehdyt Winter Candyland sekä C.S.Lewisin Narnia-saduista tuttu Valkean velhon linna.

Miksi teitte tänä vuonna tallin?

Olemme hevostyttöjä koko kööri. Jamina ehdotti tallia, ja kun pikkusisko Peppi kuuli suunnitelmasta, hän oli aivan innoissaan. Talli on pienoismalli Nurmijärven Perttulassa sijaitsevasta Andantine-tallista, jossa Janina käy ratsastamassa. Sen kaunis tiilipinta inspiroi meitä erityisesti. Suosikkiheppamme saivat nimensä talliin. Janina on taitava piirtäjä. Hän tekee kaavat vapaalla kädellä, tuosta vaan.

Hevosilla on nimikoidut pilttuut, jotka näkyvät oikealla. Jutun kuvat ovat Stiina Airion ottamia.
Pihakiveys on tehty lakuista, joita kului kaikkiaan kilo.

Talliin tarvittiin 5 kiloa taikinaa! Kuulostaa hurjalta määrältä. Minkä kokoinen luomus on?

Tallin piha on neljän uunipellin kokoinen, joten kyllähän tällä kokoa on. Talli on pystytetty keittiön pöydälle, josta sitä ei siirrellä mihinkään. Emme onneksi syö aattoateriaa kotona, joten talli saa paistatella paraatipaikalla ennen tuhoutumistaan uudenvuoden juhlahumussa, jolloin lapset saavat käydä sen kimppuun.

Mitä kaikkea talliin tarvittiin?

Viiden taikinakilon lisäksi talli rakentui neljästä pussista kettukarkkeja, kolmesta Noblesse-suklaanappirasiasta, kilosta lakritsia ja tietysti tomusokerista ja valkuaisista, joiden määrää en edes laskenut. Suklaa-sprayn lisäksi emme käyttäneet mitään erikoista, vaan hyvin tavanomaisista aineksista talli on tehty.

Miten katto on tehty, entä mitä mukulakivet ovat?

Maneesin katto on kettukarkkia, mukulakivet ovat siivutettua lakua ja tallin katto ladottiin Noblesse-suklaanapeilla. Antiikkisen pinnan sain aikaan suklaa-spraylla. Se on tarkoitettu jäädytettyihin jälkiruokiin, mutta halusin kokeilla sitä tähän tarkoitukseen, ja se toimiikin loistavasti! Jäähdytin kattopaloja pakastimessa, ja suihkutin suklaata kylmenneelle katolle. Se antoi juuri oikeanlaisen, kauniin mattapinnan. Raot on tehty yksitellen tomusokeri-valkuaisvaahdolla, jokainen piirto on uniikkia käsityötä.

Stiina jäädytti suklaisia kattopaloja pakastimessa ja suihkutti niille suklaasprayta. Näin hän sai "kattotiiliin" antiikkisen pinnan.
Maneesin katto on kettukarkeista.

Mitä kuvat eivät kerro?

Kuviin en saanut maneesin sisälle rakennettua esterataa. Puomien pidikkeet ovat piparia ja puomit karkkikeppiä.

Kuinka kauan rakennustyö kesti?

Itsenäisyyspäivän ilta on aina pyhitetty piparille. Valmista ei kuitenkaan yhdessä illassa tule. Sen, milloin on valmista, vain tuntee. Tänä vuonna siihen meni viisi iltaa, työtunteja yhteensä noin kolmen työpäivän edestä kahdelta hengeltä. Sitten alkoi tämä nyt meneillään oleva ihailuvaihe!

Mikä oli vaikein vaihe?

Pientä päänvaivaa aiheutti hevosten pystyssä pysyminen, mutta mikään ei ollut tänä vuonna erityisen vaikeaa. Olemme ilmeisesti jo edellisinä vuosina maksaneet oppirahamme. Rutiini on löytynyt, joten sormet eivät palaneet sokerissa eivätkä pipariosat uunissa, katto ei romahtanut eikä mikään loppunut kesken, vaikka taikinaa aina perheenjäsenten suihin hupeneekin...

Millaisia kommentteja olet saanut?

Omissa sosiaalisen median kanavissani pipariluomustamme osataan jo odottaa – utelut alkavat jo marraskuun loppupuolella. Ihailevia kommentteja alkaa tippumaan sitä mukaa, kun ensimmäisiä työkuvia ilmestyy seinälleni. Jouluaiheisessa Facebook-ryhmässä kuvani saivat yli neljätuhatta tykkäystä!

Mikä miellyttää sinua lopputuloksessa eniten?

Hevoset ovat minusta tosi kauniita. Ne ovat ilmeikkäitä ja ihania, niin kuin oikeatkin hevoset ovat. Tallirakennuksen aidon näköiseen tiilipintaan olen myös tosi tyytyväinen.

Mitä vinkkejä voisit antaa muille piparileipureille?

Taikinalla on iso merkitys, eikä ole sama, minkä merkkistä taikinaa käyttää. Me olemme todenneet parhaaksi Sunnuntai-merkin taikinan, jolla leipoessa piparista tulee tarpeeksi kovaa. Se jaksaa kantaa katon koristeineen.

Kannattaa myös kirjoittaa itselleen ylös, missä asteessa sokeri sulaa pannulle muttei pala, ja missä suhteessa tomusokeri ja valkuaiset taas olivatkaan. Kerran vuodessa tehtävät asiat unohtuvat muuten helposti.

Parhaan tuloksen saa omatekoisella pikeerillä ja minigrip-pussilla.

Pursotinpusseilla ei saa tarpeeksi pientä piperrystä, eivätkä valmiit koristetahnat ole hyviä, joten parhaan tuloksen saa omatekoisella pikeerillä ja minigrip-pussilla. Täytyy myös muistaa, että mitä isompi ja raskaampi rakennelma on, sitä enemmän se tarvitsee tukirakenteita. On surkea yllätys, jos katto humahtaa sisään - senkin olemme kokeneet!

Olet varmasti ahkera leipuri!

Leivon kerran vuodessa. Tähän pipariprojektiin panostan siksi todella paljon. Tälle otetaan aikaa ja siihen paneudutaan, sillä se ei ole vain leipomista; se on meidän juttumme, perinteemme ja lähtölaukauksemme jouluun.

Joko ensi vuoden pipariprojekti on päätetty?

Alamme suunnitella seuraavan vuoden rakennusta oikeastaan heti, kun kaulimet on laskettu käsistä. Ensi vuoden malli on jo hautumassa, mutta se on salaisuus, joka selviää Pepillekin vasta, kun taikina isketään pöytään. Sen verran voin paljastaa, ettei kokoluokka ole ainakaan pienenemässä...

Suunnittelu menee niin, että elo-syyskuussa alan virittäytyä asiaan selailemalla leivonta-alan nettikauppojen tarjontaa uuden koristeluidean löytämiseksi, marraskuussa hankitaan materiaalit ja sumplitaan työvuorot sopiviksi itsenäisyyspäivänä alkavaa ihanaa urakkaa varten.

Juttu on julkaistu 20.12.2018

Julkaistu: 2.12.2019