Perhepäivähoitajan puutarha on leikkejä varten tehty! Pienellä budjetilla luodussa pihassa kukoistaa kukkien rinnalla kekseliäisyys

Juttu on alun perin julkaistu Viherpiha-lehdessä helmikuussa 2021.

Suklaa, mausteliha, tavallinen liha, kukkapakkaus, salaatti. Päivän lista kahvila-ravintola Ruusussa on niin jämäkkä, että sille nyökyttelisi jopa Kuppilat kuntoon -Välimäki. Tässä ravintolassa keskitytään olennaiseen, kuitenkaan pieniä yllätyksiä unohtamatta.

Puumajan alle nikkaroidussa ravitsemusliikkeessä hääräävät Selma, 5, ja Minttu, 6. Asiakkaaksi saapuu korinsa kera Elsa, 5. Talon seinustalla vanhalla rukilla leikkii niin ikään viisivuotias Eemi. Rukin pyörä toimittaa laivan ruorin virkaa.

Kuuma, heinäkuinen päivä ei ole edes puolessa, mutta lahtelaispihassa on tänään jo pidetty piknikki (syreeniskonsseja ja omppu­mehua!), otettu hurjia vauhteja riippumatoissa, syötetty Wili-kania, piirretty, askarreltu ja hypitty trampoliinissa. Monia aikuisia hengästyttäisi, mutta perhepäivähoitaja Satu Itäpää, 46, nauraa.

– Rakastan tätä työtä! On ihanaa pystyä tarjoamaan lapsuusaikaa, josta jää hyviä muistoja. Ja saan myös olla tällaisessa ympäristössä, omassa puutarhassa.

Alun perin Sadun haaveissa ei suinkaan siintänyt 1970-luvun tiilitalo. Hän ihaili mansardi­kattoisia vanhoja puutaloja romanttisine puutarhoineen. Ne, joita he kävivät Juhani-puolison kanssa katsomassa, olivat kuitenkin sisältä pimeitä ja tunkkaisia. Tässä talossa taas oli raikas sisäilma ja paljon valoa.

Kun talo hankittiin, Satu mietti pitkään, millaisen puutarhan 1 200-neliön tontille voisi tehdä. Pitäisikö tällaisen talon puutarhan olla selkeälinjainen, pelkistetty ja totinen?

– Päätin, että tämän ikäisenä voin tehdä juuri sellaisen puutarhan kuin haluan! Täystiilitaloni puutarha voi näyttää samalta kuin jos asuisin siellä mansardikattoisessa talossa.

Satu on rakentanut puutarhaa pala kerrallaan viitisen vuotta. Hurmaavaan puolivilliin pihaan on ripoteltu kivillä rajattuja kukkapenkkejä, joita halkovat pienille jaloille sopivat polut.

Satu jatkaa polkuja sitä mukaa, kun aikaa ja hyvää kierrätysmateriaalia löytyy. Jotkut poluista on tehty Juhanin isän 1940-luvulla käsin tekemistä tiilistä, osa taas syntyi kaadetun terijoensalavan oksista siivutetuista kiekoista. Seuraava materiaali voi olla jokin aivan muu!

Etupihalla käsinkirjoitetut kyltit viitoittavat, mistä suunnasta löytää särkyneensydämen, kurjenpolven, ruusumalvan, nukkapähkämön ja maksaruohon.

Kasvivalikoima henkii mansardikattotunnelmaa. Vuorollaan kukkivat esimerkiksi orvokit, laukat, omenapuut, unkarinsyreeni, pionit, päivänkakkarat, iirikset, liljat, malvat, daaliat ja syysasterit.

Piha on tehty pienellä budjetilla ja suurin osa kasveista saatu lahjaksi ystäviltä.

– On kiva, kun kasvit muistuttavat heistä, kun kiertelen puutarhassani.

Satu haluaa yllättyä. Niin käy kesällä, kun hän on unohtanut kavereilta edellisenä syksynä saatujen perennojen nimet ja värit.

– Isken syksyllä kasvit johonkin tyhjään kohtaan. Kasvukausi on siis täynnä yllätyksiä, kun sitä sun tätä putkahtelee mullasta esiin. Jos kasvin paikka on ihan hupsu, siirrän sen toiselle paikalle seuraavana syksynä.

Kaikki värit saavat näkyä kasveissa. Lisää veikeää tunnelmaa tuovat Sadun ompelemat viirinauhat. Niillä hän on koristellut sekä puita että trampoliinin.

– Rumahan se on, mutta annetaan näkyä! sanoo Satu lapsiperheiden vakituisesta pihaelementistä.

Taloa kiertävä puutarha jakautuu selkeästi kolmeen osaan. Edessä on leikkipiha, jossa on puumaja, kioski, keinut, hiekkalaatikko ja hoitolasten kanssa kylvetty kukkaniitty.

Atriumpihaa taas hallitsee kaunisrunkoinen 1970-luvulla istutettu vuorimänty, jonka matalat, kaareutuvat oksat on kuin tehty kiipeilyyn.

– Vuorimänty on lasten lemppari. Se on milloin mikäkin, hevonen, auto, lentokone, laiva tai lohikäärme.

Rehevä atriumpiha on suojaisuutensa vuoksi myös Sadun perheen suosikkipaikka. Terassilla lapset Akseli, 17, Topias, 14, ja Loviisa, 11, tykkäävät lukea ja kuunnella musiikkia.

– Voidaanko mennä Tramppapihalle? kyselevät Eemi ja Elsa.

Muut pitää saada mukaan, jos haluaa siirtyä pihalta toiselle, sillä sääntöjen mukaan koko porukka touhuaa aina samalla pihalla. Lupa heltiää, ja kohta Elsa hyppii trampassa komeita peppu­plätsejä. Tramppapihalla on trampoliinin lisäksi hyötytarhaa yrtteineen, marjapensaineen ja päärynäpuineen sekä tärkeä komposti.

– Lasten kanssa puhumme siitä, miten koko puutarhan voima lähtee kompostista ja sen asukkaista. Viemme biojätekompostiin ruoanvalmistustähteitä ja Wilin papanoita sekä suureen puutarhakompostiin syksyn lehtiä. Keväällä levitimme kompostia puutarhaan kukkien herkkukekkereille.

Satu kertoo lapsille luonnosta sekä hyönteisten ja puiden tärkeistä rooleista esimerkiksi nukketeatterin avulla.

Parin päivän päästä lapset jäävät kesälomalle eivätkä palaa enää hoitoon Sadun luo. Syksyllä heillä alkaa esikoulu.

– Mutta voitte koska tahansa tulla moikkaamaan. Muistatko, Eemi, kun viime kesänäkin kävit monta kertaa?

– Joo-o! vastaa Eemi.

On aika päästää linnunpoikaset lentoon. Sitä paitsi kesäloma ja pitkät aamu-unet houkuttelevat jo perhepäivähoitajaakin.

– He ovat jo niin valmiita eskarilaisia. Olisi väärin enää pitää heitä tässä! Kevein mielin annan heidät eskariin.

Lapset haluavat kertoa vielä yhden tärkeän asian. Kesän viimeisenä hoitopäivänä luvassa on aina etsivähommia. Silloin Sadun puutarhassa kasvaa heille tikkarikukkia.

Havainnoi, mistä lapsi motivoituu. Yhtä kiinnostaa ötökät, toista aarteenetsintä, kolmatta leivosten koristelu kukilla.

Ripusta suurten puiden paksuihin oksiin keinut, köydet ja tikkaat. Runkoihin on helppo kiinnittää myös retkiriippumatot, jotka saa hetkessä paikalleen ja pois.

Kuljeta kukkapenkkien lomassa pieniä polkuja, joista tulee seikkailun tunnelmaa. Lasten on helppo mennä niitä pitkin tallomatta kasveja.

Suurennuslasilla on jännää tutkia ötököitä ja pieneen koriin on kiva kerätä hyötytarhan satoa. Leikkejä kestäviä karttoja saat piirtämällä puukiekoille.

Anna lasten hakea ruoanlaittoon aineksia pihasta. Leivonnaisiin marjoja ja syötäviä kukkia, kuten orvokkeja, pizzaan rosmariinit ja oreganot ja salaattiin ketunleipää ja vuohenputkea.

Innosta leikein ja tarinoin. Kukkasipulien istuttamisesta tulee kiehtovaa, kun keijut lähettävät ne taloon kera kirjeen, jossa toivotaan lasten apua kevään ensimmäisille pörriäisille.