Perennojen jakaminen on helppoa ja vaivatonta verrattuna kasvien kylvämiseen ja pistokkaiden ottamiseen. Joitakin lyhytikäisiä perennoja, kuten tulikukkia, on helppo lisätä siemenistä, mutta pitkäikäiset perennat saa lisättyä helpoiten jakamalla.

Jakaminen on monille perennoille hyödyllistä: tiheästi kasvavat juuret kilpailevat toistensa kanssa, ja kasvi saa huonosti ravinteita ja valoa. Kasvuvoima on voinut taantua, ja kasvi on saattanut harventua keskeltä. Perennan jakaminen muutamaan osaan vauhdittaa ja virkistää sen kasvua.

Perennoja jaetaan loppukeväästä ja alkukesästä tai loppukesästä ja alkusyksystä. Näinä aikoina kukinta häiriintyy vähiten ja kasvin uudelleen juurtuminen sujuu parhaiten.

Loppukesästä kukkivat perennat jaetaan jo alkukaudesta ja ne, joiden kukinta painottuu kasvukauden alkuun, jaetaan syksymmällä. Näin kasvit saavat mahdollisimman pitkän ajan mukautua ja juurtua ennen kuin niiden on tarkoitus kukkia seuraavan kerran.

Varsinkin paksuja juuria kannattaa säilyttää jakaessa melko paljon. Kasvia voi myös tasapainottaa leikkaamalla sen lehtiä ja varsia. Tällöin juuristo ei joudu ”elättämään” isoa määrää kasvimassaa.

Mutkattomimmat kasvit lisääntyvät pelkistä juurenpaloista, sellaisista, joissa piilee silmuja. Idänunikot voivat lähteä kasvamaan, vaikka silmuja ei ole näkyvissä. loppukesästä tai alkusyksystä jaetaan kuunliljat, kurjenpolvet, jättipoimulehdet, saksankurjenmiekat, nauhukset, idänunikot, pionit ja herttavuorenkilvet.