Anne ja Ari tietävät, miten pihasta saa rehevän muutamassa vuodessa – ja miten tehdään superhelppo liuskekivipolku

Meri vilkkuu puiden välistä, ja vesilintujen kalkatus kuuluu vaimeana lahdelta. Siniovisen ulkorakennuksen edessä daalioiden kukinnot keinahtelevat elokuun auringossa. Sorakäytävä johtaa kärhöjen kuorruttaman portin kautta sisemmälle puutarhaan, jossa vuorottelevat kapeat nurmialueet ja kookkaat monilajiset istutukset.

Hailuotolainen idylli näyttää kuin se olisi muotoutunut itsestään vuosikymmenien kuluessa. Puutarhalla on kuitenkin selkeä syntyhetki. Anne Kärki muistaa tarkkaan, milloin puutarhakipinä roihahti.

– Hurahdus tuli Keukenhofin sipulikukkapuistossa keväällä 2018. Vaikka meillä oli jo aiemmin Jyväskylässä asuessamme oma pieni piha, tuolla reissulla aukeni ihan uusi maailma. Heti syksyllä tilasin Hollannista 1 700 tulppaania ja narsissia.

Aikuiset pojat tulivat Annen avuksi istutuspuuhiin, ja seuraavana keväänä ohikulkijat saivat ihastella valtoimenaan kukkivaa tien reunaa. Monelle oli yllätys, että Oulun korkeudella voi olla moista kukkaloistoa.

– Suosittelen käyttämään rohkeasti monenlaisia sipulikukkia pohjoisen puutarhoissa. Narsisseissa on paljon muitakin värejä kuin keltaisia, ja kasvitieteelliset tulppaanit ovat kestävämpiä kuin pitkälle jalostetut lajikkeet, Anne vinkkaa.

Kevät käynnistyy Hailuodon saaressa hitaasti. Anne kertoo, että monet perennat aloittavat kukintansa vasta juhannuksena.

– Helmililjat, krookukset, talventähdet, vuokot ja esikot tuovat väriä alkukesään.

Kun puutarhainnostus oli syttynyt, Anne ja hänen miehensä Ari ryhtyivät muuttamaan pihamaata puutarhaksi. Tavoite oli selkeä: mahdollisimman rehevää mahdollisimman nopeasti.

– Joku voi ajatella, että puutarhan perustaminen vaatii kymmenen vuoden työn. Oikeilla kasvivalinnoilla valmista syntyy huomattavasti nopeammin.

Anne kertoo, miten paikassa oli vanhastaan vain jokunen aronia, syreeni, ruusupensas, pikkuinen kukkapenkki sekä pihan perällä perunapelto. Pääosa pihasta oli nurmikkoa, joka kuitenkin kärsi hiekkamaan kuivuudesta ja paahteesta. Vihreä matto paloi kesän mittaan kellanruskeaksi.

Toiveiden rehevää puutarhaa varten Kärjet lisäsivät reilusti humusta saaren hiekkaiseen maaperään. Läheiseltä hevostilalta tuotiin pari traktorikuormallista lantaa ja multaa tilattiin myös mantereen puolelta.

– Kastemadotkin täytyi tuoda lautalla, Ari naurahtaa.

Ensimmäisen kukkapenkin laajennuksen jälkeen uusia istutusalueita syntyi joka vuosi. Laaja nurmikko kutistui vähitellen kasviryhmien välisiksi vihreiksi käytäviksi, joiden reunat Anne käy läpi kanttausraudalla muutaman kerran kesässä.

Arin mielestä Anne tosin nipistää kantatessaan aina hiukan lisää tilaa nurmikosta.

– Anne on sellainen penkinvaltaaja. Hommasin sitten kapenevia nurmikäytäviä varten oman kapean leikkurin.

Annen mukaan puutarha muotoutuu spontaanisti, ja aina löytyy paikka vielä yhdelle penkille. Työlään kaivamisen sijaan monet ryhmät on perustettu kasaamalla nurmikon päälle lehtiä ja muuta maatuvaa materiaalia. Menetelmä ei tukahduta pihan monivuotisia rikkakasveja, mutta Annelta riittää hiukan ymmärrystä myös juolavehnälle, suolaheinälle ja peltokortteelle.

– Rikkaruohot kuuluvat vanhalle peltotontille. Täällä maaseudulla hoidossa on pidettävä kohtuus, puutarhan pitää istua ympäristöön. Luonto tulee esiin joka puolelta, esimerkiksi metsänreunan mesiangervo on minusta tosi kaunis.

Puutarhan tumma joriini, ritarinkannukset ja yksivuotiset kosmoskukat ovat vanhaa hailuotolaista kantaa. Uudempia tulokkaita ovat punahatut sekä kesäpäivänhatut, joista osa on osoittautunut monivuotisiksi. Pihan työpisteellä varttuu taimia Oulun puutarhayhdistyksen vaihtopäiville, ja kesäkullerot odottavat koulimista.

Annella on silmää kasveille niiden kaikissa vaiheissa. Kesän kukkijat hän sitoo kimpuiksi, ainavihannat ja kuivat kasvinosat asettuvat talven mittaan kransseihin ja asetelmiin.

– Saniaisen lehdet sekä kirjopikarililjan ja unikon siemenkodat käyvät hyvin kuivakukka-asetelmiin. Nukkapähkämöä kasvatan jo sen lehtien takia, taipuisat ja kaunispintaiset lehdet sopivat askarteluun.

Eläkeläisen omatahtisessa elämässä riittää tekemistä ja suunnitelmia. Anne pitää tasamaatonttia hiukan tylsänä ja kaipaa puutarhaan lisää korkeuseroja. Sisääntulon sorapinta taas tuntuu liian hallitsevalta ja työläältä. Hiljattaisella Viron matkallaan Anne sai idean: hän muuttaisi sorapihan kumpuilevaksi kivikkoalueeksi. Ehkä jo ensi kesänä Hailuodossa on yksi kasviryhmä lisää.