Arkihuolesi kaikki heitä. Pöytä on katettu ja ihana joulupäivällinen voi alkaa. Koko porukka kasassa, lämmin tunnelma, yhdessä rakkaudella laitettua ruokaa – vuoden kohokohta.

Ovikello soi. Ensimmäiset vieraat ovat ovella. Kuka menee avaamaan? Jos siellä on vaari, niin mummi ei voi mennä, jos vaarin uusi cheerleading-joukkueen kapteenipuoliso on mukana. Jos vieras on isä uuden puolisonsa kanssa, mutkistuu tilanne entisestään. Silloin äiti ei voi olla ovella ensimmäiseksi vastassa. Jos ensimmäiseksi tulee tytär uuden puolisonsa kanssa, niin se on hyvä, koska silloin uusi puoliso saadaan istutettua paikoilleen ennen kuin vanha tuo lapset.

Ei valtaa, eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan. Lopulta kaikki löytävät paikoilleen tarkkaan harkitun istumajärjestyksen mukaan. Siinä on otettu huomioon ryhmän sisäiset jännitteet sekä ruokarajoitteet.

Herkkua on siinä monenlaista. Isän uudella puolisolla on keliakia. Hänelle on tehty oma kinkku ilman kuorrutusta, jotta näyttää siltä, että kellään ei ole häntä vastaan yhtään mitään. Pojan puoliso on vegaani, joten hänet istutetaan mahdollisimman kauas kahdesta eri kinkusta. Tyttären pojalla on paha kala-allergia, joten kaikkien pitää varoa, etteivät ottimet vain mene sekaisin. Toisen tyttären uuden miehen lapsi on ylivilkas ja saatuaan liikaa sokeria heittäytyy täysin mahdottomaksi. Hän on salaa syönyt konvehtirasian, sillä seurauksella, että alkaa nakella vihreitä kuulia yrittäen osua joulukuusen tähteen.

Armas joulu jo kutsuu meitä, taasen muistojen suurten luo. Vaari ylistää mummin tekemää sinappia, josta tyttöystävä loukkaantuu ja istuu loppuruokailun puhelintaan selaillen. Toinen tyttäristä tykkää imelletystä perunalaatikosta, toinen haluaa sen ilman imellytystä, joten joulurauhan säilyttämiseksi äiti on tehnyt molemmat. Isä pitää yllä monologia Portugalin säästä ja tyttären uusi puoliso yrittää päästä väliin keventämällä tunnelmaa härskillä vitsillä. Kun vaari kertoo cheerleading-tyttöystävän odottavan vauvaa, putoaa porukalla rosollit rinnuksille. Vanha-mummi istuu pöydän päässä, syö pelkkää limppua ja valittaa, että ennen oli kaikki paremmin, limpussakin oli silloin rusinoita. Ruokailun jälkeen ne, jotka aina osallistuvat pöydän siivoamiseen osallistuvat pöydän siivoamiseen ja ne, jotka eivät siihen osallistu, löytävät nytkin jotain muuta tekemistä, kuten joulukuusenkoristeiden ihmettelyä.

Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla. Äidin valmistama pullakranssi on palanut pahasti, eikä sitä voi syödä. Onneksi toinen tytär on tuonut ämpärillisen luumukreemiä. Isosta väkimäärästä johtuen mittasuhteet ovat menneet kokkailukiireessä pieleen ja jälkiruoka, jonka pitäisi olla herkullisen vaahtomaista, onkin ällömakeaa litkua. Onneksi toinen tytär on tehnyt paitsi kaikille mukaan pieniin lasipurkkeihin omenahilloketta ja pahvitötteröön itsetehtyjä konvehteja, mutta myös jälkiruoaksi pullakranssin, jonka kekseliästä koristelua ja kardemummaista makua kaikki ihastelevat. Kitka sisarusten välissä tukahdutetaan laittamalla jouluista jazzia vähän kovemmalle. Tyttären uusi mies ottaa liikaa konjakkia, ja jutut sen kuin härskiintyvät.

Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin. Kun kahvit on juotu, äiti nukahtaa pää torttutarjotinta hipoen istualtaan pöytään. Tyttären uuden miehen ylivilkas poika asettelee palaneen pullakranssin äidin päähän kruunuksi.

Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaikk’ on työ.