Hirsiseinät vaaleiksi lipeällä ja tonnien säästö lasikaiteissa – Markon saarimökkiprojektin loppusuoralla tuli eteen yllätyksiä
Marko Sandberg kertoo, miten hän onnistui kekseliäästi säästämään lähes 30 000 euroa saarimökkinsä rakentamismenoissa. Seurasimme projektia ideasta valmiiseen lomaparatiisiin asti: tämä on juttusarjan osa 4/5.
”Tämä työmaa on opettanut, että rakentaminen on ongelmien ratkaisemista. Niitä meillä on riittänyt. Saarirakentamisen oman työläyden lisäksi rakennusmarkkinat ylikuumenivat rakennusaikana. Tarvikkeista ja tekijöistä on ollut pulaa, hinnat ovat nousseet ja toimitusajat pidentyneet.
En kuitenkaan halunnut luopua periaatteistani. Halusin tehdä vapaa-ajanasunnon mahdollisimman laadukkaasti mutta edullisesti.
Sisätöiden suhteen ensimmäinen haaste oli lattia. Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta halusin mökille parketin.
Epätäydellisestä puusta tehty rustiikkitammiparketti toisi lämmön tuntua vaaleisiin huoneisiin. Se maksaa suunnilleen saman verran kuin valmiiksi käsitelty lautalattia, eikä syyssateiden riepotellessa lautojen maalaus olisi mökkityömaalla onnistunutkaan.
Viime syksynä lattiamateriaalien hinnat alkoivat nousta. Tajusin, että parketti kannattaisi ostaa nyt, mutta mökin lattia oli jo varastoitu täyteen tavaraa. Aikaa kului muutenkin tavaroiden siirtämiseen paikasta toiseen.
Keväällä iski katumus. Hinnat nousivat edelleen, ja haluamani lattia maksoi nyt noin tuhat euroa aiempaa enemmän. Lisäksi edullisimmat ja yksisauvaiset (leveälankkuisimmat) parketit alkoivat loppua liikkeistä. Runko- ja pintamateriaali tulevat normaalisti Venäjältä ja Ukrainasta mutta eivät enää sodan takia. Suomalainen lattia on melkein tuplasti kalliimpi.
Minua alkoi hirvittää. Selailin paniikissa yritysten nettisivuja, kunnes löysin raisiolaisesta liikkeestä pienen ja edullisen erän tammirustiikkiparkettia. Ajoin putket punaisina Raisioon. Tarvitsin lattiaa varten noin 80 neliömetriä parkettia, eikä tämä löytö riittänyt. Vantaalta sain kuitenkin toisen erän. Yhteensä parkettia oli tarpeeksi.
Parketin alle ruuvasimme pontatut lattialastulevyt. Kaverini Mikael Asplund Saariston mökkipalveluista neuvoi, että levyt kannattaa liimata toisiinsa, jotta ne eivät narise. Parketista tuli hieno, vaikka se taisi tulla kalliimmaksi kuin valmiiksi käsitelty lautalattia.
Myös puisten kattopaneelien hinnat nousivat. Meille se merkitsi taas tuhansien eurojen lisäkulua. Vaihdoin sisäkattomateriaalin puusta Malerin vaaleisiin mdf-paneeleihin, jotka ovat puumassaa. Mdf:n pinta on laminaattia, joka näyttää puulta mutta on selkeästi edullisempaa. Sisäkatossa sen yläpuolelle asennettiin uloimmaksi tuulensuojalevy, sitten lasivilla ja teipattu höyrynsulkumuovi.
”Tunsin itseni idiootiksi. Olin unohtanut koko sähkösuunnitelman.”
syksyllä 2022 Mikael Asplund kysyi kesken rakentamisen, millainen sähkösuunnitelmani on. Tunsin itseni idiootiksi. Olin unohtanut koko suunnitelman.
Mikael tuntee saaristossa kaikki, joten onneksi hän tunsi sähköasentajan, joka teki minulle sähkösuunnitelman pikaisesti. Mikaelin kautta löytyi myös lvi-asentaja eli putkari.
Vaikka sähkö- ja lvi-asentaja asuvat vain muutaman kilometrin päässä mökistäni, heitä on ollut vaikea saada työmaalle. Sähkö- ja lvi-asentajilla on todella paljon töitä, eivätkä he ole lomailleet kolmeen vuoteen. Kaverit ovat burnoutin partaalla.
Kun hirsirunkoa pystytettiin elokuussa 2022, hirsiä käsiteltiin sateessa ja liejussa. Minua hirvitti sisäseinien kunto. Yhdessä kohtaa vesi oli värjännyt hirren pinnan. Lika lähti hyvin pois pelkällä vedellä pesten, värjäytymä ei millään.
Facebookissa on onneksi hyviä alan ryhmiä, kuten Hirsitalojen rakentajat ja Moderni hirsitalo. Joku kehotti niissä välttämään viimeiseen asti likatahrojen hiomista, sillä sen jälkeen joutuu hiomaan kaikki pinnat. Kirvesmies Rauno Raudjärv hioi kuitenkin laikun pois ja jälki näytti hyvältä.
Monet varoittelivat, että isoista ikkunoista tuleva auringonpaiste tummentaa hirret nopeasti. Hämmästyimme, kuinka nopeasti niin kävi: hirret olivat vaihtaneet väriä keväällä. Päätimme käsitellä seinät Trämax-lipeällä, joka estää hirsien tummumisen pitkällä aikavälillä.
Lipeä haisi levitysvaiheessa kunnolla. Suosittelen joko reilua tuuletusta tai kasvomaskin käyttöä, jollaista meillä ei ollut. Kahden ensimmäisen käsittelykerran jälkeen hirret näyttivät tummemmilta kuin ennen. Tästä ei kannata järkyttyä, sillä kolmannen käsittelyn jälkeen pinta muuttuu hopeanharmaaksi.
Lipeän jälkeen levitimme seiniin öljyvahan. Kumppanini Nina Aution mielestä se oli sisätöiden haastavin mutta myös palkitsevin vaihe.
Haastavaksi työn teki se, että vaha piti saada levitettyä tasaisesti. Mökissä on isot ikkunat ja aurinko porotti. Kesähelteillä vahaa sai tosissaan hangata, sillä se kuivui nopeasti. Emme lukeneet tuoteselostetta, jossa neuvottiin lipeäkäsittelyn jälkeen lantraamaan Colorian öljyvaha vedellä. Asia kuitenkin selvisi soitettuani valmistajalle. Kivointa oli lopputulos: seinät näyttävät hyvin vaaleilta kolmen käsittelykerran jälkeen.
Väliseinien rakenne oli mielenkiintoinen. Koolingin eli harvan puulaudoituksen väleihin laitettiin Isover-äänieristeet. Niiden päälle tuli erikoiskova kipsilevy jäykistämään väliseinää ja uloimmaksi hirsipaneeli.
Kun väliseinät olivat valmiit, tarvittiin kaapit. Yllätyin erään myyjän toteamuksesta. Hyvin moni kaappivalmistaja käyttää samojen toimittajien melamiinilevyjä, saranoita ja ovia. Näin ollen kaappien laadussa ei voi olla juurikaan eroja. Siksi päätin keskittyä hintojen vertailuun.
”Hyvin moni kaappivalmistaja käyttää samojen toimittajien melamiinilevyjä, saranoita ja ovia. Näin ollen kaappien laadussa ei voi olla juurikaan eroja.”
Olen koulutukseltani kauppatieteiden maisteri ja tottunut pyytämään tarjouksia eri toimittajilta, aina vähintään kolmelta. Vaatekaappien hinnoista löytyi eroja, mutta keittiökaapeissa niitä ei ollut kovinkaan paljon, jos jättää luvuista pois kalliit merkkivalmistajat.
Ei voi olla totta, ajattelin, kun kuulin, kuinka pitkät toimitusajat keittiökaapeilla on. Osalla valmistajista toimitus kestää kolmesta neljään kuukautta. Kaupungissa asuva naapurini vihjasi porvoolaisesta Aku-keittiöistä, joka lupasi toimittaa kaapit kahdessa viikossa ja vieläpä edullisesti. Tämä lupaus piti.
Rakentajaporukka on ollut yllättävän kansainvälistä. Viron superkirvesmiehet Rauno Raudjärv ja Tönis Laumets ovat tehneet kaikenlaisia sisä- ja ulkotöitä ja asuneet minun ja Ninan kanssa saaressa. Mikael on suomenruotsalainen ja takkamuurari Joel George puolestaan amerikansuomalainen.
Joelin työkohteena toimineen varaavan elementtitakan osat olivat talvehtineet pressun alla mökin rappusten vieressä. Ne ja ilmalämpöpumpun olin ostanut 2 000 euron yhteishintaan Ultimatemarketista. Vakuutuin takan lämmönvarauskyvystä luettuani siitä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n raportin.
Kun Joel saapui kesällä töihin, rannalle ilmestyi myös Joelin 13-vuotias tytär Olivia Arvela. Nuori nainen nosteli isänsä painavia työkaluja ja kasseja veneeseen, kuunteli tarkkaavaisesti opastusta, sekoitti muurausmassoja ja toimitti muitakin tehtäviä. Olivia työskenteli kuin ammattilainen.
Isä ja tytär nukkuivat kaksi yötä venerannassa asuntoautossaan. Illalla vein heidät katamaraanilautalla piknikille Nauvon sisäsaaristoon. Kun he löhöilivät kannella aurinkotuoleissa, ajattelin, että he ovat yksi hauskimmista tuttavuuksista koko projektin aikana. Rakentaminen ei olekaan pelkästään rakentamista. Se on erilaisten ihmisten kohtaamista ja heidän sielunmaisemansa ymmärtämistä.
Kuvittelin rankkojen lapiotöiden loppuneen sen jälkeen, kun mökin perustukset oli kaivettu ja sisätyöt olivat edenneet pitkälle. Olin väärässä. Vesi- ja sähköjohdot piti kaivaa maahan, ja huomasin syksyn vesisateessa olevani taas lapion varressa, juurien ja kivien parissa. Sisätöihin mennessään sähköasentajat katselivat hymähdellen hommiani. He mutisivat jotain déjà-vustä.
Mökin rakentaminen on ollut kuin maraton. Nyt olemme loppumetreillä. Nina tuskin malttaa odottaa, että pääsee viimeistelemään sisustuksen. Minä odotan, että sauna valmistuu ja tavallinen arki alkaisi.”
