Matkustaminen on antanut minulle paljon. Italiassa opin illallistamaan pitkän kaavan mukaan ja nauttimaan ruokailusta seurustelun lomassa. Asuessani Brasiliassa poimimme lounaaksi puusta valtavan jakkihedelmän ja jaoimme sen koko työryhmän kesken. Georgian maaseudulla eräs isoäiti opetti minut kädestä pitäen tekemään khinkaleita eli taikinanyyttejä, joiden sisällä on lihaa, kasviksia tai juustoa. Mielenkiinnosta ja kohteliaisuudesta on tullut maistettua myös kalanpää-kanankoipikastiketta, sisäelinsalaattia ja kamelinmaksaa.

Pidämme mieheni Samin kanssa muutaman kerran viikossa ruokailtoja, jolloin toinen meistä on kokkausvuorossa. Oma bravuurini ovat kasvispastat, joiden pääraaka-aine vaihtelee kauden mukaan. Yhdessä teemme ruokaa silloin, kun olemme kutsuneet ystäviä kylään. Ylivoimainen suosikkimme on tacot. Meksikolaiseen arkiruokaan saa suomalaisia vivahteita, kun täytteeksi laittaa nyhtökauraa tai kotimaista kalaa, kuten kuhaa tai ahventa.

Lapsuudenkodissani Kuusamossa pöydässä oli usein itse kaadettua riistaa. Muistan myös pihamaan loputtomat mustaherukkapensaat sekä metsästä itse poimitut mustikat, puolukat ja sienet. Ruoka maistuu parhaalta, kun sen eteen on joutunut näkemään vaivaa!

Parikymppisenä työskentelin raakaruokabaarissa ja kiinnostuin hyvinvointiin liittyvistä asioista. Elin raakaruoalla, enkä ole koskaan voinut niin hyvin kuin silloin. Ymmärsin, että ruoan kautta voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti omaan mielentilaan ja jaksamiseen.

Ikävöin kaukomaiden katukeittiöitä, jotka tulvivat paikallisia tuoksuja ja makuja. Kaipaan myös ruokatoreja valtavine hedelmä- ja vihannesvalikoimineen. Hedelmät ja vihannekset ovat keskeinen osa ruokavaliotani – paras välipala on jääkaappikylmä appelsiini.