Kuvittele itsesi elämäsi loppuun. Sinne viimeiseen kohtaukseen, hetkeen ennen lopputekstejä. Anna vierelläsi olevan läheisen kysyä: Millainen elämä sinulla on ollut? Onko jotain, mitä kadut? Mitä tekisit toisin?

Ajatusleikki voi tuntua kammottavalta, mutta se on tehokas keino pysähtyä oman elämän mielekkyyden äärelle.

Sillä katumustarinoita riittää. Ihmisiä, jotka surevat sitä, että he vuodesta toiseen laiminlöivät ystävyyssuhteita tai kärsivät 40 vuotta kurjassa avioliitossa. Sairastuneita, jotka harmittelevat, miksi eivät lopettanet tupakanpolttoa tai miksi eivät löytäneet aikaa liikunnalle.

– Yksi asia, jota ihmiset katuvat yleensä hyvin paljon, on se, että he ovat tehneet liikaa töitä, sanoo psykoterapeutti ja työhyvinvointipsykologi Arto Pietikäinen.

Katumusharjoitukset edistävät arvopohdintaa, joka käynnistyy myös helposti, kun vastaan tulee jokin iso elämänkriisi, kuten avioero, työttömyys tai masennus.

– Kun ihmiset joutuvat heräämään kriisin myötä, on pysähdyttävä miettimään. Esimerkiksi uupumuksen takaa löytyy usein myös arvokriisi, Pietikäinen sanoo.

Pietikäisen mielestä olisi kuitenkin tärkeää, että ihmiset osaisivat pohtia elämänarvojaan jo ennen kriisejä. Omannäköisellä elämällä voitaisiin ennaltaehkäistä sisältä syövää epämääräistä tyytymättömyyttä ja sitä myöten syntyvää stressiä ja pahaa oloa.

Elämän mielekkyyden pohtiminen iskee erityisesti hyvinvoiviin ihmisiin, jotka huomaavat juoksevansa arkeaan oravanpyörässä. Perusasiat saattavat olla kunnossa, mutta suunta on hämärtynyt. Mielessä alkaa yhä useammin käydä, että onko tässä kauheasti järkeä ja haluanko oikeasti elää tällä tavalla.

– Monet huomaavat elävänsä elämäänsä suorituskeskeisessä automaattiohjauksessa, Pietikäinen sanoo.

Otetaan siis autopilotti hetkeksi pois käytöstä ja mietitään, miten omista arvoista pääsee paremmin jyvälle.

Arvo on sana, joka kuulostaa hienolta, jopa etäiseltä. Yrityksille luodaan arvoja – koskevatko ne edes tavallista ihmistä?

– Arvovalinnat ovat mikrotason valintoja. Arvoja selvitettäessä kannattaa pysähtyä, istua rauhassa alas ja kysyä itseltään pieniä, yksinkertaisia kysymyksiä, kuten kuka on sinulle tärkeä, mikä on sinulle tärkeää ja mistä koostuu hyvä elämä , sanoo Pietikäinen.

Formulakuljettajia ja maailman menestyneimpiä yritysjohtajiakin valmentanut lääkäri Aki Hintsa tiiviistää elämäkertakirjassaan Voittamisen anatomia olennaiset kysymykset: Tiedätkö, kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi?

Ensimmäisen kysymyksen tarkoitus on hahmottaa ihmisen identiteetti. Toisen vastauksen tulisi kertoa jotain oman elämän tarkoituksesta, ja kolmas kysymys tutkii esteitä omien pyrkimysten mukaiselle elämälle.

Esteet ovatkin seuraavaksi tärkein asia selvittää. Moni saattaa helposti laittaa ruutupaperille vastaukset yllä oleviin kysymyksiin. Listalla vilahtavat varmasti useimmilla perhe, terveys ja ystävät. Mutta miten on, löytyykö heille riittävästi aikaa? Ovatko ne oikeasti elämäsi keskiössä?

Tuska iskee puoli kymmeneltä illalla. Tässä istun taas ja räplään puhelinta, kun piti tehdä kotijumppaa, lukea kirjaa, tiskata. Ainakin piti tehdä jotain ihan muuta kuin selata somea.

Jollakin toisella illan manausmantra voi olla sitä, että tulipa notkuttua töissä liian pitkään, tiuskittua lapsille ja sätittyä puolisoa tai syötyä kiireessä pelkkää epämääräistä ja epäterveellistä. Ja voi ei, nyt tuijotan jälleen viidettä jaksoa Netflixin sarjaa ja kello on yksi yöllä.

Omien arvojen mukainen eläminen on ennen kaikkea ajankäytön tietoista suunnittelua. Jos perhe on ykkösenä, miksi istut jatkuvasti ylitöissä? Jos terveys on kakkosena, miksi menet niin myöhään nukkumaan?

Arvojen mukainen elämä ei ole helppoa. Ei varsinkaan nykyaikana, kun viriketulva ympärillämme on niin suuri. Elämän valintatalo on valtava. Käyttäytymistämme ohjaavat odotukset muilta ihmisiltä, ärsykkeet sosiaalisesta mediasta, paineet läheisiltä ja tietenkin oma sisäinen kriitikkomme.

Perustalliainen saattaa hetkittäin pohtia, että olisiko elämä helpompaa, jos olisikin vaikkapa tiukasti uskovainen? Ohjenuorat hyvästä elämästä olisivat valmiina, ja siinä sitä sitten vain porskuttaisi. Pietikäinen toteaa, että jotain perää tässä pohdinnassa on.

– Yhden asian ihmisillä, eli vaikkapa sellaisilla, jotka satsaavat täysillä urheiluun tai ovat aktiivisesti politiikassa mukana, voi olla helpompaa tehdä valintoja ajankäytön suhteen.

Mutta on tässäkin kääntöpuolensa. Hintsa toteaa kirjassaan, ettei vahva minuus voi perustua kokonaan johonkin, joka voidaan ottaa pois, eli vaikkapa urheiluun. Jos ura päättyy, romahdus on usein suuri.

Useimmille on siis parempi, että tärkeiden asioiden listalla on monta kohtaa.

Tuliko nyt uusi tuska siitä, että arvot ovat kyllä selvillä, mutta niiden toteuttaminen retuperällä? Älä huoli, sinun ei ole pakko tehdä mitään järisyttävää elämänmuutosta. Tai ainakin muutos kannattaa aloittaa pienenpienillä teoilla, sanoo Arto Pietikäinen. Hän antaa helppoja käytännön harjoituksia:

Hanki itsellesi vaikkapa pieni päiväkirja, ja kirjaa aamulla sinne kolme arvojesi mukaista tekoa, jotka aiot sinä päivänä toteuttaa. Tärkeää on, etteivät ne saa olla liian vaativia, vaan että ne ovat realistisia toteuttaa.

Jos tuskailet siitä, ettet ehdi liikkua riittävästi, päätä, että sinä päivänä liikut edes kymmenen minuuttia.

Tai jos huomaat laiminlyöneesi puolisoasi, mieti, mikä on pienin teko, jolla voit ilmaista hänelle sinä päivänä, että hän on tärkeä. Laita vaikka tekstiviesti, se kestää tuskin minuuttia kauempaa.

Ja tärkeää on, että seuraat tekojesi toteutumista. Jos illalla huomaat, että olit päättänyt syödä lounaaksi salaatin ja et sitten syönyt, mieti, miksi niin kävi.

– Olennaista on, että jokainen oppii itse huomaamaan ne asiat, jotka ovat tekojen toteuttamisen esteinä.

Muutoksen keskellä kannattaa muistaa myös se, että huomenna on aina uusi mahdollisuus. 

Onko työ jo pitkään ollut pelkkää puurtamista? Se ei tunnu mielekkäältä eikä palkitsevalta. Väsyttää lähteä, ja kotiin tullessa ei jaksa enää mitään. Tuntuuko, että olet ihan väärällä alalla?

Tästä apua: Kokeile miettiä, mitkä asiat työssä palkitsevat ja mitkä tuntuvat kuormittavilta. Jos palkitsevia asioita ei löydy, mieti, mitä voit tehdä. Pyydätkö työkiertoa ja uusia tehtäviä vai ryhdytkö etsimään uutta työtä tai selvittämään kouluttautumismahdollisuuksia? Pääasia on, että teet asialle jotakin.

Perhe, vapaa-aika, liikunta, työ... Varsinkin ruuhkavuosina tärkeiden asioiden listalla on järjetön ruuhka. Miten ehtiä kaikkeen, kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia?

Tästä apua: Tärkeysjärjestyksen miet­timinen on ensimmäinen askel, koska kaikkea ei tarvitse ehtiä eikä voi ehtiä. Toinen asia on muistaa pienten tekojen mahdollisuudet, koska niilläkin on vaikutusta.

Hoidatko aina ensin lastesi, puolisosi ja vanhempiesi asioita ja jätät itsesi viimeiseksi? Muistatko edes aikaa, kun teit jotain, mitä juuri sinä halusit?

Tästä apua: Kysy itseltäsi: Jos jatkat tällaista käyttäytymistä vuoden tai kaksi, mitä luulet, että tapahtuu? Entä mitä pelkäät, että tapahtuu? Usein emme huomaa, että vähitellen elämänlaatu ja hyvinvointi alkavat kärsiä huonojen valintojen seurauksena. Levon tarve voi tuntua nyt vähäiseltä, mutta jos sitä laiminlyö pitkään, sen löytää edestään.

Pari­suhteessa eletään monenlaisia aikoja, jolloin arvot ovat koetuksella. Kun toisella on toisenlainen elämänarvolista kuin toisella, törmäykset ovat väistämättömiä. Tulee väsymystä, kuormitusta ja riitoja. Pakkoko sitä on jaksaa?

Tästä apua: Olisi tärkeää hyväksyä, että toisella voi olla erilaiset asiat etusijalla kuin itsellä, mutta suhteessa myös kompromissit ja yhteiset tärkeät päämäärät ovat välttämättömiä. Näiden yhteensovittaminen ja myös toisen tarpeisiin vastaaminen luovat hyvää pohjaa parisuhteelle.

9 pientä muutosta, joilla teet elämästäsi paremman

Hellitä hiukan! Liika suorittaminen vähentää onnellisuutta