Marjatta: Minä muutin tänne lapsena vanhempieni kanssa kuutisenkymmentä vuotta sitten. Nuo isot männyt olivat paikalla jo silloin, mutta muuten tontti oli tyhjä. Talomme sijaitsee kukkulalla keskellä aukeaa, joten paikka oli aina hirveän tuulinen. Kun perustimme Matin kanssa perheen ja aloimme pitää taloa, halusin muokata puutarhasta suojaisemman.

Matti: Asutusta täällä on ollut jo paljon kauemmin. Puuaittamme seinästä löytyy vuosiluku 1859. Aikoinaan tupamme on ollut pieni ja punainen, mutta sitä on laajennettu ja muokattu kahdesti. Meidän aikanamme piha-alueetkin ovat saaneet uuden ilmeen. Olemme istuttaneet paljon lisää puita ja perennoja.

Marjatta: Alku ei ollut helppo, sillä tonttimme on kuiva, paahteinen ja kivikkoinen. Routa nostaa koko ajan uusia kiviä esiin. Ensin istutimme marjapensaita, puna- ja mustaherukoita, sitten innostuin koristekasveista. Rakensin kivien ympärille kukkapenkkejä, koska nurmikkoa oli hankala ajaa niiden läheltä. Pian huomasin, että minulla oli monta pientä pyöryläistä kukkapenkkiä peräkkäin. Keksin yhdistää ne yhdeksi isoksi istutusalueeksi. Puutarha näyttää paljon paremmalta näin. Koska omaa multaa ei oikein ole, Matti on ajanut tänne valtavat määrät maata pelloilta.

Matti: Ei riitä sata kuormaa, kyllä niitä on ollut paljon enemmän! Kaikesta huolimatta mullan syvyys pitää yhä ottaa huomioon istutuksia suunnitellessa. Joissakin paikoissa on hyvää multaa puoli metriä, toisissa vain vaivaiset 15 senttiä.

Marjatta: On niitä yli 200. Olen hakenut kaikki taimet metsäteiden varsilta. Vanhimmat kuusista on istutettu vuonna 1981. Pidän havukasveista siksi, että ne säilyttävät vihreytensä ja muotonsa ympäri vuoden. Ne tuovat myös lehtipuita paremmin tuulensuojaa. Metsäkuusten lisäksi olemme istuttaneet puutarhaan myös vuorimäntyjä, hopeakuusia ja sata serbiankuusta. Serbiankuuset olivat alkuun vain kymmenen sentin pituisia. Kasvatin niitä kasvimaalla, ennen kuin istutimme ne lopullisille paikoilleen.

Marjatta: Ensin annoin kuusentaimien kasvaa vapaasti, mutta pian tajusin, että niistähän tulee hurjan suuria. Aloin typistää kasvua säännöllisesti. Haluan myös, että näkymä alhaalla oleville naapurin ohrapelloille säilyy avoinna. Se muistuttaa minua omista viljelyajoistamme.

Matti: Marjatta tekee kuusien kanssa suurimman työn. Hän muotoilee ne kaikki käsin Fiskarsin oksasaksilla. Minä autan vain korkeimpien latvojen leikkuussa akkukäyttöisellä leikkurilla.

Marjatta: Minä en enää uskalla keikkua tikkailla, kun viime kesänä kävi hullusti ja putosin maahan. Onneksi ei sattunut pahemmin. Leikkaan kuusia vähän kerrassaan. Aloitan syksyllä ja jatkan kevääseen saakka. Leikkauksen lomassa pidän taukoja ja käyn tarkastelemassa kuusia etäämmältä. Silloin näkee kokonaisuuden paremmin. Usein työstän samaa kuusta monta kertaa. Joskus se saattaa leikkauksen jälkeen oikaista jonkin pitkään sykkyrällä olleen oksansa. Se sitten sojottaa rumasti näkyvissä niin kauan, kunnes käyn nipsaisemassa sen pois.

Marjatta: Ne ovat syntyneet kuin itsestään. Sattumallakin on sijansa. Esimerkiksi sienen mallinen kuusi sai alkunsa, kun puun alaoksat kuivuivat. Leikkasin kuivat oksat pois ja katsoin sitten uudelleen puuta. Näin heti, että pitää leikata lisää. Muotoilin kuusen latvan pyöreäksi niin, että se muistuttaa nyt tatin lakkia.

Useimpien kuusten muoto on pyöreä, mutta yhden niistä olen muotoillut kolmioksi ja toisen niin, että siinä on kaksi palloa päällekkäin. Muotoilin kolmiokuusen niin, että leikkasin ensin vain sen sivuja pyramidimaisiksi. Lopulta katkoin latvan pois. Sen jälkeen puu juroi jokusen vuoden, mutta teki sitten nätin uuden latvapalluran. Spiraalin muotoinen kuusi on ollut ainut epäonnistumiseni. Se keräsi niin paljon lunta, että puu ei kestänyt.

Olen suunnitellut havujen ja niiden edustalla olevan ison perennapenkin asetelmaa usein, kun olen katsellut sitä olohuoneemme ikkunasta. Sisältä on tänne parhaat näkymät. Seuraamme puutarhan ilmeen vaihtelua ikkunasta talvellakin monta kertaa päivässä. Se on kuin teatterin lava, jossa tapahtuu koko ajan jotakin.

Marjatta: Minulle rakkainta on näkymä kuusikkooni. Illalla kuuden aikaan valo siilautuu mäntyjen suunnasta. Silloin tunnelma on satumainen. Keväällä kuusten alle leviää kielometsä.

Matti: Kuusikon elämää on kiehtovaa tarkkailla. Pikkulinnut tykkäävät pesiä Marjatan muotoilemissa puissa. Nautin kovasti myös puutarhaamme reunustavasta luontopolusta. Kierrän sen Aku-koiramme kanssa ainakin kolmeen kertaan aamuin illoin. Polkua reunustavaan metsikköön olemme istuttaneet lehtikuusia, tammia ja serbiankuusia. Marjatta muotoilee myös sinne istutetut metsäkuuset.