Kova, kivinen savimaa ei lannistanut – Ritva ja Arto loivat rehevän puutarhan, jonka kasvit kukoistavat hyysäämättä

Auringonsäteet saavat sudenkorennon siivet kuultamaan pihalammella, jolla suomenlumpeen lehdet tarjoavat korennoille levähdyspaikkoja. Vuosikymmeniä sitten siat röhnysivät lammen paikalla olleessa mudassa ja koko pihapiiri oli lehmien laitumena. Nyt niiden tilalla on kukoistava puutarha, jossa kasvit tukevat toinen toisiaan ja maanpeiteperennamatot pitävät rikkaruohot kurissa.

Istutetut alueet rajautuvat viljapeltoihin, joilla tuuli huojuttaa kaurankorsia.

– Kun vilja on keväisin oraalla, tuntuu kuin puutarhamme jatkuisi loputtomiin, Ritva Koivunen kuvailee.

Reheviä istutusalueita on kaikkialla, minne katseensa kääntää. Rinteen kuivalla alueella viihtyvät muun muassa kurjenpolvet, vuohenkuusamat, havupensaat ja jopa alppiruusu. Tontin yläosassa jaloangervot ja hortensiat kukkivat näyttävästi, ja isot tiheät pensaat tuovat pihaan rehevyyttä. Syysleimujen tuoksu leijailee ilmassa, vaikka tuuli on navakka.

– Leimut ovat todella vanhaa kantaa. Ne olivat täällä jo muuttaessani tilalle 40 vuotta sitten, Ritva kertoo.

Tuohon aikaan Ritvan appivanhemmat asuivat vielä tilalla. Kun he päättivät luopua eläintenpidosta parikymmentä vuotta sitten, tilan nuori emäntä alkoi suunnitella puutarhaansa. Raameina hänellä olivat maaston monipuolisuus, pihan monet rakennukset ja kulkureitit pelloille.

Noin 13 x 25 metrin kokoisen lammen äärellä on mukava seurata vesiliskojen ja sammakoiden touhuja. Verkkomainen kangas estää kasvien kasvua lammen keskiosassa, muilta osin pohja on luonnontilassa. Suomenlumpeen lehdet pysyvät pienikokoisina ja värittyvät violettiin.

Nurmikko on kantattu istutusalueiden reunoilta lapiolla. Osassa istutuksia reunuksena on tiiliä, toisaalla maahan upotettua metallia ja joissakin paikoissa on käytetty singeliä tai kiviä. Myös kukkapenkkien laidalle istutettu tiheä kasvi, kuten kuunlilja, estää rikkaruohojen kasvun tehokkaasti.

Enimmät puutarhan kasveista ovat saaneet alkunsa siemenistä tai jakopaloista. Kasvit on istutettu ihanteelliselle paikalle maaperän, valoisuuden ja kasvualustan kosteuden mukaan, joten ne pärjäävät pitkälti omillaan. Vettä kasvit saavat, jos ovat aivan nuupahtamassa. Kasvillisuudeltaan rehevässä rinteessä viihtyvät muun muassa palavarakkaus, peipit ja happomarjat.

Arto ja Ritva Koivunen.

Koska metsätyöt ja peltojen hoito pitävät Ritvan ja hänen miehensä Arton kiireisenä, oli tärkeää, että kasvit voivat hyvin ilman jatkuvaa huolenpitoa.

Tontilla kasvaneet iäkkäät puut, kuten raidat, pihlajat ja haavat, saivat jäädä osaksi suunnitelmaa.

– Haavat ovat pitkälti sata vuotta vanhoja, ja ne ovat aina olleet yhtä isoja, virnistää Arto, joka pikkupoikana ehti kiivetä pihan kaikkiin puihin.

Osa puista oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, että ne piti kaataa. Vuosikymmeniä kukkineet perinnekasvit saivat jatkaa elämäänsä osana uutta puutarhaa, samoin kuin vanhat omenapuut ja tuomet.

– Voiko kauniimpaa olla kuin keväällä kukkia täynnä olevat vänkyrät omenapuut? Ja tuomenkukkien tuoksu lupaa, että kesä on kohta täällä, Ritva tunnelmoi.

Ritva käyttää istutuksissa isolehtisiä kasveja, kuten kuunliljoja, nauhuksia ja valeangervoja, koska ne ovat näyttäviä ja peittävät maanpintaa rikkakasveilta. Kuunliljat kestävät alapihan kostealla alueella myös aurinkoa. Ritva on huomannut, että kirjavalehtiset kuunliljat viihtyvät valoisammassa paikassa kuin vihreälehtiset lajikkeet.

Kuusenkantoon kaiverrettuun syvennykseen laitettu ikkuna aukeaa pienillä saranoilla, ja sen taakse voi laittaa kynttilän luomaan vaikutelmaa asutusta talosta. Katto on tehty heinäseipäistä sahatuista viistoista paloista, ovi puunsuikaleista.

Kun kaivonkansi piti uusia, Ritvalle syntyi idea alueesta, jossa olisi pyöreyttä ylhäällä ja alhaalla. Vanha betonikansi sai paikan pyöreäksi leikatun vaahteralatvuksen alta. Pallotuija jatkaa muototeemaa, ja sen viimeistelevät valkomaksaruoho ja mehitähdet.

Kiinanlaikkuköynnös verhoaa Arton isovanhempien käytössä ollutta maitolavaa. Maitotonkat ovat samalta ajalta. Havupuuvoittoinen metsä vihertää maisemaa läpi vuoden, ja kaukaisuudessa häämöttävät Himoksen rinteet, joiden valot valaisevat näkymää talvella.

Istutusalueet piirtyivät Ritvan mielessä suunnitelmaksi kasvi kerrallaan. Kun ensimmäinen kasvi oli saanut ihanteellisen paikkansa yläpihan kuivalta tai alapihan kostealta alueelta, hän alkoi miettiä, mitkä kasvit ja millaiset värit sopisivat sen seuraksi.

Artolla oli aina istutuspaikkaa valitessa Ritvalle sama toive.

– Että sillä kohtaa ei ole kiveä, johon kuoppa pitää kaivaa. Pihallamme on kiviä joka puolella, ja aina kolahtaa, kun lapion iskee maahan, hän huomauttaa.

Kauneimmat ylös kaivetut kivet on puhdistettu ja käytetty istutusryhmien reunoilla. Syreenipensaiden keskelle on viety penkki, jolla alkukesästä voi nauttia kukintojen tuoksusta ja kuunnella linnunlaulua.

Kukkapenkeissä Ritva suosii isolehtisiä kasveja ja pyrkii myös käyttämään kasveja toistensa tukena.

– Olen sijoittanut esimerkiksi ukkolaukat syysleimujen keskelle. Näin saan piiloon laukkojen aikaisin lakastuvat lehdet. Liljat olen istuttanut pensaiden ja korkeiden perennojen sekaan, jotta ne pysyvät hyvin pystyssä.

Ritva kuvailee puutarhaansa aurinkoiseksi ja tuuliseksi pihapiiriksi. Kauniina kesäpäivänä selkeältä taivaalta porottava aurinko lämmittää taitavasti suunniteltuja istutusryhmiä, tuuli kahisuttaa haapojen lehtiä ja lammenpinta väreilee auringonsäteistä. Sammakko venyttelee jalkojaan lammenreunustan kivellä.

Arto istui pikkupoikana tukkipinon päällä ja ohjasti vuoroin isän kanssa perheen hevosta, kun se veti omasta metsästä kaadettua puukuormaa pihaa halkoneella kylätiellä. Siihen aikaan tien varrella oli muutamia taloja, eläinten laitumet ja 1950-luvulla kauppakin. Kylätiestä on tullut pihatie, jota reunustavat vihertävät nurmikot ja polveilevat, ilmeikkäät istutukset. Arto ja Ritva eivät ole halunneet perustaa vanhaa perua olevia nurmialueita uudelleen, sillä kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle.

Tilalla ei heitetä mitään pois. Kaarevan puun Ritva löysi metsästä. Se kuorittiin, hiottiin ja öljyttiin ennen kuin se sai paikkansa lammenrannalta. Puutarhassa on useita polkuja helpottamassa kasviryhmien hoitoa. Polun vasemmalle puolelle Ritva istutti viiruhelpiä. Tällä alueella sen leviäminen on helppo pitää kurissa.

Rinteen puolivälissä oleva köynnösportti on muodostunut kahdesta suuresta aitaorapihlajasta, jotka saavat kasvaa vapaasti leikkaamatta. Pensaat ovat keväisin täynnä valkoisia kukkia, ja syksyisin ne tarjoavat linnuille runsaasti marjoja.

Nuotiopaikalla tuli sytytetään paperitehtaan massajauhimeen, jonka Arto toi entiseltä työpaikaltaan pihalle kaivurilla. Penkin vanhat lankut tukeutuvat pölkkyihin, jotka hän haki omasta metsästä. Pihalta löytyy milloin mitäkin entisaikaan maahan haudattua. Kivilohkareen päällä on tonttia kaivettaessa löytynyt vanhan vaa’an rauta. Sinkkiämpärissä kasvavan hurmesilkkiheinän kärjet värittyvät kesän aikana punaisiksi.