Leikkokukkien viljelijän puutarha on valloittava yhdistelmä hallittuja istutuksia ja sattumanvaraisesti kylväytyneitä kukkia

Sannaliina Monosella on hyvä vinkki ruuhkavuosia eläville, puutarhahulluille vanhemmille. Pienten lasten äitinä ja yrittäjänä hänellä on monta rautaa tulessa, ja puutarhan hoidolle liikenevä aika on kortilla. Niinpä hän kylvää istutusten lomaan pieniä yllätyksiä, kuten makeita herneitä ja mansikkamättäitä. Näin myös perheen pienimmillä, vielä jaloissa pyörivillä lapsilla Taitolla, 4, ja Siirillä, 2, on puutarhassa mieluista puuhasteltavaa.

Sannaliina ja hänen miehensä Mikko Mononen muuttivat Helsingistä Siuntioon vuonna 2014. Siitä parin vuoden kuluttua valmistui jyrkälle rinnetontille heidän skandinaavishenkinen omakotitalonsa viherkattoineen. Pihalle he perustivat aluksi pienen, parin lavan kasvimaan.

Sittemmin perhekoko on tuplaantunut ja viljelykset laajenneet noin kuudensadan neliön kokoiseksi kukka- ja hyötytarhaksi. Sen eri osia yhdistää toisiinsa multa- ja hiekkapolkujen verkosto, joka risteilee rinnettä ylös ja alas.

– Kasvimaan paikka oli tiedossa jo silloin, kun rakensimme taloa, koska nosturille piti löytää paikka. Se oli ainoa tasainen kohta, Sannaliina muistelee raksa-aikaa, jolloin myös perheen esikoinen oli tuloillaan.

– Kun laskettuun aikaan oli muistaakseni viikko, valmistui viherkatto. Nostimme 40 000 kiloa maa-ainesta katolle. Minä pääasiassa painoin hissin nappia.

Pariskunta tilasi tontille kaksi kasettikuormaa multaa. Siitä puolet käytettiin uuden kasvimaan perustamiseen ja loput kärrättiin eri puolille rinnettä. Laajemman puutarhan perustaminen oli kuitenkin tuolloin vasta idullaan.

Kuumana elokuisena iltapäivänä kimalaiset pörräävät kiihkeästi hunajakukissa ja amiraaliperhoset imevät ahnaasti mettä päivänhattujen oransseista mykeröistä. Sannaliinan ja Mikon kukoistava, täyteen mittaansa kasvanut rinnepuutarha avautuu 180 astetta suoraan etelään. Päivänpaahdetta riittää aamuvarhaisesta iltaruskoon asti.

Puutarhan keskiössä on nyt Sannaliinan leikkokukkatarha. Hän viljelee siellä pääosin yksivuotisia kesäkukkia, kuten tsinnioita, daalioita, kosmoskukkia, revonhäntiä, törmäkukkia, koristeporkkanaa ja tuoksuherneitä. Korkeimmalle kohoavat itsestään kylväytyneet auringonkukat.

Niiden limenvihreät, kullankeltaiset ja ruskeanpunaiset kukat tavoittelevat tanakasti taivaita. Sannaliinan lempikukkia ovat erisävyiset kesäpäivänhatut, ja osa niistä on jopa onnistuneesti talvehtinut, Sannaliina kertoo. Sen sijaan tupakka ja ikiviuhko eivät kriittistä kukkatarhuria enää innosta. Ikiviuhko ei ole leikkokukka-asiakkaiden suosiossa, ja tupakan kukat osoittavat alaspäin.

Puutarhan uusin osa on tonttia kiertävä hiekkapolku ja sitä reunustavat leveät kukkapenkit. Kun rinnettä laskeutuu talolta alaspäin, ensin tulevat vastaan polkua reunustavat luonnonvaraiset jäkälät ja varvut. Seuraavaksi vuorossa ovat leveät perennapenkit, joissa kasvaa sädepäivänhattuja, kaunopunahattuja, pallo-ohdakkeita, sinipiikkiputkia ja koristeheiniä. Tontin alalaitaan, polun ja hiljaisen maantien väliin jäävälle kaistaleelle, Sannaliina on kylvänyt vapaamuotoisen niittymäisen penkin hunajakukkineen, tummanpunaisine unikoineen, auringonkukkineen, veriapiloineen ja tattarineen.

Lopuksi polku kiertää jyrkkää rinnettä ylös takaisin talolle, missä vieraat toivottaa tervetulleeksi valkokeltainen upea kamomillapenkki. Sitä täplittävät hauskasti oranssit kaliforniantuliunikot.

Kerroksellinen dynaaminen istutustyyli on kasvattanut viime aikoina suosiotaan. Se on ollut myös Sannaliinan ohjenuorana. Luontoa jäljittelevä, monien eriaikaisesti kukkivien lajien lomittainen istutus käy järkeen myös kukinnan maksimoimisen näkökulmasta.

– On paljon kasveja, jotka kukkivat esimerkiksi kesäkuussa. Sen jälkeen on kuitenkin koko loppukausi jäljellä. Se paras kausi.

Puutarhan perustamisvaiheessa Sannaliinalla oli kokemusta vain kasvilavojen hoidosta. Permakulttuuri ja luonnonmukaisuus kuitenkin kiinnostivat, ja hän ahmi tietoa eri lähteistä. Nykyisin puutarhanhoito on elämäntapa, ja paras apu löytyy läheltä, oma Mikko-puoliso.

Mikko on luonut puutarhan visuaaliset linjat ja tehnyt esimerkiksi penkkien reunalaudoitukset, maakellarin ympäristön kivetykset ja luonnonkivipengerrykset. Sannaliina sen sijaan kylvää ja istuttaa. Hän suosii suoria rivejä ja tarttuu hanakasti saksiin, kun kasvit venähtävät pituutta. Mutta puolisolla on puutarhanhoitoon toisenlainen näkemys.

– Mikko sanoo aina, että et sitten laita niitä ”soihtukynttilöitä”. Vaikka tiedän, että ei pitäisi, niin se on minulle luontaista. Näen itsekin, että se ei näytä hyvältä. Ihannoin Piet Oudolfin puutarhojen niittymäisyyttä.

Hyvä esimerkki Oudolf-henkisestä, luonnollisen kepeästä ja sattumanvaraisesta istutuksesta on talon terassin vieressä oleva loppukesän heinien kultaama penkki, josta pilkistää punaisia ketoneilikoita ja valkoisia siankärsämöitä. Istutus on syntynyt kuin itsekseen, kun kukkien siemeniä on pudonnut viherkatolta lumenpudotuksen mukana.

Sannaliina kokeilee rohkeasti uusia kasvilajeja. Hän jakaa vanhoja perennoja ja kerää siemeniä ja kasvattaa niistä omia taimia. Taimimyymälässä hän on kuitenkin nuuka asiakas ja kertoo ostavansa uusia tai harvinaisia kasveja vain mahdollisimman halvalla.

– Siksi meillä on tosi vähän vielä pensaita tai puita. Isoimmat investoinnit ovat multa ja kasvihuone.

Puutarhakierroksella hiekka rahisee jalkojen alla ja heinikosta kantautuu hepokattien taukoamaton siritys. Sannaliina seisahtuu katajan suojassa kukkivan kanervamättään viereen. Se on hänen lempikohtansa. Varsinkin ilta-auringossa vaaleanpunaisena kukkiva kanervikko saa hänet hyvälle mielelle.

– Ihan kuin se olisi siivottu ja ”trimmeröity”. Se näyttää jotenkin epätodelliselta siihen nähden, että se on luonnon muovaama.