Jonnan kasvihuoneessa kypsyy muhkea munakoisosato: ”Kokemusteni mukaan vesiviljely moninkertaistaa satomäärät”

Miksi kasvatat munakoisoja, vaikka niillä on hankalan maine?

Intohimoni on kasvattaa kaikkea mahdollista erikoistakin syötävää jamssista prinssiauringonkukkiin. Munakoiso on minusta kiinnostava kasvi. Jos omistaa kasvihuoneen, sen viljely ei ole edes vaikeaa. Esikasvatukseen pitää tosin panostaa. Lisäksi munakoisosta löytyy erityisesti pohjoisiin olosuhteisiin kehitettyjä lajikkeita Venäjältä, Baltiasta ja Kanadasta. On kiehtovaa testata, kuinka ne pärjäävät täällä Kangasalla III-kasvuvyöhykkeellä.

Jonna viljelee munakoisoja vesiviljelyssä itsetehdyssä kasvihuoneessa. Lähes kaikki lajikkeet ovat tuottaneet melko saman verran satoa.

Jonnan kasvihuoneessa kasvaa esimerkiksi ’Baluroi’-lajike.

Vinkkisi viljelyssä onnistumiseen?

Munakoison kasvukausi on pitkä, joten esikasvatus pitää aloittaa jo helmikuussa. Päivänvalo on silloin kortilla, joten viritän pikkutaimieni ylle loisteputkivalaisimet. En viitsisi edes yrittää esikasvatusta ilman lisävaloa. Munakoisot ovat aika kompakteja kasveja, eivätkä taimetkaan vaadi hirveästi tilaa. Siirrän taimet kasvihuoneeseen kesäkuun alussa. Siinä vaiheessa ensimmäiset kukat jo avautuvat. Munakoiso tarvitsee kasvuunsa paljon valoa, ihannelämpötila on noin 20 astetta. En karsi missään vaiheessa munakoisojen kasvustoja tai poista osaa kukista, vaikka joissakin ohjeissa niin neuvotaan.

Kasvatan munakoisot kasvihuoneessa vesiviljelyssä. Taimet kasvavat kivivillakuutioissa kouruissa, joissa virtaa lannoitevesi. Olen laiska kastelija, mutta näin kasvit saavat aina tarvitsemansa määrän vettä ja ravinteita. Pumput kuljettavat ravinneliuosta, johon käytän kahta erilaista lannoitevalmistetta (Ferticare Hydro ja kalkkisalpietari). Olen testannut mullassa ja vedessä viljelyä kasvihuoneessa, ja kokemusteni mukaan vesiviljely moninkertaistaa satomäärät.

Jonna on joutunut etsimään munakoisoreseptejä runsaan sadon hyödyntämiseen. Arkiruokana perheessä syödään öljyssä friteerattuja munakoisoja. Niitä voi myös pakastaa.

Usein neuvotaan, että munakoisoja pitää itkettää suolan avulla kitkeryyden poistamiseksi, mutta Jonnan mukaan nykylajikkeet eivät ole kitkeriä. Itkettäminen kuitenkin poistaa nestettä, mikä parantaa munakoison rakennetta.

Jonna käyttää vesiviljelyssä kahta lannoitevalmistetta. Kasteluastia täytetään moneen kertaan kesän aikana.

Onko totta, että munakoiso on ötökkämagneetti?

Munakoiso on varmasti kaikista vihanneksista herkin vihannespunkeille. Täällä niistä ei tosin ole ollut isoa ongelmaa. Korkea ilmankosteus on paras apu vihannespunkkeja vastaan. Taimia voi suihkutella säännöllisesti ja käyttää biologisena torjuntana petopunkkeja. Muuten munakoiso on altis samoille taudeille ja tuholaisille kuin sukulaisensa tomaatti.

'Violette de Toulouse' ei menestynyt hyvin edes kasvihuoneoloissa. Tämän takia se ei päässyt jatkoon Jonnan munakoisojen lajikevertailussa.

Jonnalla on puutarha-alan koulutus, mikä on hyvä pohja erikoiskasvikokeiluihin. Munakoiso on hänestä mainettaan helpompi kasvi.

Mitä merkitystä on lajikkeella?

Paljonkin! Meidän oloissamme on tärkeää valita aikainen lajike. Niitä löytyy vain kokeilemalla, sellaisia ovat esimerkiksi ’Baluroi’, ’De Barbentane’ tai ’Kazachstan’. Jotkut lajikkeet menestyvät ihan hyvin myös ulkona ruukussa. Sain ruukkutaimista jonkin verran satoa jopa viime kesänä, vaikka se oli täällä viileä ja hirveän sateinen. Esimerkiksi kääpiöivä ’Japonskiy Karlik’ on ihanteellinen ruukkuun. Se kasvaa vain 30-senttiseksi ja puskee 20-senttisiä hedelmiä. Aikaisuudessa, muodoissa, väreissä ja sadon tuotossa sekä hedelmälihan pehmeydessä on paljon vaihtelua, mutta lajikkeiden mauissa en ole huomannut eroja. Hyviä lajikkeita joutuu todella metsästämään eurooppalaisista erikoissiemenkaupoista. Onneksi siemenet säilyttävät itävyytensä pitkään, joten joka vuosi ei tarvitse ostaa uusia.

Munakoisosato säilyy parhaiten kasvustossa, joten hedelmät kannattaa poimia vasta juuri ennen ruoan valmistusta.

Sato poimitaan keskenkasvuisena, kun hedelmä on saavuttanut lajikkeelle tyypillisen koon ja värityksen.

Mistä kypsän hedelmän tunnistaa?

Munakoiso syödään kypsymättömänä eli keskentekoisena. Se tarkoittaa, että hedelmän voi poimia heti, kun se on kasvanut lajikkeelle tyypillisen kokoiseksi. Jos hedelmä pääsee kypsymään liiaksi, sen kiiltävä kuori muuttuu mattapintaiseksi ja sitkeäksi, vaalea malto ruskettuu ja siinä olevat siemenet kovettuvat. Hedelmät eivät kestä kovin kauan hyvänä sadonkorjuun jälkeen, joten ne kannattaa käyttää tuoreeltaan.

Jonna antaa kaikkien munakoison kukkien pölyttyä. Hän ei muutenkaan karsi kasvejaan, vaikka joissakin ohjeissa niin neuvotaan.

Viisi munakoisolajiketta

1. ’Kazachstan’

Vihreäjuovaiset kyyneleen muotoiset kauniit hedelmät jäävät noin 15-senttisiksi. Kazakstanista kotoisin oleva lajike on Jonnan munakoisoista kaikkein satoisin, se on kasvattanut määrällisesti eniten hedelmiä. Korkeus 70 cm.

2. ’Baluroi’ F1

Aikainen ja taudinkestävä ranskalaislajike tuottaa tasalaatuista satoa. Korkeus noin 40 cm.

3. ’Tsakoniki’

Näyttävä ja maukas kreikkalaislajike tulee Leonidion kaupungista, jossa pidetään joka vuosi festivaalit sen kunniaksi. Korkeus 65 cm.

4. ’Violette de Toulouse’

Ranskan Toulousesta peräisin olevan lajikkeen sanotaan olevan aikainen ja satoisa. Jonnan kokemusten mukaan se ei kuitenkaan menesty ainakaan Kangasalan korkeudella, sillä hedelmiä tuli vähän ja ne olivat pieniä ja rupisia. Korkeus noin 70 cm.

5. ’Pink Flamingo’

Melko kookkaaksi taimeksi kasvava lajike on lähtöisin Siperiasta. Se tuottaa kapeita ja pitkiä hedelmiä, joiden kuoren väri vaihtelee pinkistä vaalean violettiin. Lajikkeen hedelmien makua pidetään poikkeuksellisen maukkaana, mutta Jonnan mielestä makuerot munakoison eri lajikkeiden välillä ovat pienet. Korkeus noin 70 cm.