Kerättäviksi sopivat niin yksivuotisten kesäkukkien kuin monivuotisten perennojenkin siemenet.

Voit kerätä siemeniä omista kasveistasi ja luvan kanssa myös muiden puutarhoista. Siemenistä kasvattamalla saat lisättyä edullisesti puutarhasi kasvivalikoimaa. Parin kukinnon siemenmäärä riittää helposti kymmeniin tai jopa satoihin taimiin.

Näitkö jonkun puutarhassa ihanan kasvin? Haluaisitko antaa jotain omaa kasviasi muille? Monet harrastajat vaihtavat mielellään siemeniä, ja pikkupussit kulkevat helposti postissa. Siementen bonuksena seuraa usein liuta hyviä ja kokeiltuja kasvatusvinkkejä.

Yleisistä luonnonkasveista voi kerätä siemeniä omaan käyttöön, rauhoitettujen lajien siementen kerääminen on sitä vastoin kiellettyä. Myös paikallisesti harvinaisten lajien siemensato on hyvä jättää rauhaan. Palaa asiaan vasta, kun kasvusto on levinnyt ja vakiintunut.

Kerää siemeniä ainoastaan terveistä kasveista. Useimmat puutarhakasvien taudit ja tuholaiset leviävät elävien kasvien tai ruukuissa olevan kasvualustan mukana. Vaikka siemenkasvatus vaatii hieman vaivannäköä, se voi säästää monelta myöhemmältä harmilta.

Toisinaan siementaimet yllättävät. Esimerkiksi akileijat risteytyvät helposti keskenään. Kun pihalla kasvaa erivärisiä ja kerrannaisuudeltaan poikkeavia lajikkeita, uusia väri- ja muotoyhdistelmiä ilmaantuu joukkoon vuosittain. Myös nauhusten suku on tunnettu siitä, että sen eri lajit risteytyvät vaivatta. Jos lähekkäin on useita nauhuslajeja, ei kerätyistä siemenistä välttämättä kasva emokasvin kaltaisia.

Kasvit kypsyttävät siemenensä hyvin eri tahtiin, joten kerättävää riittää pitkin kasvukautta. Varhaiset kukkijat karistavat satonsa jo keskikesällä, jolloin toiset lajit vasta aloittelevat kukintaansa. Myös kasvupaikka ja kesän säät vaikuttavat siementen valmistumiseen. Pysy siis valppaana ja tarkkaile kukinnan edistymistä koko kesän ajan.

Osa siemenistä saa lentävän lähdön. Nämä ilmojen teitä leviävät lajit tunnistat siementen hennoista hapsuista. Lenninhaivenet toimivat tuulipurjeina, jotka auttavat kasvia levittämään siemeniään kauemmas. Somat siemenhahtuvapallot ovat tyypillisiä kaikille mykerökukkaisille lajeille. Erityisen koristeellinen siemenvaihe on kuitenkin leinikkikasveihin kuuluvilla kylmänkukilla ja kärhöillä.

Kypsät eli tuleentuneet siemenet ovat kuivia ja kovia, usein väriltään tummia, ruskeita tai mustia ja irtoavat kasvista yleensä helposti. Aina siemenet eivät ehdi valmistua. Jos siemenet ovat pehmeitä tai hajoavat kevyesti puristettaessa, on niiden kehitys jäänyt kesken. Kerää vain kypsiä siemeniä.

Haluatko kerätä siemeniä helposti ja nopeasti? Leikkaa kukkavarret saksilla poikki siemenlatvojen alapuolelta ja tipauta latvat suoraan paperipussiin. Varo, ettei saaliisi karise maahan jo leikkausvaiheessa. Älä pakkaa pusseja liian täyteen, vaan jätä siemenlatvoille väljää ilmatilaa. Kun siemenet kuivuvat, ne rapisevat pussin pohjalle.

Kun keruuinto yllättää, ota siementen lisäksi talteen kasvin nimi. Kirjoita se saman tien keruuastian tai paperipussin kylkeen. Jo parin tunnin päästä voi olla vaikea muistaa, kummassa pussissa oli salkoruusun ja kummassa harmaamalvikin siemeniä. Entä mitä olivatkaan nämä haivenpäiset? Jos et tunnista kasvia, ota siitä muistin tueksi ainakin valokuva.

Jos suunnittelet kukkaniittyä, kerää pussiin valmis siemensekoitus haluamistasi lajeista.

Kerätyt siemenet täytyy kuivata, jotta ne säilyvät pilaantumatta. Kosteutta säilyttävien irtoroskien ja kasvijäänteiden poisto helpottaa siementen kuivatusta. Huonelämpökin käy, mutta paras kuivauslämpötila 25–30 astetta voi löytyä esimerkiksi patterin vierestä. Yli 40 asteen lämpö on jo vahingollinen kuivaukseen. Siemenet kuivuvat säilytyskuntoon vajaassa viikossa.

Oletko koskaan katsonut siemeniä suurennuslasilla? Lähitarkastelu paljastaa siementen salatun maailman. Kurpitsan pulskat siemenet näyttävät aivan uunituoreelta ranskanleivältä, kehäkukan siemenet kiertyvät merihevosen kippuraiseksi pyrstöksi.

Voit yhdistellä luonnonkasveja ja puutarhakukkia, yksivuotisia ja monivuotisia, erivärisiä ja -korkuisia lajeja. Ota mallia valmiista kasviyhdistelmistä tai kehitä ihan oma sekoituksesi.

Aina siemeniä ei ole helppo erottaa kuivien kukinnon jäänteiden joukosta. Pionien soikeanpyöreät tai auringonkukkien litteät siemenet tunnistat roskien seasta vaivatta. Myös pippurin tai suolarakeiden kokoluokan siemenet erottuvat yleensä hyvin. Yksivuotisen narsissitupakan siemenet ovat sen sijaan pölymäisen pieniä. On aina yhtä ihmeellistä, miten niistä kesän aikana hujahtaa puolitoistametrinen varsi.

Aloita lajeista, joiden siemenkeruu ja taimikasvatus on yksinkertaista.

Joidenkin perennojen siemenet vaativat itääkseen kylmäkäsittelyn. Sekoita silloin siemenet pieneen määrään kosteaa turve-hiekkaseosta. Pidä avonaista muovipussia ensin viikko huoneenlämmössä, ja sen jälkeen 5–8 viikkoa 0–5 asteen lämmössä. Huolehdi, että seos säilyy koko ajan kosteana. Suurin osa lajeista itää kylmäkäsittelyn jälkeen reippaasti. Jotkut voivat vaatia useamman käsittelyn ja vitkutella itämisensä kanssa vuosikausia.

Kylmäkäsittelyn vaativat esimerkiksi isotöyhtöangervo, korallikeijunkukka, kurjenmiekat, kuunliljat, laukat, rikot, tädykkeet, ukonhatut ja vuorenkilvet.

Vaikka siementen kerääminen on helppoa, älä ahnehdi turhaan. Kerää siemeniä vain lajeista, joita haluat oikeasti kasvattaa. Helposti itävien lajien siemeniä riittää pienikin määrä. Vuoden tai kahden päästä saat itse kasvattamistasi taimista jo uuden, tuoreen siemensadon.

Monet haitallisiksi todetut kasvit ovat levinneet luontoon siementen avulla. Siksi jättiputkia ja muita haitallisiksi luokiteltuja vieraslajeja ei saa kasvattaa edes kotipuutarhassa. Muidenkin lajien suhteen on hyvä noudattaa varovaisuutta. Pidetään puutarhakasvien siemenet puutarhan rajojen sisäpuolella!

Muokattu 22.8.2022 klo 15.50: Korjattu yhteen kuvatekstiin, että kyseessä on pionin, ei unikon siemenkota.