Syysaamun kirkas aurinko saa merenlahden pinnan läikehtimään Sapokan Vesipuistossa Kotkassa. Säteet heijastuvat Eero Hiirosen Veden nainen -patsaan teräspinnasta kuin peilistä. Melkein tässä tarvitsisi aurinkolaseja, vaikka luuli niiden jo joutavan pöytälaatikkoon.

Aamuhetki ruskan värittämässä puistossa on silkkaa terapiaa. Kun taivaskin on sinisistä sinisin, saa kävelystä piristysruiskeen vailla vertaa.

– Ruska on vähintään yhtä tärkeä kasvien suunnittelussa kuin kesäinen kukkaloisto, Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen toteaa vuosikymmenien kokemuksella.

Ja Kotkassa on tosiaan mietitty syysloistoa! Merenlahden vastarannalla väri vaihtuu punaisesta oranssiin ja keltaiseen. Puurivistössä on vuoroin kellanruskeita tammia, räiskyvän punaisia rusokirsikoita ja keltaisia koristeomenapuita. Välissä on tummaa vihreää, esimerkiksi mäntyjä, jotka korostavat läheisiä väriläiskiä.

Muureilla hehkuvat keltaisina seppelvarvut, ja angervojen kirjavat lehdet tuovat mieleen tivolin värimaailman.

Kävelijöitä riittää, ja miksei riittäisi: silmiä on vaikea irrottaa eteen aukeavasta maisemasta.

Syksyn väri-ilottelu käynnistyy, kun luonto alkaa valmistautua talveen. Valo vähenee, ja säät viilenevät. Aikaista ruskaa voi nähdä esimerkiksi koivuissa, japaninhappomarjoissa tai lamoherukassa. Paras ruskakausi käynnistyy kuitenkin ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.

Ruska syntyy, kun kasvit lakkaavat yhteyttämästä. Lehdissä oleva lehtivihreä hajoaa, ja sen ravinteet kulkeutuvat säilöön runkoon tai juuristoon. Vihreä väri korvautuu keltaisilla ja punaisilla väriaineilla, kuten karotenoideilla ja antosyaaneilla.

Kaikki kasvit eivät saa ruskaa. Jopa osa lehtipuista pudottaa lehtensä vihreinä. Tällainen on leppä, joka osaa sitoa typpeä suoraan ilmakehästä eikä tarvitse lehtivihreän typpeä. Samanlainen taito on myös esimerkiksi tyrnillä, jonka hopeanhohtoiset lehdet säilyvät kirkkaina talven tuloon asti.

Keinovalo voi hämätä jonkin verran. Niinpä esimerkiksi katulamppujen alla kasvavat puut pysyvät pidempään vihreinä kuin kauempana valosta kasvavat saman lajin yksilöt.

Heikki Laaksonen muistuttaa, että kasvit ovat yksilöitä. Ne reagoivat eri tavalla maaperään, kasvupaikan aurinkoisuuteen ja sääoloihin. Hän osoittaa ryhmässä kasvavia mongolianvaahteroita, joista yksi on punasävyinen, toisessa on enemmän keltaista ja yksi on vielä pääosin vihreä.

– Uskon, että ruskan syntymiseen tarvitaan vähän tuskaa – niin kuin taiteessa. Jos kasvi on kärsinyt esimerkiksi kuivuudesta tai aura-auto on kolhaissut sitä, se saa muita komeamman ruskan.

Rusokirsikka on Heikin lempipuu. Sen keväinen kukkapilvi on mahtava, mutta kestää vain hetken. Sen sijaan syksyllä hehkuvasta punasta saa nauttia pitkään, etenkin jos syksy on kuiva.

Kasvillisuusasioissa Laaksosen ”oikea käsi”, toimistopuutarhuri Anne Vilkki-Lanu kertoo, että joskus taimistot ovat valitelleet rusokirsikoiden vähyyttä.

– Ihmekös tuo, kun Kotkan kaupunki on tilannut ne kaikki. Näin sanoi Helsingin kaupungin eläkkeellä oleva vihersuunnittelija, kun haki mökilleen turhaan rusokirsikkaa, Anne hymyilee.

Ruskapuita valitessa kannattaa miettiä paikkaa, jota niille on harkinnut. Valo-olosuhteiden lisäksi on syytä ottaa huomioon esimerkiksi, kuinka leveiksi ja korkeiksi puut kasvavat ja sietävätkö ne tuulta tai katusuolaa.

Anne kehottaa pohtimaan lajikirjoa laajasti. Vaahteroiden, pihlajien ja kirsikoiden sijaan – tai niiden lisäksi – pihoihin on tarjolla eksoottisempia puita.

– Puistoista voi hakea inspiraatiota. Esimerkiksi samettisumakkia ja japaninsiipipähkinää soisi näkevän enemmän. Ne ovat selvinneet Kotkan talvissa hyvin.

Pensaitakaan ei sovi unohtaa syysvärejä miettiessä. Miten upea onkaan keltaisen ja punaisen sävyissä loistava koivuangervo, punahehkuinen aronia tai kirjava kiiltotuhkapensas!

Lisäiloa tuovat marjat, hedelmät ja kukat. Pensashanhikki kukkii usein lokakuussakin, ruusu- ja keijuangervoissa ja syyshortensioissa on kauniit kukat lakastuneinakin. Ruusuissa katse kiinnittyy syksyllä ruskan lisäksi kiulukoihin. Lumimarjapensaiden marjat ovat valkoisuudessaan häikäiseviä.

Annen suosikki on marjaomenapensas. Se saa hienon keltaisen syysvärin, jota pilkuttavat pitkään alkutalveen puussa pysyvät punaiset omenat.

– Marjaomenapensasta istuttaessa on muistettava, että se tarvitsee ympärilleen tyhjää tilaa. Pensaasta tulee vain noin kaksi metriä korkea, mutta leveyttä voi olla sitäkin enemmän.

Veden heijastukset moninkertaistavat niin ruskan kuin kesänkin väriloistoa. Jokipuistossa kukkii kesäisin jalolumpeita ainakin neljässä eri värissä. Syksyllä näkymää hallitsevat iso terijoensalava ja lammen pinnasta heijastuvat ruskakasvit. Lummelammen esikuva on Claude Monet’n kuulu puisto Ranskassa.

Rannalla kasvaa esimerkiksi päivänliljoja, joiden lehtituppaat toistuvat syksyllä kellanruskeina lammen pinnasta. Rantakukka, rantatyräkki ja erilaiset kurjenmiekat viihtyvät hyvin veden äärellä. Lyhtykoison oranssit lyhdyt eivät häviä kaupan mainostamille ulkokoristeille.

Suuret maksaruohot, kuten komeamaksaruoho ’Matrona’, kukkivat aina pakkasten tuloon saakka. Myös syysasteri kuuluu kauniisiin sinnittelijöihin.

Heinät korostavat ruskakasvien loistokkuutta. Karhulan Jokipuistossa kasvaa esimerkiksi korkeiksi tuppaiksi kohoavaa koristekastikkaa, mammuttiheinää ja elefanttiheinää sekä matalia mättäitä muodostavia natoja. Niiden kukinnot ihastuttavat pitkään, kun heinät jättää talventörröttäjiksi.

Lammen keskelle kaartuvan kävelysillan kaiteessa kiipeä keltaisessa syysvärissään japaninkelasköynnös. Köynnöksistä komean ruskan saa lisäksi esimerkiksi tummanpunaisena hehkuva villiviini, jonka syysasua kaunistavat syvän siniset marjat.

Kotkan puistovisiönääri Heikki Laaksonen uskoo toiston voimaan. Kaikkia saman lajin taimia ei kannata istuttaa yhteen paikkaan vaan sommitella ne kolmen tai useamman kasvin ryhmään. Kun samat elementit toistuvat, ne tuovat näkymään rytmiä. Tätä on toteutettu Jokipuistossa esimerkiksi pensas­angervoilla ja heinillä sekä matalilla ikivihreillä lajeilla.

– Rauhalliset vihreät nostavat ruskakasvien väriloiston esiin.