Viherpiha

Kuin astuisi värityskirjaan! Palkitut Kotkan puistot hehkuvat syksyllä epätodellisen upeasti – poimi ideat omaan ruskaparatiisiin

Kuin astuisi värityskirjaan! Palkitut Kotkan puistot hehkuvat syksyllä epätodellisen upeasti – poimi ideat omaan ruskaparatiisiin
Syksyinen puutarha on kaikkea muuta kuin tylsä, osoittavat lukuisia kertoja palkitut Kotkan puistot! Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen kertoo, miten luot omalle pihallesi samaa loistoa. "Ruska on vähintään yhtä tärkeä kasvien suunnittelussa kuin kesäinen kukkaloisto", Laaksonen sanoo.
Julkaistu: 24.9.2020

Syysaamun kirkas aurinko saa merenlahden pinnan läikehtimään Sapokan Vesipuistossa Kotkassa. Säteet heijastuvat Eero Hiirosen Veden nainen -patsaan teräspinnasta kuin peilistä. Melkein tässä tarvitsisi aurinkolaseja, vaikka luuli niiden jo joutavan pöytälaatikkoon.

Aamuhetki ruskan värittämässä puistossa on silkkaa terapiaa. Kun taivaskin on sinisistä sinisin, saa kävelystä piristysruiskeen vailla vertaa.

– Ruska on vähintään yhtä tärkeä kasvien suunnittelussa kuin kesäinen kukkaloisto, Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen toteaa vuosikymmenien kokemuksella.

Rusokirsikan punainen väri vetää katseet puoleensa.
Tyrni, kurjenmiekka ja keltapäivänlilja viihtyvät Sapokan rannassa. Sillan takana kaartuu korkealle pirunkeppi, joka ilmojen kylmettyä hehkuu punaisen eri sävyissä.
Aamuhetki ruskan värittämässä puistossa on silkkaa terapiaa.
Syysauringon säteet heijastuvat Veden nainen -patsaan kiiltävästä teräspinnasta.
Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen saa ruskan väreistä piristysruiskeen pimeään loppusyksyyn.

Ja Kotkassa on tosiaan mietitty syysloistoa! Merenlahden vastarannalla väri vaihtuu punaisesta oranssiin ja keltaiseen. Puurivistössä on vuoroin kellanruskeita tammia, räiskyvän punaisia rusokirsikoita ja keltaisia koristeomenapuita. Välissä on tummaa vihreää, esimerkiksi mäntyjä, jotka korostavat läheisiä väriläiskiä.

Muureilla hehkuvat keltaisina seppelvarvut, ja angervojen kirjavat lehdet tuovat mieleen tivolin värimaailman.

Kävelijöitä riittää, ja miksei riittäisi: silmiä on vaikea irrottaa eteen aukeavasta maisemasta.

Koivuangervo hehkuu valoisalla paikalla oranssinpunaisena. Kosteana aamuna pisarat loistavat lehdillä kuin timantit.
Paras ruskakausi käynnistyy ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.
Keltaisen syysvärin saava seppelvarpu valuu kauniina muurilta.
Lamoherukka saa punaisen kirjavan syysvärin jo ajoissa loppukesällä.

Syksyn väri-ilottelu käynnistyy, kun luonto alkaa valmistautua talveen. Valo vähenee, ja säät viilenevät. Aikaista ruskaa voi nähdä esimerkiksi koivuissa, japaninhappomarjoissa tai lamoherukassa. Paras ruskakausi käynnistyy kuitenkin ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.

Ruska syntyy, kun kasvit lakkaavat yhteyttämästä. Lehdissä oleva lehtivihreä hajoaa, ja sen ravinteet kulkeutuvat säilöön runkoon tai juuristoon. Vihreä väri korvautuu keltaisilla ja punaisilla väriaineilla, kuten karotenoideilla ja antosyaaneilla.

Kaikki kasvit eivät saa ruskaa. Jopa osa lehtipuista pudottaa lehtensä vihreinä. Tällainen on leppä, joka osaa sitoa typpeä suoraan ilmakehästä eikä tarvitse lehtivihreän typpeä. Samanlainen taito on myös esimerkiksi tyrnillä, jonka hopeanhohtoiset lehdet säilyvät kirkkaina talven tuloon asti.

Orapihlajapatsaita Toivo Pekkasen puistossa Kotkassa. Muodon varmistaa säännöllisen leikkauksen lisäksi kasvuston sisään piilotettu harjateräsrunko.
Uskon, että ruskan syntymiseen tarvitaan vähän tuskaa – niin kuin taiteessa.

Keinovalo voi hämätä jonkin verran. Niinpä esimerkiksi katulamppujen alla kasvavat puut pysyvät pidempään vihreinä kuin kauempana valosta kasvavat saman lajin yksilöt.

Heikki Laaksonen muistuttaa, että kasvit ovat yksilöitä. Ne reagoivat eri tavalla maaperään, kasvupaikan aurinkoisuuteen ja sääoloihin. Hän osoittaa ryhmässä kasvavia mongolianvaahteroita, joista yksi on punasävyinen, toisessa on enemmän keltaista ja yksi on vielä pääosin vihreä.

– Uskon, että ruskan syntymiseen tarvitaan vähän tuskaa – niin kuin taiteessa. Jos kasvi on kärsinyt esimerkiksi kuivuudesta tai aura-auto on kolhaissut sitä, se saa muita komeamman ruskan.

Anne Vilkki-Lanu kehuu syysleimun ’Frau Anton Buchner’-lajiketta härmänkestäväksi.

Rusokirsikka on Heikin lempipuu. Sen keväinen kukkapilvi on mahtava, mutta kestää vain hetken. Sen sijaan syksyllä hehkuvasta punasta saa nauttia pitkään, etenkin jos syksy on kuiva.

Kasvillisuusasioissa Laaksosen ”oikea käsi”, toimistopuutarhuri Anne Vilkki-Lanu kertoo, että joskus taimistot ovat valitelleet rusokirsikoiden vähyyttä.

– Ihmekös tuo, kun Kotkan kaupunki on tilannut ne kaikki. Näin sanoi Helsingin kaupungin eläkkeellä oleva vihersuunnittelija, kun haki mökilleen turhaan rusokirsikkaa, Anne hymyilee.

Syksyllä hohtava japaninvaahtera on pärjännyt hyvin Kotkan vähä­lumisissa talvissa.

Ruskapuita valitessa kannattaa miettiä paikkaa, jota niille on harkinnut. Valo-olosuhteiden lisäksi on syytä ottaa huomioon esimerkiksi, kuinka leveiksi ja korkeiksi puut kasvavat ja sietävätkö ne tuulta tai katusuolaa.

Anne kehottaa pohtimaan lajikirjoa laajasti. Vaahteroiden, pihlajien ja kirsikoiden sijaan – tai niiden lisäksi – pihoihin on tarjolla eksoottisempia puita.

– Puistoista voi hakea inspiraatiota. Esimerkiksi samettisumakkia ja japaninsiipipähkinää soisi näkevän enemmän. Ne ovat selvinneet Kotkan talvissa hyvin.

Katsuran keltaiset syyslehdet tuoksuvat maahan pudottuaan makeilta.
Atsalea kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista. Syksyllä se saa loistavan, lajikkeesta riippuvan syysvärin.

Pensaitakaan ei sovi unohtaa syysvärejä miettiessä. Miten upea onkaan keltaisen ja punaisen sävyissä loistava koivuangervo, punahehkuinen aronia tai kirjava kiiltotuhkapensas!

Lisäiloa tuovat marjat, hedelmät ja kukat. Pensashanhikki kukkii usein lokakuussakin, ruusu- ja keijuangervoissa ja syyshortensioissa on kauniit kukat lakastuneinakin. Ruusuissa katse kiinnittyy syksyllä ruskan lisäksi kiulukoihin. Lumimarjapensaiden marjat ovat valkoisuudessaan häikäiseviä.

Marjaomenapensaan pienet omenat säilyvät puussa alkutalveen.

Annen suosikki on marjaomenapensas. Se saa hienon keltaisen syysvärin, jota pilkuttavat pitkään alkutalveen puussa pysyvät punaiset omenat.

– Marjaomenapensasta istuttaessa on muistettava, että se tarvitsee ympärilleen tyhjää tilaa. Pensaasta tulee vain noin kaksi metriä korkea, mutta leveyttä voi olla sitäkin enemmän.

Keltapäivänliljan kullankeltaiset lehdet toistuvat veden pinnalla. Taustalla marjaomenapensas ’Susanna’.
Lummelammen esikuva on Claude Monet’n kuulu puisto Ranskassa.
Vesi heijastaa ruskan värit moninkertaisiksi, kuten tässä lummealtaassa Karhulan Jokipuistossa. Terijoensalavan edustalla jaloangervo ’Erikaa’.

Veden heijastukset moninkertaistavat niin ruskan kuin kesänkin väriloistoa. Jokipuistossa kukkii kesäisin jalolumpeita ainakin neljässä eri värissä. Syksyllä näkymää hallitsevat iso terijoensalava ja lammen pinnasta heijastuvat ruskakasvit. Lummelammen esikuva on Claude Monet’n kuulu puisto Ranskassa.

Rannalla kasvaa esimerkiksi päivänliljoja, joiden lehtituppaat toistuvat syksyllä kellanruskeina lammen pinnasta. Rantakukka, rantatyräkki ja erilaiset kurjenmiekat viihtyvät hyvin veden äärellä. Lyhtykoison oranssit lyhdyt eivät häviä kaupan mainostamille ulkokoristeille.

Suuret maksaruohot, kuten komeamaksaruoho ’Matrona’, kukkivat aina pakkasten tuloon saakka. Myös syysasteri kuuluu kauniisiin sinnittelijöihin.

Komeamaksaruoho ’Matrona’ kukkii vielä, kun muut kukat ovat lakastuneet. Kukinnot voi kuivattaa sisällä maljakossa.
Kerroksellisuutta kuivassa paikassa tuovat komeamaksaruoho ’Matrona’ sekä erikorkuiset heinät, kuten koristekastikka, mammuttiheinä ja karhunnata.
Heinät korostavat ruskakasvien loistokkuutta.
Elefanttiheinä ’Uppsalan’ hopeanhohtoiset kukinnot ja syyshortensian lakastuneet kukinnot muodostavat jännittävän parin.
Mammuttiheinät kannattaa jättää talventörröttäjiksi, jotta sen hopeisista kukkatöyhdöistä saa nauttia pitkään.

Heinät korostavat ruskakasvien loistokkuutta. Karhulan Jokipuistossa kasvaa esimerkiksi korkeiksi tuppaiksi kohoavaa koristekastikkaa, mammuttiheinää ja elefanttiheinää sekä matalia mättäitä muodostavia natoja. Niiden kukinnot ihastuttavat pitkään, kun heinät jättää talventörröttäjiksi.

Lammen keskelle kaartuvan kävelysillan kaiteessa kiipeä keltaisessa syysvärissään japaninkelasköynnös. Köynnöksistä komean ruskan saa lisäksi esimerkiksi tummanpunaisena hehkuva villiviini, jonka syysasua kaunistavat syvän siniset marjat.

Keltaisena syksyllä hehkuva kelasköynnös kiertyy tiukasti tukeen.

Kotkan puistovisiönääri Heikki Laaksonen uskoo toiston voimaan. Kaikkia saman lajin taimia ei kannata istuttaa yhteen paikkaan vaan sommitella ne kolmen tai useamman kasvin ryhmään. Kun samat elementit toistuvat, ne tuovat näkymään rytmiä. Tätä on toteutettu Jokipuistossa esimerkiksi pensas­angervoilla ja heinillä sekä matalilla ikivihreillä lajeilla.

– Rauhalliset vihreät nostavat ruskakasvien väriloiston esiin.

Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen suosikit: upeimmat ruskakasvit

Rusokirsikka

Ehdoton lempipuuni! Kukkii vaaleanpunaisin kukin viikon verran vapun tiennoilla. Vähintään yhtä tärkeä on oranssinpunainen ruska. Runko kauniin ruskea ja vaaleajuovainen.

Mongolianvaahtera

Mutkikasoksainen pikkupuu tai iso pensas. Ruskaväri punaisesta keltaiseen, jopa vierekkäin kasvavissa voi olla eri sävy. Kärsimys, kuten kuivuus, saa liekehtimään entistä upeammin.

Sorvarinpensas

Iso pensas tai pikkupuu, jolla on komea punainen syysväri. Erityisesti huomio kiinnittyy koristeellisiin hedelmiin, joiden kulmikas muoto on ainutlaatuinen.

Japaninsiipipähkinä

15 metrin korkuiseksi kasvava puu, joka hehkuu syksyllä keltaisena. Pitkät, jopa 40-senttiset, hedelmänorkot ovat kuin puun oksille ripustettuja syyskoristeita.

Järviruoko

Kaislana tunnettu rantojen kasvi saa syksyllä kauniin kellertävän ruskean sävyn. Sopii ryhdistäjäksi moniin paikkoihin, kunhan sen kasvun pitää aisoissa.

Kommentoi »