"Timpurini taisi pitää minua hulluna, mutta halusin pyykinkuivatuksen piiloon kaappiin" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 23

"Timpurini taisi pitää minua hulluna, mutta halusin pyykinkuivatuksen piiloon kaappiin" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 23
Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan 23. osa.
Julkaistu: 10.3.2021

Säilytysratkaisut saavat onnistuessaan arjen sujumaan ja kodin pysymään järjestyksessä. Niiden toimimattomuus taas tuottaa turhaa tuskaa ja kitkaa. Siispä olen suonut asialle ajatusta taloprojektissamme.

Nyt kun talo on viimeistelyä vaille valmis ja asumiskokemusta kolme kuukautta, voin todeta, että esimerkiksi keittiömme toimii kuin unelma. Tiskikone tyhjentyy hujauksessa, sillä astianpesukone, roskasäiliöt ja vetolaatikot arkiastioille muodostavat tehokolmion. Kaikelle on paikkansa, myös kahdeksalle eri jätteelle. Sivuseinällä lattiasta kattoon ulottuva peruskaapisto on vain 32 senttiä syvä ja siksi erittäin helppokäyttöinen.

Iloitsen pienestä 1,6 neliön talouskomerostamme.

Lapsiperheessä eteinen ajautuu helposti kaaokseen. Taklasin ongelman näin: Meillä on sisääntuloaulan vieressä erillinen arkieteinen, jonka kaapistossa ei ole ovia – koska oven aukaisu voi olla jo liikaa pyydetty. Kun saan puusepältä vielä liukuoven, suljen kaaoksen tyynesti taakseni. Valitse taistelusi. Esikoinen nurisee tosin nyt sitä muutaman askeleen vaivaa, jonka joutuu ottamaan arkieteiseen...

Olen miettinyt lelujen säilytyspaikat yhdessä lasten kanssa, jotta he oppivat ja motivoituvat käyttämään niitä. Sängynaluslaatikot vetävät roimasti tavaraa. Pikkusälälle sopivat pienet lokerot ja laatikostot.

Iloitsen pienestä 1,6 neliön talouskomerostamme. Kiskojärjestelmällä sen pitkän seinän saa lattiasta kattoon hyödyksi: Vetokoreissa ovat pesuaineet ja siivousvälineet. Hyllyille mahtuvat wc-paperipakkaukset, patteri- ja lamppujemmat sekä hankalan suuret tavarat kuten joulukoristelaatikot.

Ylpein olen kuitenkin kodinhoitohuoneestamme, josta on arkisuus kaukana.

Hyllyjen alle nurkkaan varasin paikan pienelle arkkupakastimelle, jos keittiömme tason alla oleva pakastin ei riitä. Seinustalle jää vielä tila imurille ja höyrypesurille. Seinäkoukkuihin saa vaatekeräys- ja lumppukassit.

Ylpein olen kuitenkin kodinhoitohuoneestamme, josta on arkisuus kaukana. Seitsemän neliön tilassa on korkeutta, luonnonvaloa ja roosat kaapistot, luksuksena marmorikuvioiset tasot ja ruusukultainen hana. Se on myös pukeutumis- ja laittautumistila – tytärteni varttuessa taloudessa tulee olemaan kolme naista – sekä mullanvaihto- ja paketointipiste. Tarvikkeet saa helposti esiin vetolaatikoista.

Tilan perällä on kolmen neliön vaatehuone. Sinne on keskitetty liina- ja lastenvaatteiden säilytys, jotta vältyn viemästä vaatepinoja ympäri yläkertaa lastenhuoneisiin. Aikuisten vaatekaapisto on makuuhuoneemme takaosassa seinäkkeen takana.

Timpurini saattoi pitää minua hieman hulluna, mutta halusin pyykinkuivatuksen piiloon kaappiin. Olisin kätkenyt oven taakse myös vanhan, hyvän höyrypesukoneeni, mutta siihen tilan syvyys ei riittänyt.

Pyykkikaappini on kosteussuojattua, maalattua vaneria, ja ovien sisäpintaan puuseppä lisäsi varuiksi metallikehikot, ettei kosteus väännä niitä. Kaapin yläosassa on poistoilmaventtiili ja pohja teräsritilää, joten ilmaa kiertää ja pyykit pysyvät raikkaina. Sisälle viritimme pyykkinarut, ylimmäksi tangon henkarikuivatukseen. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.

Kommentoi »