Maisemasuunnittelija kunnosti 70-luvun puutarhan alkuperäistä suunnitelmaa vaalien: ”Toivon, että tämä paikka elää, kasvaa ja kukoistaa seuraavillekin sukupolville”

Majesteettisten tammien alla, kasvillisuuden keskellä kohoaa tyylikäs 1970-luvun omakotitalo. Sen modernistinen ja selkeälinjainen tunnelma sopii vehreyden äärelle. Suuret ikkunat ovat kuin maisemataulut, joiden ansiosta puutarha on läsnä sisälläkin. Kookkaat alppiruusut ja unkarinsyreenit reunustavat rakennusta, reilun ranteen paksuisia runkojaan esittelevät köynnöshortensia ja piippuköynnös verhoavat sen tiiliseiniä.

Rehevä kasvillisuus on nähnyt vuosikymmenten kulun, ja puutarha yhä henkii 70-luvun pihoille tyypillistä selkeyttä ja harmoniaa, hienovaraista ja hillittyä kauneutta.

Espoolaisen puutarhan omistajat, maisemasuunnittelija-hortonomi Maria Koskenvesa ja hänen puolisonsa Anssi Koskenvesa ovat asuneet täällä vuodesta 1992. Maria kertoo, että talon on suunnitellut arkkitehti Ilkka Tavio, alkuperäinen puutarhasuunnitelma on nyt jo edesmenneen legendaarisen maisema-arkkitehdin Maj-Lis Rosenbröijerin kädenjälkeä.

– Ihastuimme paikassa alun perin talon arkkitehtuuriin ja puutarhan tunnelmaan, vaikka piha olikin ylikasvanut, Maria sanoo.

Alppiruusujen ja syreenien kukkiessa näin alkukesällä puutarha saa pienen väriannoksen violettia. Muina aikoina erisävyinen rehevä vehreys sulkee syliinsä.

Maria ja Anssi ihastuivat paikassa alun perin talon arkkitehtuuriin ja puutarhan tunnelmaan. Kulkureiteillä on säilytetty alkuperäinen katukiveys.

Talon ja puutarhan hankinnan myötä Maria innostui kouluttautumaan hortonomiksi ja maisemasuunnittelijaksi. Taustalla oikealla on hänen istuttamansa euroopanvalkopyökkiaita.

Unkarinsyreenien kukinta alkaa pihasyreenejä myöhemmin ja usein myös kestää niitä pidempään.

Pihassa on useita puuterasseja. Jokaiseen hetkeen löytyy paikka, jossa voi istua alas, lukea kirjaa tai vain olla ja aistia puutarhaa.

Marialle ja anssille on ollut tärkeä vaalia puutarhan ainutlaatuista tunnelmaa. He ovat kunnostaneet sitä alkuperäistä suunnitelmaa kunnioittaen, mutta samalla tyylikkäästi ja hienovaraisesti nykyhetkeen päivittäen.

– Kulkureiteillä olemme säilyttäneet alkuperäisen katukiveyksen ja onnistuimme jopa hankkimaan sitä lisää, kun joku purki ja möi samanlaista kiveä pihaltaan. Takapihan betonilaatat olemme vaihtaneet moderniin lautapintaiseen terassiin, sillä se tuntui kodikkaalta ratkaisulta ja toi oleskelutilan tuntua.

Puutarhan alkuperäistä kasvillisuutta Maria ja Anssi eivät ole halunneet muuttaa, vaan tarvittaessa he ovat kunnostaneet ja nuorentaneet sitä karsimalla ja leikkaamalla.

– Alkuperäisten lajien joukkoon olemme lisänneet muutamia omia kasvivalintojamme, Maria mainitsee.

Esimerkiksi puutarhan varjoalueisiin Maria on istuttanut taponlehteä ja varjoyrttiä tuuhean vihreäksi maanpeitteeksi. Molemmat kasvit ovat aikoinaan olleet myös Rosenbröijerin suosiossa.

Puutarha on edelleen lähes alkuperäisessä asussa komeine vaahtera- ja tammipuineen. Maria ja Anssi ovat paikoin karsineet vanhaa rehevää kasvillisuutta ja täydentäneet sitä aikakaudelle sopivilla lajeilla.

Alppiruusut ovat olennainen osa 1970-luvun puutarhatyyliä. Pensaista myös muun muassa syyshortensia, morsiusangervo ja vuorimänty edustavat aikakautta.

Porrastettu terassialue asettuu luontevasti rinteeseen, talon arkkitehtuuriin ja ympäröivään puutarhaan.

Köynnöshortensia sekä esimerkiksi suurilehtinen piippuköynnös ovat olleet yleisiä seinämien vehreyttäjiä 1970-luvun pihapiireissä.

Suurimman kasvillisuusmuutoksen Maria on toteuttanut puutarhan yhtä sivua etelä-pohjoissuunnassa ja kahden talon välissä rajaavassa pensasaidassa. Aiemmin paikalla kasvoi orapihlajaa, mutta se oli päässyt pahasti ränsistymään. Sen tilalle Maria valitsi euroopanvalkopyökin, josta istutettuihin pensasaitoihin hän oli ihastunut Ruotsissa ja Tanskassa. Vaikka lehtevän pensaan menestymisestä espoolaisessa puutarhassa ei ollut takeita, Maria halusi kokeilla sitä. Hän tilasi taimet varta vasten tutusta puutarhamyymälästä, koska Suomessa lajia ei silloin ollut vielä missään myynnissä.

– Euroopanvalkopyökki on hieno aitakasvi, mutta meillä harvoin käytetty. Se kasvattaa kauniin vihreät lehdet jo aikaisin keväällä, ja syksyllä niihin tulee upea kuparinen sävy. Kuivat, ruskeat lehdet koristavat pensasaitaa miltei koko talven. Vain noin viikon parin ajan pensas on lehdetön, Maria kuvailee.

Marian kokeilu on ollut rohkaiseva. Yksikään pensasaidan taimista ei ole saanut vaurioita istutusvuoden 2015 jälkeen. Myös kauriit, citykanit ja rusakot ovat jättäneet ne rauhaan.

– Nautin valtavasti siitä, kun saan laittaa sormet multaan ja näen kasvun, joka on jotain itseäni suurempaa. Puutarha on ollut ennen minua ja jää jälkeeni. Toivon, että tämä paikka elää, kasvaa ja kukoistaa seuraavillekin sukupolville. Olen vain yksi osa puutarhan aikajanassa.

Maria on leikannut yli 50-vuotiaan kookkaan syyshortensian puumaiseksi.

Maria ja Anssi ovat laajentaneet talon sisäänkäynnin yhteydessä olevaa terassia saadakseen reilusti tilaa oleiluun. Terassi on porrastettu tasoina rinteeseen.

Sisäänkäynnin edestä lähtee katukiveyksillä päällystetty kulkureitti kohti takapihaa. Rinteen portaissa vuorottelevat luonnonmateriaalit kivi ja puu.

Puutarha tarjoaa Marialle mielenrauhaa, aistielämyksiä ja mahdollisuuden upottaa sormet multaan. Piippuköynnös verhoaa tiiliseinää.