Viherpiha

Muotopuutarha metsäkuusista! Marjatta on saksinut yli 200 kuusta palloiksi ja kartioiksi – auringon laskiessa näky on kuin sadusta


Marjatta Tuomisto on vaalinut puolisonsa Matin kanssa rakkaudella oman lapsuudenkotinsa puutarhaa. Erikoisuutena ovat yli kaksisataa metsäkuusta, joita Marjatta on muotoillut. Näkymä perennojen yli kuusikkoon on satumainen etenkin iltaisin, kun valo siilautuu puiden välistä.
Kuvat Teija Tuisku
Kun kaivinkone oli kaivanut kuopan vesialtaalle, Marjatta istutti altaan ympärille kuunliljoja, kallionauhusta, japaninangervoa, hopeatäpläpeippiä, punalehtisiä keijunkukkia ja purppurakäenkaalia.
Kallionauhusten yli avautuu näkymä Tuomistojen havupuutarhaan. Perennapenkin etuosassa kasvaa muun muassa kuunliljoja, kaukasianmaksaruohoa, kesäpikkusydäntä, hopeatäpläpeippiä ja hopeahärkkiä, vuorenkilpeä sekä kellanvihreälehtistä japaninangervoa.

Millainen on pihanne historia?

Marjatta: Minä muutin tänne lapsena vanhempieni kanssa kuutisenkymmentä vuotta sitten. Nuo isot männyt olivat paikalla jo silloin, mutta muuten tontti oli tyhjä. Talomme sijaitsee kukkulalla keskellä aukeaa, joten paikka oli aina hirveän tuulinen. Kun perustimme Matin kanssa perheen ja aloimme pitää taloa, halusin muokata puutarhasta suojaisemman.

Matti: Asutusta täällä on ollut jo paljon kauemmin. Puuaittamme seinästä löytyy vuosiluku 1859. Aikoinaan tupamme on ollut pieni ja punainen, mutta sitä on laajennettu ja muokattu kahdesti. Meidän aikanamme piha-alueetkin ovat saaneet uuden ilmeen. Olemme istuttaneet paljon lisää puita ja perennoja.

Marjatta: Alku ei ollut helppo, sillä tonttimme on kuiva, paahteinen ja kivikkoinen. Routa nostaa koko ajan uusia kiviä esiin. Ensin istutimme marjapensaita, puna- ja mustaherukoita, sitten innostuin koristekasveista. Rakensin kivien ympärille kukkapenkkejä, koska nurmikkoa oli hankala ajaa niiden läheltä. Pian huomasin, että minulla oli monta pientä pyöryläistä kukkapenkkiä peräkkäin. Keksin yhdistää ne yhdeksi isoksi istutusalueeksi. Puutarha näyttää paljon paremmalta näin. Koska omaa multaa ei oikein ole, Matti on ajanut tänne valtavat määrät maata pelloilta.

Matti: Ei riitä sata kuormaa, kyllä niitä on ollut paljon enemmän! Kaikesta huolimatta mullan syvyys pitää yhä ottaa huomioon istutuksia suunnitellessa. Joissakin paikoissa on hyvää multaa puoli metriä, toisissa vain vaivaiset 15 senttiä.

Reippaasti yli 30-vuotias, sienen malliseksi muotoiltu kuusi on Marjatan suosikki.

Lukuisat leikatut kuuset ovat puutarhanne erikoisuus. Kuinka paljon niitä oikein on?

Marjatta: On niitä yli 200. Olen hakenut kaikki taimet metsäteiden varsilta. Vanhimmat kuusista on istutettu vuonna 1981. Pidän havukasveista siksi, että ne säilyttävät vihreytensä ja muotonsa ympäri vuoden. Ne tuovat myös lehtipuita paremmin tuulensuojaa. Metsäkuusten lisäksi olemme istuttaneet puutarhaan myös vuorimäntyjä, hopeakuusia ja sata serbiankuusta. Serbiankuuset olivat alkuun vain kymmenen sentin pituisia. Kasvatin niitä kasvimaalla, ennen kuin istutimme ne lopullisille paikoilleen.

Kuinka keksitte alkaa leikata kuusia?

Marjatta: Ensin annoin kuusentaimien kasvaa vapaasti, mutta pian tajusin, että niistähän tulee hurjan suuria. Aloin typistää kasvua säännöllisesti. Haluan myös, että näkymä alhaalla oleville naapurin ohrapelloille säilyy avoinna. Se muistuttaa minua omista viljelyajoistamme.

Matti: Marjatta tekee kuusien kanssa suurimman työn. Hän muotoilee ne kaikki käsin Fiskarsin oksasaksilla. Minä autan vain korkeimpien latvojen leikkuussa akkukäyttöisellä leikkurilla.

Marjatta: Minä en enää uskalla keikkua tikkailla, kun viime kesänä kävi hullusti ja putosin maahan. Onneksi ei sattunut pahemmin. Leikkaan kuusia vähän kerrassaan. Aloitan syksyllä ja jatkan kevääseen saakka. Leikkauksen lomassa pidän taukoja ja käyn tarkastelemassa kuusia etäämmältä. Silloin näkee kokonaisuuden paremmin. Usein työstän samaa kuusta monta kertaa. Joskus se saattaa leikkauksen jälkeen oikaista jonkin pitkään sykkyrällä olleen oksansa. Se sitten sojottaa rumasti näkyvissä niin kauan, kunnes käyn nipsaisemassa sen pois.

Marjatta on rakentanut hopeakuusen alle minisatumaailman. Hän on tehnyt oksilta roikkuvat koristeet tuikkukynttilöiden kuorista.
Yksirunkoiseksi muotoillun mongolianvaahteran alla varttuu nuori pilvikirsikantaimi.

Mistä kaikki kuusen muodot tulevat?

Marjatta: Ne ovat syntyneet kuin itsestään. Sattumallakin on sijansa. Esimerkiksi sienen mallinen kuusi sai alkunsa, kun puun alaoksat kuivuivat. Leikkasin kuivat oksat pois ja katsoin sitten uudelleen puuta. Näin heti, että pitää leikata lisää. Muotoilin kuusen latvan pyöreäksi niin, että se muistuttaa nyt tatin lakkia.

Useimpien kuusten muoto on pyöreä, mutta yhden niistä olen muotoillut kolmioksi ja toisen niin, että siinä on kaksi palloa päällekkäin. Muotoilin kolmiokuusen niin, että leikkasin ensin vain sen sivuja pyramidimaisiksi. Lopulta katkoin latvan pois. Sen jälkeen puu juroi jokusen vuoden, mutta teki sitten nätin uuden latvapalluran. Spiraalin muotoinen kuusi on ollut ainut epäonnistumiseni. Se keräsi niin paljon lunta, että puu ei kestänyt.

Olen suunnitellut havujen ja niiden edustalla olevan ison perennapenkin asetelmaa usein, kun olen katsellut sitä olohuoneemme ikkunasta. Sisältä on tänne parhaat näkymät. Seuraamme puutarhan ilmeen vaihtelua ikkunasta talvellakin monta kertaa päivässä. Se on kuin teatterin lava, jossa tapahtuu koko ajan jotakin.

Mikä puutarhassa on teille tärkeintä?

Marjatta: Minulle rakkainta on näkymä kuusikkooni. Illalla kuuden aikaan valo siilautuu mäntyjen suunnasta. Silloin tunnelma on satumainen. Keväällä kuusten alle leviää kielometsä.

Matti: Kuusikon elämää on kiehtovaa tarkkailla. Pikkulinnut tykkäävät pesiä Marjatan muotoilemissa puissa. Nautin kovasti myös puutarhaamme reunustavasta luontopolusta. Kierrän sen Aku-koiramme kanssa ainakin kolmeen kertaan aamuin illoin. Polkua reunustavaan metsikköön olemme istuttaneet lehtikuusia, tammia ja serbiankuusia. Marjatta muotoilee myös sinne istutetut metsäkuuset.

Ilta-aurinko nostaa kuusikon muodot parhaiten esiin.
Kuuset nousevat kauniisti esiin perennojen keskeltä. Taustalla näkyvään köynnöstukeen kiipeää myöhemmin kesällä jalokärhö. Marjatta on muotoillut oikealla olevan mongolianvaahteran rungolliseksi, ettei se peitä näkymiä.
Matti muokkasi tontin reunoille parikymmentä vuotta sitten luontopolun, jonka pariskunta kiertää Aku-koiran kanssa joka päivä.

Marjatan parhaat vinkit: Näin muotoilet havukasveja

  • Saat nätin ja pyöreän kuusituppaan helpoiten, kun istutat useita pikkutaimia lähekkäin ja alat muotoilla niistä yhtenäistä.
  • Jos siirrät kuusentaimia kotimetsästä tai -pellolta, valitse mahdollisimman pieniä, korkeintaan 30-senttisiä yksilöitä. Ne sopeutuvat yleensä isoja paremmin uusiin kasvuolosuhteisiin. Parhaat eli tuuheimmat taimet löytyvät paikasta, jossa ne ovat saaneet runsaasti ja tasaisesti valoa. Sellaisista on helpompi ja nopeampi muotoilla kauniita kuin varjon harvoista taimista.
  • Älä turhaan lannoita kuusia. Kerran Marjatta teki sen virheen, ja kaikki taimet kuolivat. Ehkä lannoitetta ropsahti liikaa. Leikkaa kuusia varovasti eli napsi pois aina vain osa uudesta kasvusta.
  • Muista, että kuusien muotoilu vaatii kärsivällisyyttä ja vie vuosia aikaa. Hyvästä tuuheasta taimesta voi tulla sievän näköinen jo muutaman vuoden saksimisen jälkeen, mutta joskus siihen voi mennä yli 10 vuotta.
  • Kokeile myös muiden havupuiden leikkaamista. Marjatta on huomannut, että vuorimäntyjäkin voi leikata talvella samaan aikaan kuin kuusiakin. Hän saksi myös nelimetrisen kanadantuijan, kun se alkoi varjostaa terassia. Hän leikkasi sen parin metrin korkeudelta poikki ja muotoili siitä soman pallomaisen.

Marjatan ja Matin puutarhan pohjapiirros

1) asuinrakennus, 2) muotoiltuja kuusia, 3) vesiallas, 4) aitta, 5) sauna, 6) navetta, 7) huoltohalli ja autotalli, 8) lenkkipolku. Loimaalla vyöhykkeellä III sijaitsevan tontin koko on 2 hehtaaria, josta on puutarhaa 7 000 neliötä. Kuusten ja muiden puiden ansiosta kuivan ja tuulisen paikan pienilmasto on muuttunut suotuisaksi.
Julkaistu: 16.5.2019