Viherpiha

”On ihmisiä, jotka pitävät pioneista, ja sitten on meidän Sinikka” – pioniharrastus alkoi villiintyneen puutarhan keskeltä löytyneestä kukasta

”On ihmisiä, jotka pitävät pioneista, ja sitten on meidän Sinikka” – pioniharrastus alkoi villiintyneen puutarhan keskeltä löytyneestä kukasta
Sinikka ja Kari Haakanan kesäpaikan pihapiiriin on syntynyt aina vain laajeneva pionipuutarha. Erityisen sopukan Sinikan sydämestä ovat valloittaneet 1800-luvulla jalostetut pionit.
Julkaistu: 3.3.2021

Monsieur, Madame, Duchesse, Lady – Sinikka Haakanan kiinanpioneilla on toinen toistaan fiinimpiä lajikenimiä. Hienoja ovat myös pionien muhkeat ja kerrannaiset kukkapallot, jotka ovat avautuneet upeimmilleen juhannuksen seutuvilla. Silkkiset terälehdet hehkuvat auringossa valkoisina, kermankeltaisina, hemaisevan vaaleanpunaisina ja dramaattisen tummanpunaisina.

Sinikka Haakana.

Sinikka on hullaantunut koko Paeonia-sukuun, mutta erityisen sopukan hänen sydämestään ovat valloittaneet 1800-luvulla jalostetut pionit. Niitä kasvaa hänen kesäpaikkansa puutarhassa kolmisenkymmentä erilaista lajiketta.

– 1800-luvulla pidettiin todella upeista kerrannaisista ja runsaista kukista, hehkuttaa Sinikka, joka on tullut monille harrastajille tutuksi Suomen pionistit -yhdistyksen varapuheenjohtajana sekä Facebookin Pionit with love -ryhmän ylläpitäjänä.

Pioniaarteiden ainut heikkous on Sinikasta se, että ilman tuentaa painavat ja rentovartiset kukat rojahtavat maahan varsinkin sateisella säällä. Hänen puutarhassaan tuuheat kasvustot seisovat ryhdikkäinä ja kukat ojentuvat näyttävästi ihailtaviksi. Kurkistus lehtien lomaan paljastaa niin jämäköitä tukiristikoita kuin huomaamattomia rautalangasta pyöräytettyjä lenkkejäkin.

– Kun tuen laittaa ajoissa paikalleen, versot kasvavat siihen itsekseen eikä pioneista saa silmiään irti.

Festiva Maxima’ on tunnetuin 1800-luvun kiinanpioneista. Upean karmiininpunainen lajike on ’Mons. Martin Cahuzac’.
1856 jalostetun ’Lady Anna’ -kiinanpionin kukka on hemaisevan kerrannainen. Sen takana kasvava hennon vaaleanpunainen lajike on ’Do Tell’.
’Lady Anna’ -kiinanpioni.

Vanhoja lajikkeita kannattaa Sinikan mielestä arvostaa ja nostaa esille – ovathan niiden taimet edullisia ja myös yleisesti saatavilla, toisin kuin monet uudet lajikkeet. Niistä on myös hyvä aloittaa pioniharrastus.

– Vanhat lajikkeet ovat talvenkestäviä, ja ne pärjäävät vähällä hoidolla. Pioneista on iloa vuosikymmeniksi, kunhan juurakon istuttaa läpäisevään maahan. Vanhojen pionien juurakoita on iät kaiket jaettu naapurusten ja tuttujen kesken. Lajikkeista tunnetuin on puhtaanvalkoinen ja voimakastuoksuinen ’Festiva Maxima’, joka on kasvanut mummonmökkien pihoissa vuosikymmenten ajan.

Tuttu ja hurmaava ’Festiva Maxima’.
’Pecher’.

Myös Sinikan kesäpaikka on eräänlainen mummonmökki. Hän peri 1920-luvun hirsitalon 30 vuotta sitten isältään Martilta. Talon oli rakentanut isän setä, jonka kuoltua taloon oli muuttanut Enni-täti. Ennin jälkeen talo jäi asumattomaksi 30 vuodeksi ennen Sinikkaa. Piha ehti villiintyä, mutta juolavehnän keskeltä kohosi hieno syvänpunainen pioni. Sinikka alkoi kutsua sitä ’’Enniksi’’.

Myöhemmin selvisi, että 1940-luvulla istutettu pioni oli 1924 rekisteröity lajike ’Inspecteur Lavergne’. Sitkeä kasvi synnytti Sinikassa unelman pionitarhasta ja kiinnostuksen pionien alkuperään ja tarinoihin.

– Tarina voi liittyä 1800-luvulla eläneeseen herttuattareen tai tapaan, jolla kasvi päätyi tänne. Ennin tarina tulee kuitenkin aina olemaan ylitse muiden.

Oma lukunsa on lajikkeiden tunnistaminen. Kukat saattavat olla täysin samanlaisia, mutta eroa voi olla värin muuttumisessa tai kasvin korkeudessa. Esimerkiksi lajiketta ’Monsieur Martin Cahuzac’ on setvitty useissa pioniryhmissä.

Suloista ’Gloire de Charles Gombault’ -lajiketta Sinikka taas metsästi pitkään, koska se muistutti ystävältä saatua mummonmökin pionia. Sinikan Kari-mies onkin todennut: ”On ihmisiä, jotka pitävät pioneista, ja sitten on meidän Sinikka”.

Sinikka ja Kari Haakana.
’Monsieur Jules Elie’.
Kommentoi »