"Olisi helppo tehdä se virhe, että kalustaisi olohuoneen liian täyteen" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 22

Reilu kuukausi muuton jälkeen olo on vielä semisti posttraumaattinen. Taloprojekti on iso ponnistus, ja viimeisten kuukausien loppukiri vei voimat äärirajoille. Eipä siis ihme, että kestää aikaa toipua koettelemuksesta. Keskustelupalstoilla osa kertoo suorastaan kärsivänsä rakentamisen jälkeisestä masennuksesta.

Unelma talosta on nyt totta, mutta onnea himmentää ärsytys: paikat ovat vielä viimeistelemättä ja kaaoksessa. Nyt täytyy muistaa iloita siitä, mitä on jo saatu aikaan eikä harmitella sitä, mikä on vielä kesken. Kaikki aikanaan.

Ilon aiheita on onneksi paljon. Koko perhe nauttii poreammeesta, jossa soi musiikki ja valot hehkuvat. Uskomatonta, että meillä on tällainen nyt kotona, ihastelevat lapsenikin. Takkaa meillä ei ole koskaan ennen ollut, mutta miten tunnelmallista on nyt sytyttää tuli kamiinaan ensimmäisenä aamulla tai iltahämärässä, kun ulkona myrskyää.

Ja viimeinkin pääsee sisustamaan. Sisustuksen viitoittaa modernin skandinaaviseksi ja vaaleaksi puutalomme arkkitehtuuri. Sekoitan siihen meille niin mieleisiä Japani-vaikutteita ja ripauksen naisellista eleganssia – onneksi myös mieheni pitää roosasta.

Tilasin itselleni palkinnoksi taloprojektin vetä­ misestä uuden, samettisen sohvan. Ensisijaisesti pyrin kuitenkin ostamaan kalusteet kierrätettyinä tai uudistamaan vanhoja huonekalujamme. Se säästää rahaa ja luontoa, ja koti saa ajallisia kerrostumia.

15 vuotta vanha, laadukas löhösohvamme pääsi vierashuoneeseen, ja verhoiluttamalla siitä tuli kuin uusi. Samoin huutokaupasta ostamistani nojatuoleista, jotka tosin näyttävät päätyvän kissanpedeiksi. Löysimme haaveiden kampauspöydän tyttärelleni Torista 50 eurolla, ja maalasimme sen yhdessä lempisävyyn.

Olohuoneemme on tilava muttei mitenkään valtava. Olisi helppo tehdä se virhe, että kalustaisi sen liian täyteen tai raskaasti. Harkituilla siroilla kalusteilla tila säilyy avarana ja ilmavana.

Valitsin kuitenkin isomman ruokapöydän kuin sisustussuunnittelija neuvoi, jotta sen ääreen mahtuu toinenkin perhe ilman erikoisjärjestelyjä. Kun pöydän kansi on ohut ja vain 90 senttiä leveä sekä jalat hoikat, pöytä ei näytä liian massiiviselta.

Takan paikka on olohuoneen ja ruokailutilan välimaastossa, mutta en halunnut sen tukkivan tilaa enkä näkymää ulos. Otollisesti Conturalta oli juuri tullut uusi, pienikokoinen valkea kamiina, johon valitsin Härmä Airin siron, valkean hormin.

Oleskelutilojemme hallitsevin elementti on portaat. Arkkitehtimme suunnitteli leijuvat puuportaat, jotka eivät koske lainkaan lattiaan vaan tukeutuvat viereiseen CLT-seinään. Lisäkannatusta tulee ylä­ kertaan asti ulottuvista paksuista puupinnoista.

Suotta huolestuin, tuleeko niistä liian raskaan näköiset. Virolaisen Reval Trepidin valkoöljytty saarnipuinen toteutus on niin hieno, että pyysin heiltä samalla tavalla käsitellyn saarnilevyn ruokapöydän kanneksi. Ihmeellistä kyllä, portaissa on yhtä aikaa jykevää materiaalin tuntua ja ilmavaa keveyttä.

Lue sarjan edellinen osa täältä.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.