Joulunalusviikko vuonna 2019 oli rankka. Tammisaarelainen, lihankorvikkeita valmistava Santun seitan -yritys oli paria kuukautta aikaisemmin lanseerannut uuden tuotteen. Sen nimi oli Juhlaseitan, ja se oli tarkoitettu joulupöytään kinkun korvikkeeksi.

Eräänä joulukuisena aamuna yksi Santun seitanin työntekijöistä kuuli työmatkalla radiosta, että Ilta-Sanomat aikoo sokkotestata vegekinkkuja. Makutestin tulokset kerrottaisiin radiossa aamupäivän aikana. Tammisaaren seitanpajalla alettiin pohtia, olisiko heidän tuotteensa päässyt mukaan kisaan. Työt sujuivat jännityksen vallassa.

Kun tulokset lopulta julkistettiin, hetki oli epätodellinen: Santun seitanin Juhlaseitan oli testin ylivoimainen voittaja. Muutaman hengen miniyritys oli peitonnut suurten elintarvikejättien vastaavat tuotteet. ”Niin mehevä rakenne, että en olisi erottanut lihasta”, testaajat kommentoivat.

Tammisaaressa kaikki alkoivat huutaa riemusta heti, kun tulos oli selvillä. Yrittäjä Santtu Sainio hyppäsi autoonsa ja kurvasi Alkoon hakemaan pullollisen hyvää konjakkia. Sitä nautiskeltiin ruokatunnilla – samalla kun yrityksen puhelin alkoi soida yhä kiihtyvällä tahdilla. Juhlaseitania haluttiin myyntiin kauppoihin Hangosta Sodankylään. Vielä aatonaattona helsinkiläisen Redi-ostoskeskuksen K-Supermarketin kauppias saapui hakemaan Santun kotiovelta Lohjalta viimeisen laatikollisen Juhlaseitaneita. Kaikille halukkaille vegekinkkuja ei riittänyt, vaikka tuotantotahtia kiristettiin.

Pienestä lihankorvikeyrityksestä oli hetkessä tullut maanlaajuinen ilmiö.

Santtu pyörittelee päätään, kun hän muistelee neljän vuoden takaista joulusesonkia.

– Ei sellaista olisi voinut uskoa etukäteen. Oli vasta yrityksen toinen vuosi menossa. Olihan siinä tuuriakin mukana. Mutta toisaalta kyllä mä ajattelen, että kaiken pohjana on aito kiinnostus tuotteeseen.

Vaikka Santtu on menestyvän yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja, hänen toimistotilansa eivät ole erityisen fiinit. Santun seitania pyöritetään vanhan teollisuusrakennuksen nurkassa sijaitsevasta ahtaasta lasikopista. Sama huone toimii myös työntekijöiden taukotilana. Pöydälle on lastattu murukahvia, energiajuomia ja keksejä. Aiemmin kiinteistössä toimi Kasslerin lihajalostamo. Nyt rakennuksessa valmistuu seitanin lisäksi kotimaisen Jalotofu-firman tempe-tuotteita. Ajat ovat muuttuneet.

Santtu asuu 50 kilometrin päässä Lohjalla vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Koulutukseltaan Santtu on lähihoitaja ja seksuaalineuvoja. Nämä tittelit eivät ole elintarvikealalla kaikkein tyypillisimpiä. Santun seitan saikin alkunsa harrastuksesta.

– Mä olen aina ollut eläinrakas. Teini-iässä törmäsin internetissä videoihin, joista näin, miten tuotantoeläimiä kohdellaan. Se tuntui ihan hirveältä. Toisaalta olin iloinen siitä, että noihin aikoihin eläinaktivismista alkoi tulla isompi juttu. Minäkin halusin tehdä jotain, Santtu kertoo.

Hän alkoi tehdä kasvisruokaa. Ennen kasvissyöjäksi ryhtymistään Santtu oli ollut kova lihansyöjä, joten häntä kiinnostivat lihankorvikkeet. Niitä ei vuosituhannen vaihteessa vielä kuitenkaan ollut paljon tarjolla. Poika tyhjensi äitinsä maustekaapin, kun hän valmisti lihapiirakoiden sijaan soijarouhepiirakoita. Ruohonjuuri-kaupasta Santtu löysi Wheaty-merkin seitannakkeja. Niistä hän innostui niin, että päätti yrittää tehdä nakeista oman versionsa.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin Santtu kuuli Berliinissä myytävän vegaanista kebabia. Sepä on hyvä ajatus, hän tuumi. Seitanissa on samantyyppinen sitko kuin kebab-lihassa, ja siitä saa helposti tehtyä ohuita siivuja. Santtu aloitti kotikeittiössään kokeilut myös vegekebabin kanssa.

– Siitä tuli niin hyvää, että kaverit alkoivat pyytää sitä myyntiin. Niinpä tein Santun seitanille Facebook-sivun. Yhtäkkiä kotiovelle alkoi ilmestyä ihmisiä ostoksille Turusta ja Helsingistä asti.

Santun mieleen tuli ensimmäistä kertaa, että voisikohan tästä tulla ihan oikea yritys.

Lihankorvikkeet mielletään osaksi nykyaikaa, mutta vehnäproteiinista tehty seitan on keksintönä ikivanha. Santun seitanin tuotteiden salaisuus on reippaassa maustamisessa ja mehevässä rakenteessa. Kebabin ja seitankinkun lisäksi firma on vuosien mittaan lanseerannut kaksi makkaratuotetta. Vegvursti on salamityyppinen makkara ja Vegvursti pepper siitä jalostettu pepperoniversio. Ne vaativat pitkää tuotekehittelyä, Santtu sanoo.

– Kyllä varmaan kymmeniä jos ei satoja versioita tehtiin makkarasta, ennen kuin maku ja rakenne oli kohdallaan. Jotkut sanovat, että meidän tuotteet on jopa liian rasvaisia ja suolaisia, mutta niinhän salami ja pepperonikin ovat.

Vegaanimakkaroista on tullut firman myydyimpiä tuotteita. Myös monet pizzeriat Suomessa valmistavat pepperonipizzoista vegeversioita Santun makkaroilla.

Marraskuussa kauppoihin on tulossa firman viides tuote: valmiiksi siivutettu makkara, joka sopii erityisesti leivän päälle.

Tammisaaren seitanpajan työntekijät Santtu on rekrytoinut nuoruusaikojen kaveriporukasta Lohjalta. Kaikki tehdään täällä alusta loppuun asti itse, tuotannosta pakkaamiseen. Myös yrityksen logon on suunnitellut Santun ystävä.

– Onhan tämä aika erilaista kuin isoissa taloissa, Santtu myöntää.

Suuremmissa yrityksissä esimerkiksi mäntäruisku on automatisoitu. Täällä jokainen makkara vaatii sen, että työntekijä laukaisee ruiskusta polkimella sopivan määrän massaa kuoreen ja niittaa sen kiinni.

Millaisia tuotantomääriä tavaraa sitten valmistuu? Kuinka monta Juhlaseitania esimerkiksi viime vuonna myytiin?

– No, ei me varmaan ihan kymppitonniin päästy, mutta aika lähelle.

Makkaroita on kyselty myös ulkomaanvientiin. Sitä varten tarvittaisiin kuitenkin kumppani, sillä toimitusjohtajan aika ei riitä kaikkeen. Ei, vaikka hän tänä vuonna ensimmäistä kertaa pystyi irrottautumaan itse tuotannosta. Nyt tehtävälistalla onkin sitten kaikki muu nettisivujen päivityksestä myyntiin, markkinointiin ja rekrytointiin.

Ja joulusesongin aikana Santtukin pääsee taas sekoittamaan seitantaikinaa. Kiireapulaisena.