Kuopion Ranta-Toivalassa nököttää kaksi saunavanhusta niin lähellä rantaa, että keväällä jäiden sulamisen jälkeen Kallavesi lainehtii melkein niiden perustuksilla. Punainen savusauna ja tummanruskea hirsisauna ovat olleet samalla paikalla 1940-luvulta asti. Niissä on myös vuosikymmenien ajan saunottu ”ristiin”, eli mökkiläiset ovat käyneet vuorotellen toistensa saunoissa. Perinne pitää yllä monien sukupolvien yli jatkuneita lämpimiä naapuruussuhteita.

– Kaikilla on yleensä halu saunoa hikisten mökki- ja työpäivien jälkeen. Vuorovedoilla helpotetaan naapurin lämmitysurakkaa, kertoo kuopiolainen Sauli Ahvenniemi.

Savusauna on hänen ja Irmeli-vaimon, ja viereinen jatkuvalämmitteinen puusauna kuuluu tamperelaisille Tuula ja Simo Anderssonille. Täällä on kaikkien lapsuuden- ja sielunmaisema: kaatumaisillaan oleva mäntyvanhus, Kallaveden saaristonäkymät ja tutut mökkipolut. Paikka on heidän tukikohtansa, vaikka kodit ja asuinpaikkakunnat ovat vaihtuneet.

Savusauna rakennettiin kaiketi 1940-luvun lopulla, samoin kuin tontilla sijainnut alkuperäinen omakotitalo. Irmelin vanhemmat Harry ja Taimi Perander ostivat paikan kesämökikseen Tuulan puolen suvulta marraskuussa 1958. Myöhemmin Irmeli peri paikan ja rakennutti Saulin kanssa tontille talviasuttavan kakkoskodin.

Irmeli muistaa yhä lapsuudestaan elokuun illat, jolloin Harry-isä ripusti öljylamput saunan ja pukuhuoneen ikkunoiden ulkopuolelle.

– Se loi tunnelmaa. Pelotti, jos ukkonen tuli päälle jyrisemään saunoessa. Ja miten kiva oli uida, kun pisarat pomppivat järven pinnassa.

Myös Tuulan ja Simon mökki on siirtynyt Tuulan suvussa. Tuulan edesmennyt isä, Jorma Tapaninen laajensi oman isänsä rakentamaa mökkiä ja teki timpureiden kanssa pienen saunan. Yksi timpureista, lyhyt mies, teki ovet pituutensa mukaan.

– Lyön joka kesä ainakin kerran kunnolla pääni ovenkarmiin, Simo nauraa.

Tuulan ensimmäiset saunamuistot vievät 60-luvulle. Hänen isänsä kuvaamalle rätisevälle kaitafilmille on tallentunut pätkä, jossa tyttö leikkii pienellä saippuakotelolla ja kaataa sillä ikkunasta vettä ulos. Isompana hän pesi keväisin saunan lauteita rannassa hangaten niitä puhtaiksi hiekalla ja juuriharjalla.

– Työ tuntui mukavammalta, kun sai meloa rantavedessä lauteiden päällä seisten.

Saunat ovat säilyttäneet ulkonäkönsä. Ahvenniemien savusauna sai vuonna 2000 uuden kiukaan ja lämminvesisäiliön. Huopapinnoite uusittiin, ja ulkoseinät maalattiin punamultamaalilla. Pesuvesi lämpiää nyt sähkövastuksen avulla, mutta muuten sisältä nokeentuneen savusaunan löylyistä nautitaan edelleen kynttilän valossa.

Anderssonien saunan piippu on uusittu ja maata vasten olevia hirsiä vaihdettu.

Kun tontille vedettiin sähköt 80-luvulla, saatiin myös vesipumppu. Talvella se on varastossa, ja vedet kannetaan järvestä iloisen keltaisilla retroämpäreillä.

Simolle paras saunomiskeli on miinus kaksikymmentä astetta, eli kun saunan ja ulkoilman lämpöero on iso. Silloin mies saattaa saunoa parikin tuntia, käydä välillä avannossa ja jatkaa taas lauteilla. Hän ottaa joskus ensimmäiset löylyt naapurin savusaunassa ja pesee sitten noet pois omassaan.

Anderssonien puukiuas käynnistyy kännykällä. Kun he viikon päätteeksi starttaavat autonsa Hämeestä kohti Kuopiota, he soittavat Saulille. Muutaman tunnin päästä mökin takassa loimuaa tuli, lumeen on luotu polut autopaikalta talolle ja sauna odottaa väsyneitä kylpijöitä.

Naapuriapu on oleellinen osa pariskuntien rinnakkaiseloa. Välillä saunotaan yhdessä ja puhutaan pois murheet ja pahat mielet.

On kuitenkin murhe, joka ei poistu edes saunassa. Vastarannalle Sorsasaloon kaavaillaan maailman suurinta sellutehdasta, Finnpulpia. Hanke aiheuttaa mökkiläisille surua, vihaa, pettymystä, jopa katkeruutta. Tuula ja Simo ehtivät jo aloittaa eläkepäivien kodiksi tarkoitetun omakotitalon rakentamisen tontille. Uutinen tehtaasta pysäytti puolivalmiin hankkeen.

Mökit ovat aina olleet Tuulalle ja Irmelille tärkeimmät paikat maailmassa. Tuulan käsialalla on kirjoitettu 50-luvulla aloitetun saunan vieraskirjan viimeisimmät kirjoitukset. Hän toteaa pari vuotta sitten isovanhempiensa ja vanhempiensa poismenot sekä tehdashankkeen. ”Nyt on kaksi sukupolvea lähtenyt tämän kirjan aloittamisesta lähtien. Jäämmekö näihin maisemiin, tarvitsemmeko uuden kirjan, se on täysin auki. Jos sellutehdas tulee, me lähdemme.”