Muurinpohjapannu on monelle rakas kesäkokkausväline – kun käsittelet pannua oikein, saat siitä pitkäikäisen apurin
Muurinpohjapannulla kokkailu on suosittua kesäpuuhaa. Pannun käyttö ja huolto eivät ole rakettitiedettä, mutta perusasiat on siinäkin puuhassa hyvä ottaa haltuun.
Muurinpohjapannut valloittivat takavuosina monen mökkeilijän, ja illansuussa keräännyttiin usein väijymään pannussa paistuvia lettuja. Pikkuhiljaa pannut jäivät kuitenkin varastoon ja vähälle käytölle.
Jos pannu on virunut käyttämättä vuosia, saako siitä vielä huoltamalla käyttökelpoisen? Selvä merkki, joka saattelee muurinpohjapannun kierrätykseen, on pinnan rikkoutuminen ja valun halkeileminen. Sellaista ei enää ole turvallista eikä terveellistä käyttää. Valurautapannu on huokoista, jonka vuoksi sen pinta on kuumavalssattua teräspannua herkempää murtumaan.
Myös pintaan kertynyt ruoste voi vaikuttaa arveluttavalta. Se ei kuitenkaan ole yhtä suuri ongelma. Teräksestä ruosteen saa poistettua helpommin, kun taas valurautaa voi joutua raaputtamaan harjalla tai teräsvillalla enemmän.
Kun ruoste on enimmiltä osin saatu pois, pannulle voi tehdä suolapuhdistuksen. Ensin pannu kuumennetaan ja sille ripotellaan karkeaa suolaa. Kun suola muhii pannulla, se imee itseensä lian ja rasvan. Lopuksi suola kaavitaan kuumasta pannusta lastalla ja pannussa keitellään vettä, jotta viimeisetkin liat irtoavat. Kun vesi alkaa olla haihtunut, pinnan voi pyyhkiä talouspaperilla tai liinalla, josta ei irtoa nukkaa.
Jos taas on vasta tekemässä valintaa, onko valurauta- tai teräspannu helppohoitoisempi tai omiaan tietynlaiseen kokkailuun? Kuumavalssatun teräspannun materiaali on tiheämpää ja ohuempaa, joten lämpötilan säätö on sillä helpompaa. Teräspannu sopii siksi paremmin ruskistamiseen ja paistamiseen. Se on myös huokoista rautapannua helpompi pitää puhtaana ja huoltaa.
Valurautapannu on teräspannua painavampi ja sekä lämpenee että kylmenee hitaammin. Valurautainen pannu on myös terässerkkuaan hauraampi.
Upouusi pannu on hyvä aluksi puhdistaa miedolla pesuaineella ja vedellä sekä kuivata. Kun pannu on uusi tai huollon jälkeen puhdas, voi aloittaa kokkauksen valmistelun. Sekä uusi että vanha muurinpohjapannu kaipaa rasvapolttoa.
Pannu nostetaan lämmönlähteen päälle kuumenemaan. Kun se on kuuma, sille voi levittää kevyen kerroksen ruokaöljyä tai silavaa. Pieni rasvan levittely paperilla voi olla tarpeen, jotta koko pinta saa varmasti osansa.
Rasvaa kuumennetaan niin kauan, että se tummuu mutta ei pala. Kun rasva ei enää helmeile pinnassa, rasvapoltto on valmis. Jos pannu on uusi tai ollut pitkään käyttämättä, rasvapoltto kannattaa tehdä useamman kerran. Paras paistopinta syntyy, kun sen tekee pari kolmekin kertaa.
Jokaisen käyttökerran jälkeen pannu pitäisi puhdistaa lämpimänä: valuta vettä pinnalle, keittele ja irrota ruoantähteet lastalla. Älä käytä pesuainetta, koska se vie mennessään rasvapolton hyödyt.
Jokaisen käytön jälkeen odottaa myös pikkupuuha, jota ei paistinpannulle tehdä: laita pintaan pieni kerros öljyä, ennen kuin nostat kylmentyneen pannun varastoon.
Näin käytät muurinpohjapannua viisaasti
- Sekä valurautaista että teräspannua voi lämmittää kaasulla, tulella, sähköllä tai vaikka puuhellan päällä. Pyöreän muodon vuoksi kätevä lämmitin on pieni, pyöreä kaasupoltin.
- Avotulellakin kokkailu onnistuu mainiosti, vaikka lämmön säätely onkin haastavampaa. Jos pannua kuumentaa avotulella, alustan tulee olla palamaton, esimerkiksi betonilaatta. Pannu painaa lämmön alaspäin, joten sorapohjallakin vaarana on maastopalo.
- Teräspannua on kokkauskäytössä vaikea pilata, ellei käännä kaasupolttimesta nuppeja kaakkoon ja polta sitä tuntikausia täysillä.
- Pilalle pannun saa jättämällä sen sään armoille. Jos pannu makaa likaisena suojaamatta sateessa, vesi alkaa syövyttää sitä ja pintaan syntyy ruostetta.
- Laita puhdistetun ja täysin jäähtyneen pannun päälle suojahuppu tai kanna se varastoon. Kuivassa paikassa pannu ruostuu vähiten.
Asiantuntijana jutussa on toiminut tuotepäällikkö Riikka Hyvönen Pislalta.
