
Kreikkalainen viinikellari ja ikioma vesiputous – Hedvig ja Pentti ovat rakentaneet uskomatonta puutarhaansa lähes 50 vuotta
Hedvig ja Pentti Halen ovat muokanneet entisestä heinäpellosta kauniin puutarhan. Pihapiirissä näkyy myös Halenien rakkaus Kreikkaan.

Komea kivimuuri näyttää suuntaa, kun mielii tavata Halenin pariskunnan, jolle oma tontti tarjoaa jatkuvasti pohjaa luovuudelle. Touhua pihalla on riittänyt vuodesta 1970 asti, jolloin nuoripari rakensi tiilitalonsa Hedvigin vanhempien tilalle.
Halenit aloittivat metsän suojaaman pihapiirin kunnostuksen aika mittavasti, eikä paikkaa nykyisin tunnista samaksi muusta kuin naapurissa sijaitsevasta vanhasta anoppilasta.
– Tonttimme on entistä heinäpeltoa, joka oli vahvasti kallellaan metsään päin. Jouduimme hakemaan 40 kuorma-auton lavallista kiviä ja hiekkaa täytemaaksi, jotta saimme pihan epätasaisuuksia suoristetuksi, Pentti muistelee.
Kun pariskunta oli saanut talonsa rakennettua, lopputulosta ihaili myös komea mänty. Muuta kasvillisuutta pihapiirissä ei ollut. Mänty seisoo edelleen paikallaan, ja se on saanut seurakseen valtavasti havu- ja lehtipuita, pensaita ja perennoja.
– Olemme istuttaneet jotain uutta joka vuosi, jos ei muuta, niin ainakin kesäkukkia, Hedvig sanoo.



Kiviä, kiviä ja lisää kiviä
Suurin osa Mosstorp-nimeä kantavasta tilasta on sekametsää, jossa on marjojen ja sienten lisäksi hyvät kiviapajat.
– Olemme siirtäneet omasta hiekkamontustamme lukemattoman määrän kiviä pihaprojekteihimme.
Kun Halenien naapurista lopetettiin lampola, Hedvig ihastui sen graniittisiin peruskiviin. Hän oli oivaltanut, että niistä saisi komean terassin kivikkokasvitarhaan. Muutaman tonnin painoiset kivet piti siirtää tontille kauhakuormaajalla yksi kerrallaan.
1990-luvun puolivälissä Hedvig kaivoi puutarhaan lammikon, jonka reunalle kasattua kiviröykkiötä pitkin vesi solisee kauniisti altaaseen.
– Vesiputoukselle syntyi mäkeä luontevasti sitä mukaa kuin heitin lapiollisia hiekkaa kuopan reunalle.
Pentti on alkujaan Stadin kundi Kalliosta.
– Minä vietin lomiani kesäpoikana täällä Paippisissa. Rakastuin Hedvigiin 14.4.1963 naapurinpojan synttäreillä. Nostin hänet juhlissa katsomaan itseään peilistä, joka oli niin korkealla, ettei hän itse siihen yltänyt. Otin lujasti kiinni, enkä ole päästänyt vieläkään irti.


”On nautinto istua pikkulammikon äärellä katselemassa yhteistä elämäntyötämme. Putouksessa lorisee vesi ja linnut laulavat.”

Viiniä oman pihan sadosta
Matkustaminen on Halenin pariskunnalle tärkeä yhteinen harrastus. Reissuilta on tarttunut ideoita myös puutarhaan rakentamiseen.
Isäntäparin rakkaus Kreikkaan näkyy pihan upeassa viinikellarissa. Sen seinät ja ovet on maalattu kreikkalaiseen tyyliin, seinät valkoisiksi ja ovi siniseksi. Kaarevan katon reunassa kiipeilee viiniköynnös, joka on kestänyt ilman suojauksia koviakin pakkasia, mutta rypäleitä se ei ole vielä suostunut tekemään.
– Maalikauppias sanoi, että sininen ei sovi Suomen luontoon, mutta olen asiasta täysin eri mieltä, Hedvig puuskahtaa.
Pentti teki aiemmin viiniä oman pihan marjoista ja hedelmistä, mutta nykyisin hän keskittyy enemmän mielenkiintoisten viinien ja oluiden keräilyyn. Kellarissa on isännän kiikkustuoli, jolla hän voi istuskella rauhassa omissa oloissaan ihailemassa kokoelmiaan.
Virossa matkaillessaan pariskunta näki kerran komean luonnonkivistä rakennetun kukkakorin, johon oli istutettu kesäkukkia.
– Totesimme melkein yhteen ääneen, että kyllä mekin osaamme tuollaisen rakentaa, Hedvig sanoo.
Halenit ryhtyivät tuumasta toimeen, ja nyt heidän kivikorissaan kukoistavat vuosittain ne kauneimmat kesäkukat.



Puutarhan pohjapiirros


