"Pieneen pihaan mahtuu kaikki tarpeellinen kivaan kesäelämään" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 25

"Pieneen pihaan mahtuu kaikki tarpeellinen kivaan kesäelämään" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 25
Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan 25. osa.
Julkaistu: 10.3.2021

Kevään koittaessa kiitin itseäni, että terassi tuli teetettyä jo viime syksynä. Pihatöitä ei tarvitse aloittaa ihan nollasta. Takapihamme on kompakti, mutta siihen mahtuu kaikki oleellinen kivaan kesäelämään: täysin varusteltu kesäkeittiö, ruokapöytä pergolan alla, istuskeluryhmä, pieni patamainen tulisija ja riippumatto.

Terassia meillä on enemmän kuin paljasta maata, mikä raamittaa pihan selkeästi: Sisältä astutaan terassin sillalle, jonka molemmin puolin on istutusalueet. Iso terassi jakautuu kesäkeittiöön ja ulko-olohuoneeseen, joiden välissä on pieni atriumpiha.

Terassimme on julkisivuverhoilun tavoin siperianlehtikuusta, joka saa harmaantua kauniisti. Terassilaudat on kiinnitetty Camo-piilokiinnityksellä, jossa ruuvi jää huomaamattomasti laudan syrjään. Lehtikuusesta teetimme myös kesäkeittiön kaapinovet, sohva-arkun ja sen selkänojaksi korkean istutuslaatikon naapurin autokatoksen seinustaa vasten.

Jokaiselle lapsellemme tulee oma nimikkopuu.

Jo pitkään päässäni on ollut lista, mitä kasveja haluaisin toiveideni pihaan. Ainakin Japani-henkisiä iiriksiä, kuunliljoja, pioneja, kevätatsaleaa, sammalta ja saniaisia. Taidan kokeilla setsuaninruokobambuakin. Ruukkuun laitan japaninverivaahteran, ehkä magnolian ja neidonhiuspuunkin. Kasvilistasta on silti vielä pitkä matka pihasuunnitelmaan.

En enää taloprojektin loppusuoralla raaskinut tilata kokonaista pihasuunnitelmaa – ne rahat menevät ajoväylän asfaltointiin – mutta varasin netissä kolmen vartin puhelinneuvonnan pihasuunnittelijalta. Erinomainen palvelu! Minulla oli paljon ideoi­ta, ja suunnittelija auttoi niiden kanssa eteenpäin. Hän neuvoi puiden valinnassa ja sijoittelussa sekä vinkkasi rajaamaan tontin viereisestä metsiköstä selkeästi japaninmarjakuusiaidanteella.

Jokaiselle lapsellemme tulee oma nimikkopuu. Japanilaistyyliseen osaan tulee kaunistukseksi rusokirsikka ja atriumosaan itsepölytteinen, runsassatoinen Victoria-luumupuu. Keittiön ikkunan alle ajattelin kirsikkapuuta muistuttavaa Aamurusko-purppuraomenapuuta, mutta lapset toivoivat syötäviä omenoita. Olkoon siinä siis perheomenapuu.

Haluan välttyä paitsi nurmenhoidolta myös kitkemiseltä. Otan siis avuksi puun juurellakin menestyviä maanpeitekasveja.

On ihana ajatus saada satoa omalta pihalta. Meillä ei ole tilaa herukkapensaille, mutta rungollista herukkaa voi istuttaa ruukkuun. En kaipaa kasvimaata, vain pienen yrttitarhan. Sen saan kesäkeittiön tuntumassa olevaan pitkään, korkeaan istutuslaatikkoon. Siihen mahtuu raparperiakin.

Oleskelutilan seinustalle laitan kukkaköynnösten sekaan Annikki-kiinanlaikkuköynnöstä, joka tekee minikiivejä. Satumaisesti kukkivan japaninruusu­kvittenin hedelmistä teen ehkä joku päivä hilloa.

Haluan välttyä paitsi nurmenhoidolta myös kitkemiseltä. Otan siis avuksi puun juurellakin menestyviä maanpeitekasveja: Tuoksukurjenpolvi kukkii roosana mattona pitkään, seppelvarpu valkoisena kuin pitsi ja rusottaa syksyllä. Omenapuun alta pienet sormet saavat napsia tarha-ahomansikan marjoja.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.

Kommentoi »