Meidän Mökki

Kanaterapiaa koko kesä! Sinin ja Kajn mökkipihassa potpottaa kolme ruskeaa kanaa ja jöötä pitää Kinuski-kukko

Kanaterapiaa koko kesä! Sinin ja Kajn mökkipihassa potpottaa kolme ruskeaa kanaa ja jöötä pitää Kinuski-kukko
Sini ja Kaj Kumlin iloitsevat kesäisin touhukkaasta mökkiseurastaan, johon kuuluu kolme arvonsa tuntevaa ruskeaa kanaa ja kukko nimeltä Kinuski. Kotkottajat ovat mieluista seuraa myös lapsenlapsille.
Julkaistu: 12.5.2020

Sini ja Kaj Kumlinista tuli kiireisiä, kun he jäivät eläkkeelle. Aikaa vievät vapaaehtoistyöt. Joka päivä he myös ajavat kotoa Nummelasta mökille Lohjan puolelle Österkullaan, missä kiireet unohtuvat. Pariskunta istuskelee terassilla ja katsoo, kun kanat juoksevat vuorostaan.

– Kanaterapiaa, Kaj kuvaa pariskunnan suosikkipuuhaa, joka on siipiveikkojen touhujen seuraaminen.

Terapiaa tarjoaa kolme ruskeaa kanaa. Niille pitää jöötä korea ruskea kukko. Se koketeeraa malliksi pitkin pihaa, kukertaa kanaset koolle, kun löytää ruokaa ja pöllyttää ne, jotka eksyvät porukasta. Kanat kuulemma tykkäävät siitä, että kukko pitää järjestystä yllä.

– Kukko vain näyttää macholta. Lähinnä se palvelee kanoja. Se etsii ruokaa, kutsuu sitten kanat syömään ja syö itse vasta, kun niiden mahat ovat täynnä, Sini selittää ja todistaa, että niin on. Hän nappaa pullaa kahvipöydältä ja murentaa palasia. Kanat heittävät herkut helttaansa. Kun pulla ei enää kiinnosta, kukko kumartaa ja nokkii nurmikolta jämämurut.

Kukko hoitaa myös vartijan virkaa.

– Se tarkkailee ympäristöä ja varoittaa, jos haukka ilmestyy taivaalle. Silloin alkaa kova kiekuminen ja kaakatus ja kaikki pyrähtävät piiloon, Sini kuvailee.

Sini Kumlin pienii kanoille pullan jämät.
Kanat tepastelevat ulkotarhassa turvassa haukoilta silloin, kun Kumlinit eivät ole paikalla.
Alina ja tipu tekevät nenäpäivää.

Pariskunnan mökki seisoo jalaksien päällä entisen kotitalon tontin kulmalla. Tontista on aikanaan lohkottu muutama omakotitontti, joilla asuu nyt naapureita. Entisessä kotitalossa asuu Sinin ja Kajn tytär perheineen. Kun pariskunta vielä asui siinä, heidän kanssaan eli vuosien varrella kymmeniä sijoitettuja lapsia. Lapset viihtyivät. Pojat saivat päristellä mopoilla ja mönkijöillä. Tytöt tykkäsivät hoitaa eläimiä, joita riitti: lampaita, vuohia, paljon kissoja, koiria, pupuja, hevonen, aasi – ja kanoja.

– Niitä meillä on ollut aina. Tykästyin niihin lapsena. Meillä oli kotona kanoja, ja olin aina kanapiika. Ne olivat minun juttuni, Sini kertoo.

Kumlinien mökin oven suussa tyttärentytär Alina kana kainalossa ja paras kaveri Emilia.
Mökkikanat ovat kesyjä. lina pitää sylissä, Eino silittää.
Eino esittelee oman suosikkinsa.

Kanat yöpyvät ja viettävät talvet päätalon sivurakennuksessa. Sini vinkkaa mukaan kurkistamaan sinne. Rakennuksen sisätiloihin on pykätty kanoille pienet pesäkopit ja orret.

Sisältä johtaa aukko ulkotarhaan, jossa kanoilla on tilaa tepastella. Häkin katon kanaverkko suojaa niitä haukkojen kynsiltä. Illan tullen siivekkäät kerätään yöksi suojaan. Kukko seuraa perässä, jos kanat viedään ensin.

Kaj näyttää keinon, jolla kanat saa kokoon. Hän tarttuu lapioon, kävelee kasvimaalle ja nostaa maasta kasan multaa. Kanat spurttaavat paikalle ja vahtivat, näkyykö mullassa matoja.

– Ne tulevat myös, kun niitä kutsuu, jos niillä on nälkä. Ne myös tietävät, milloin kahvi on pöydässä, Sini naurahtaa.

Kukko ja kanat tepastelevat päivät vapaina mökin pihalla ja pienessä puutarhassa.

– Niiden touhuja voisi katsella tuntikausia, Sini sanoo ja istahtaa taas terassille.

– Ne ovat mahdottoman ihania. Kana on viisas eikä hötkyile mihinkään vaan tekee omaa juttuaan. Ihminenkin seestyy niitä katsellessa.

Viime keväänä rauhoittumista tarvittiin. Sini sai kaksi sydänkohtausta muutaman päivän välein. Toipuessa piti ottaa rauhallisesti.

– Parasta hoitoa oli katsella näiden touhuja. En saanut tehdä muuta.

Kanojen pitää päästä orrelle yöksi. Ne viettävät yöt piharakennukseen tehdyssä kanalassa.
Viime kesänä perheen ilona oli myös tipuja.
Kinuski-kukolla on korea väritys.

Lapsenlapset Eino, 7, ja Alina, 9, pyörivät kesällä isovanhempien ja kanojen seurana. Kaj lähtee hakemaan Einoa jalkapalloleiriltä. Samassa isosisko Alina pelmahtaa paikalle parhaan kaverin, naapurin Emilian kanssa.

– Pörhö, Toffee ja Kultakotka, tyttö paljastaa kanojen nimet vuoron perään. Kukon nimi on Kinuski. Lapset keksivät nimet kanojen värien tai ulkomuodon mukaan.

Kanat ja lapset ovat hyvää pataa, Sini kertoo. Kanat tulevat syliin, ja välillä lapset ottavat päiväunet mökissä kana kainalossa. Niiden kanssa voi myös tavallaan leikkiä.

– Alina viheltää pilliin, ja kanat lähtevät etsimään. Ne saavat jotakin herkkua.

Alina paljastaa, että Kinuski on uusi kukko. Edellisen kukon nimi oli Ukko-Kukko.

– Se tapettiin, tyttö kertoo.

– Se loukkaantui pahasti, isoäiti selventää.

Lintu nousi liian korkealle orrelle ja satutti itsensä pahasti, kun putosi alas. Alinan isä armahti sen muutaman päivän jälkeen.

– Ukko oli pieni, kaunis silkkikukko. Se osasi illalla mennä kanalaan, ja kanat seurasivat perässä. Uusi kukko ei ole sitä vielä hoksannut. Kinuski ja sen kanarouvat ovat maalaisrotua.

Sini ja Kaj Kumlinin kesäkuukaudet kuluvat pariskunnan entisen kotitalon tontin kulmalla. Mansikkapaikka sijaitsee Lohjalla.
Kanojen kanssa voi jopa leikkiä, Alina näyttää mallia.
Kanat pyrähtävät nopeasti paikalle, kun Kaj Kumlin menee lapion kanssa kasvimaalle.

Kanat ovat helppoa mökkiseuraa, Sini kannustaa. Niitä ei tarvitse taluttaa, sukia eikä kouluttaa, eivätkä ne kaipaa seuraa.

Ne voi päästää aamulla pihalle, ja kaikki pysyvät tallessa. Niiden päivät menevät pihaa ruopsuttaessa. Raikasta vettä pitää muistaa lisätä juoma-astioihin joka päivä.

Aamulla ne saavat munitusjyviä ja päivän mittaan jotakin ekstraa, esimerkiksi kaurapuuron lopun, joka on niiden herkkua. Muuten kanat löytävät ruokansa pihalta.

– Ne syövät vain sen, minkä tarvitsevat.

Kolme kanaa munii kolme munaa päivässä. Sini hakee mökin jääkaapista rasian näytille.

– Katso, miten valtavia munia, hän kehaisee.

– Kuivatan munien kuoret ja survon ne rouheeksi. Kanat saavat siitä kalkin. Munista tulee tosi vahvakuorisia, hän sanoo ja pyörittää kädessä näytteeksi isoa, ruskeaa munaa.

Sini ja Kaj kasvattavat mökin pihassa perunoita, juureksia, pientä vihreää ja mansikoita. Mamman kasvimaa saa pysyä rauhassa – paitsi jos joku lähestyy sitä lapion kanssa. Joskus mökillä eleli kanojen sijaan ankkoja.

– Nekin olivat kivoja ja munivat todella suuria munia. Mutta ne olivat sotkuisia. Ne kakkivat ja maiskuttivat suullaan vettä ja kastelivat kaikki paikat. Kanat eivät sotke.

1 kommentti