"Kun lähes koko ulkoseinä on ikkunaa, luonto tulee osaksi kotia" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 24

"Kun lähes koko ulkoseinä on ikkunaa, luonto tulee osaksi kotia" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 24
Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan 24. osa.
Julkaistu: 10.3.2021

Enpä uskonut, että tulee päivä, jolloin ikkunanpesu ei tunnu enää vastenmieliseltä. Kevätaurinko innosti pesemään taloni ikkunoita ensi kertaa, ja hämmästyin, miten nopeasti valtavien lasien pesu sujui jatkovarrella. Vain kaksi pestävää pintaa eikä enää yhtään hankalasti avattavaa ikkunaa.

Rakastan ikkunoita: varsinkin isoja, erikoisia ja lattiaan asti ulottuvia. Meillä on lasipintaa varsin paljon, vaikka kaupunkitontilla on hyvä näkymä vain yhteen suuntaan. Muille suunnille ikkunat ovat olemassa valon ja arkkitehtuurin vuoksi; saahan niihin läpikuultavia paperinarukaihtimia. Luonto tulee ihanasti osaksi olohuonettamme lähes koko ulkoseinän mittaisen ikkunaseinämän ansiosta.

Nykyikkunat saa varusteltua ihmeen monilla lisäominaisuuksilla. Ehdoton suositus aurinkosuojalasille!

Enimmillään 2,6 metriä korkeat kotimaisen Klas1:n ikkunat ja lasiliukuovi olivat panostus, mutta viisi tonnia säästimme valitsemalla hieman kokeellisen upotustavan. Arkkitehdin ehdotus huulloksesta ja karmin upotuksesta osittain seinään olisi ollut työläs CLT-tehtaalle. Jos ikkuna särkyisi, pitäisi purkaa julkisivulautoja. Koska CLT-elementit ovat hyvin mittatarkkoja, uskaltauduimme ratkaisuun, jossa ikkuna-aukkoon jätettiin vain viiden millin asennusvara ja tuo kapea rako eristettiin. Vaati pientä työstöä työmaalla, mutta lopputulos on hieno.

Nykyikkunat saa varusteltua ihmeen monilla lisäominaisuuksilla. Ehdoton suositus aurinkosuojalasille! Kun aiemmassa kodissa aurinko herkästi ylikuumensi valoisan olohuoneen, nyt lämpösäteily jää ulkopuolelle. Eron huomaa. Lisäksi helteellä helpottavat ranskalaiset parvekeovet makuuhuoneissa, joten taloomme ei asennettu lainkaan jäähdytystä.

Ikkunoiden ulkopinnalla on titaanioksidipinnoite, ja se aiheuttaa päivänvalossa reaktion, joka hajottaa likaa ja edesauttaa sadevettä huuhtomaan sitä pois. Eli jatkossa kun sataa ja paistaa, hymyilen tyytyväisenä.

Tiiviissä kaupunkirakentamisessa palolasi mahdollisti ikkunat myös lähellä naapuritaloa. Halusin ehdottomasti kylpytilaankin luonnonvaloa, ja sinne tuli peilaava lasi. Jotta ominaisuus toimii, ulkona täytyy olla valoisampaa kuin sisällä, mikä on haaste kaamosaikaan. Siksi ikkunapintaa valaisemaan asennettiin ulkovalo – ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi tehokas, koska kadulta kyllä näki yhä sisälle. Niinpä kylpyhuoneeseen tuli talon ainoat sälekaihtimet.

Talon itsepuhdistuvat lasit kuulostavat avaruustieteeltä. Ikkunoiden ulkopinnalla on titaanioksidipinnoite, ja se aiheuttaa päivänvalossa reaktion, joka hajottaa likaa ja edesauttaa sadevettä huuhtomaan sitä pois. Eli jatkossa kun sataa ja paistaa, hymyilen tyytyväisenä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö ikkunoita tarvitsisi koskaan pestä, mutta lasit näyttäisivät pysyvän siistimpinä hieman pidempään. Itsepuhdistuvien ikkunoiden ulkopinta on paitsi likaa hylkivän liukas myös hieman sinertävä, mutta sisältä en huomaa eroa tavallisiin laseihin. Huomion kiinnittävät lähinnä laadukkaat valkokuultavat puukarmit.

Yksi haaste vielä on. Pesemättä ovat toisen kerroksen kiinteät ikkunat, joita ei saa avattua sisäpuolelle. Tikkailla en ehkä uskalla keikkua. Jo talon suunnitteluvaiheessa selvitin, että onneksi on saatavilla jopa viisimetriseksi ulottuvia teleskooppivarsia.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.

Kommentoi »