Kotivinkki

Maria on yksi harvoista perinteisten olkipukkien tekijöistä – ”Tämä tekniikka täytyy pitää hengissä”

Maria on yksi harvoista perinteisten olkipukkien tekijöistä – ”Tämä tekniikka täytyy pitää hengissä”
Maria Viitalalla on yhä harvinaisemmaksi käyvä taito; hän taitaa perinteisten olkipukkien teon. Hän jakaa osaamistaan mielellään, jotta perinne pysyisi elossa. Olkipukit valmistuvat Marian itsensä mittaisista oljista, jotka on kasvatettu omassa pellossa.
Julkaistu: 20.12.2020
Ovensuussa päivystää ponin kokoluokkaa oleva olkipukki. Maria viljelee pitkäksi venähtävää Juuso-ruista, jotta olkien pituus riittää kaikenkokoisiin pukkeihin.

"Kun minulta kysytään, miksi juuri olkipukit ovat minulle tärkeä käsityö, pääsen puhumaan tunteista. Siitä, miten pikkutytön joulu alkoi vasta kun äiti nosti suuren pukin pöytään. Tai siitä, miten meitä perinteisiä tekijöitä on enää kourallinen, ja että tämä tekniikka täytyy pitää hengissä. Kotimaiset, luonnonmateriaaleista tehtävät koristeet voittavat mennen tullen kiinalaisen muovikrääsän. Tässä karussa maassa kasvanut vilja on meille aitoa ja omaa.

Lahjakkuus merkitsee tekemisessä kahden prosentin verran, ja kaikki muu on sitä, että jaksaa yrittää, vaikka kaatuu.

Ensimmäinen olkipukkini vaati yrityksiä ja erehdyksiä. Se on yhä tallessa, mutta on kovin löystynyt ja repsahtanut. Tekniikkani on nyt paljon parempi, ja tiedän miten olkipukin ryhdin saa kestämään vaikka vuosikymmeniä.

Upea, tukevasti seisova olkipukki on monen työvaiheen tulosta. Muhkea parta on rohdinpellavaa.
Maria käyttää olkien solmimiseen tummaa joulunpunaista trikookudetta. Sillä olkinipun saa riittävän kireälle, eikä solmu löysty vuosienkaan kuluessa.

Osaamisestani saan kiittää alan vanhoja taitureita ja kollegoita. Tietoa levittämällä perinne pysyy elossa. Tätä salaisuutta saa ja pitää jakaa.

Aloitan työn uuden olkipukkipesueen eteen jo toukokuussa. Kylvän Juuso-merkkistä rukiin siementä, josta kasvaa minun mittaisiani olkia. Se on mainio materiaali, josta riittää taiteltavaa pituutta myös suuriin pukkeihin.

Enää en kylvä siemeniä vakasta heitellen, sillä mieheni osti minulle lahjaksi kylvökoneen. Tori.fista löytyi mainio laite vain 80 eurolla. Nyt kelpaa pöristellä. Koska olen vasenkätinen, tarvitsen omia työkaluja. Tilasin sepältä omaan käteeni sopivan sirpin, jotta sadonkorjuu sujuisi hyvin.

Maria Viitala on tehnyt koulutuksensa mukaista maalari­mestarin työtä jo 40 vuotta. Kymmenen viime vuoden aikana hänestä on tullut lukemattomien olkipukki­pesueiden äiti.
Perinnekoristeet tuovat moderniinkin kotiin upean tunnelman. Ja kukaan ei estä tekemästä pukkeja vähän omalla tavalla, esimerkiksi solmimaan ne mustilla kuteilla.

Peltoni sijaitsee Pomarkussa ja itse asun Valkeakoskella. Korjaan viljan sen ollessa vielä vihreää, ennen täyttä tähkää.

Olkipukin tekoon menee koosta riippuen puolesta tunnista tuntiin tai pidempään. Ennen kuin pääsen taivuttamaan olkia, ne pitää kastella. Vedessä vähintään muutaman tunnin liottuaan oljet muuttuvat taipuisiksi, ja niitä on helppo muovata.

Tärkeimpiä välineitäni ovat kalasakset, villaveitsi ja kiristysliina. Ensin kiristän solmittavan kohdan liinalla ja sitten kieputan punaista matonkudetta tiukasti kolme kierrosta liinan molemmin puolin. Solmuksi teen kaksi yksinkertaista solmua päällekkäin, eli ämmänsolmun."

Tiedän, miten pukin ryhti kestää vaikka vuosikymmeniä.

Marian vinkit perinteisen olkipukin tekoon

Tee ensimmäiset sidokset pukin vatsaan. Erota ja palmikoi sen jälkeen pieni erä takaolkia hännäksi. Jaa loput takapään oljet kahteen osaan, taivuta ne alas ja solmi jaloiksi.

Pukin etupuolen oljet jaetaan pään ja etujalkojen välillä. Taita pään oljet ylös ja jalkojen alas. Lisää kaulalle olkia.

Pukin etupuolen oljet jakautuvat pään ja etujalkojen välillä. Erota etujalat nipuiksi, kiristä ja sido. Leikkaa jalat tasaisiksi villaveitsellä sahaten. Ole tarkka, niin pukkisi seisoo vakaasti ja suorassa. Kiristä ja sido pukin kaula. Lisää partaa ja sido taas.

Jaa pää kuonoksi ja sarviksi taittaen oljet eri suuntiin. Lisää olkia taitekohtaan. Lisää pellavaa sivuparraksi. Sido kuono. Jaa sarvioljet kahtia. Aloita palmikointi ja huomioi alusta asti haluamasi sarven suunta. Jos haluat kippuraa, palmikoi kaarrellen.

2 kommenttia