Maisemasuunnittelijan mökkipihan esikuvana on luonto: ”Ihmettelen ajatusta, että luonnonkasvi on rikkaruoho ja vain taimistosta ostettu arvokas”

Kuivaa on ollut, mutta metsän kainalossa sijaitseva mökkipuutarha ei ole auringon porotuksesta moksiskaan. Kasvupaikkoja on auringosta varjoon ja kallioista kosteikkoon. Loppukesän helteessä ilma täyttyy pörriäisten surinasta ja puron solinasta.

Maisemasuunnittelija Jaani Turunen hankki Porvoon idyllisessä pikkukylässä sijaitsevan kesämökin kaksitoista vuotta sitten. Tunnin ajomatkan päässä kotoa löytyi maisema, joka sai sydämen nyrjähtämään.

Jylhät kalliot, havumetsä ja kivenmurikat muistuttivat hämmästyttävän paljon pohjoissavolaista kotimaisemaa. Metsäinen tontti veti puoleensa eränkävijää.

– Vain järvenranta puuttui, mutta veden kaipuun täyttää nyt pihalampi. Turvat ja kultakalat talvehtivat lammessa, jossa kasvavat raatteet, keltakurjenmiekat ja lumpeet.

Jaanin mökin etupuolen luiska on tasoiteltu käyttöpihaksi ja kivetty betonikivillä. Korkoerojen hallinnassa on käytetty tontin omia luonnonkiviä. Oleskelupaikan ympärillä avautuvat näkymät pihalammelle, istutuksille ja metsän reunaan. Luonto lähellä elää kesän etenemisen mukaan.

Jaani Turunen ei voisi kuvitellakaan mökkitonttiaan tasamaalle.

Hulevedet kootaan katolta rännejä pitkin vesiaiheen yläaltaaseen, josta ne virtaavat lampeen. Vedessä kasvaa keltakurjenmiekkaa, järviruokoa ja järvikaislaa sekä osmankäämiä. Lumpeet, rentukka ja rantakukka kukkivat. Isokasvuiset vesikasvit sitovat ravinteita, joten niitä tarvitaan puhdistamaan kala-altaan vesiä.

Polkuja pitkin kulkiessa avautuu yhä uusia näkymiä ja yksityiskohtia. Jaani on miettinyt kasvien katselusuunnat tarkasti. Vaikka hän on istuttanut taimia pikkuhiljaa, kokonaisuus on pysynyt hallittuna. Oikealla on leikkaamalla muotoiltu metsämänty, jota pitkin kiipeilee viiniköynnös. Sen edustalla kasvavat hokkaidonvaahtera, koreanpihta ja purppurahappomarja ’Helmond Pillar’. Tiheä havupallo on kääpiömustakuusi. Vasemmalla kohoaa lawsoninsypressi ’Yvonne’.

MÄENRINTEESSÄ SIJAITSEVAN mökin ympärille on raivattu piha, jonka pintoja peittävät kiveykset ja puupatiot. Talon takana kajastavat luonnonkalliot ja mäntyvoittoinen metsä. Alas tietä kohti laskeutuessa maa muuttuu valumavesien kostuttamaksi lehdoksi.

– Kun aloitin paikan kunnostamisen, puita oli pakko kaataa, vaikkei olisi raatsinut. Hiekan ja mullan alta löytyi kallio, joka piti kaivaa näkyviin. Puut, kivet ja kalliot tekevät tontista minulle erityisen.

Jaani suunnitteli etupihan ja kutsui paikalle tutun viherrakentajan koneineen. Piharemontti eteni askel kerrallaan: välillä eteen tuli kallio tai valtava kivi.

Talon takana kalliotasannetta jatkettiin betonikiveyksellä, jonka pohjatyöt tehtiin maaston mukaan. Kivillä pengerrettiin tonttia ja jaettiin tiloja. Isoimmat järkäleet jätettiin maiseman kohokohdiksi.

Korkeusvaihtelut ovat Jaanin mieleen, eikä hän voisi kuvitellakaan mökkiään tasamaalle. Kasvivalinnoilla hän pyrkii voimistamaan maastonmuotoja. Puut, pensaat ja perennat kasvavat kerroksellisesti toistensa lomassa ja vieressä.

Jokaisen polunmutkan takaa paljastuu uusi näkymä. Pensaikot eivät ole vihreää massaa, vaan joukossa kasvaa puna-, kelta- ja kirjavalehtisiä kasveja. Kivettyjä käytäviä reunustavat koristeheinät ja maanpeittoperennat.

– Tasapaksu vihreä näyttää elottomalta, joten rikon vaikutelmaa tarkoituksella. Suosikkejani ovat erilaiset vaahterat, seljat, heisiangervot, punalehtinen pähkinäpensas, sypressit ja katajat, jotka tuovat näkymään särmää.

Istutusten suunnittelu on vaatinut Jaanilta tarkkaa värisilmää ja vankkaa harkintaa. Etualalla kasvaa ainavihantia katajia, tuiviota ja luonnonkanervaa. Niiden joukossa viheriöi pesäkuusi ja kevätkesällä kukkivat atsaleat. Taustan piirtävät kalliovuortenkataja (Juniperus scopulorum ’Blue Arrow’), täysikuuvaahtera (Acer shirasawanum), kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta), keltamustaselja (Sambucus nigra ’Aurea’) ja oikealla riippakeltasalava (Salix alba ’Vitellina Tristis’).

Vehreys kaipaa sävyjä, väripilkkuja sekä erilaisia lehtimuotoja ja -kokoja elävöittämään näkymää. Punalehtiset japaninhappomarjat ja kirjavat kuunliljat toimivat katseenvangitsijoina ryhmää katseltaessa. Taustalla komeilee isolehtinen keisaripuu (Paulownia tomentosa).

Astioihin istutetut kuuset, männyt, pihlajat ja lehtikuuset ovat esillä kesän ja talvehtivat puutarhan suojaisassa paikassa. Lumipeite suojaa puuntaimia pakkaselta. Vaikka viileää sisätilaa ei talvetuspaikaksi ole, kokeilut herkemmillä kasveilla voi toteuttaa omalla riskillä.

Kävelyalueiden kiveyksille ja kivipoluille ei välttämättä tarvita reunakiveä, vaan ne voi rajata myös kasvillisuudella. Lawsoninsypressi ’Yvonne’, hibatuija, kuunliljat ja ahomansikat sitovat juurillaan maata. Joskus voikukat työntävät kiveä, mutta pääosin kivet ovat pysyneet paikoillaan.

KUOLLEET PUUT JAANI jättää kelottumaan paikoilleen ja lahottajien hyödyksi. Lahopuuta on polkujen peittona ja niiden reunoilla. Lahoa on elävien kasvien oksistossakin.

– Vanhoissa puissa on aina osa kuollutta. Ei jokaista kuollutta oksaa tarvitse mennä leikkaamaan pois, niilläkin on tarina. Kuolleen ja elävän yhdistäminen kauniisti on kiinnostava haaste.

Korpipaatsamat, varvikko, sananjalat, kanervat ja rantakukat ovat levinneet paikkaan itsestään. Erityisen ylpeä Jaani on istuttamiensa rataspuun (Trochodendron aralioides), riippakeltasalavan (Salix alba ’Vitellina Tristis’) ja punalehtisen hondon- eli täysikuuvaahteran (Acer shirasawanum ’Yasemin’) menestyksestä.

– Luonnonkasvien ja istutettujen kasvien yhdistely on järkevää. Vaikka istutetuista kasveista osa kuolee, luonnonkasvit selviytyvät. Ihmettelen ajatusta, että luonnonkasvi on rikkaruoho ja vain taimistosta ostettu arvokas.

Telkkä pesii mäntykankaalla jo kolmatta kertaa. Lehtopöllöt availevat äänialaansa. Puukiipijä on vakituinen vieras ja mustarastaiden konsertti kaunista ja kaihoisaa. Pitkäaikainen toive toteutui, kun leppälintu löysi pesimään tontille ensimmäistä kertaa.

– Luonto on esikuvani myös puutarhassa, vaikka puutarhakasveja ja erikoisuuksia istutuksissa käytänkin. Huleveden viipymisen tehostaminen ja ravinteiden kierto pitävät yllä vehreyttä.

Pihaa on pengerretty luonnonkivillä, paikalta löydetyillä ja ostetuilla. Tasolta toiselle johtavat graniittiportaat ovat reunakiviä, jotka aiemmin tukivat valtatien reunaa. Niistä syntyivät jykevät portaan nousut. Askelman etenemää on kasvatettu kiviainestäytöllä. Ruskea sävy sopii hyvin paikalta löydettyihin kiviin.

Joskus myös sallivalla kädellä hoidettavassa puutarhassa täytyy poistaa jotain, jotta kaikille riittää elintilaa. Vesikasvitkin vaativat perkaamista, jotta lammen pinta ei ala nousta ja tasapaino eri lajien välillä säilyy. Aika pitkään kasvit saavat kasvaa omillaan, kunnes on kurinpalautuksen aika.

Pihanhoidossa Jaanin tavoitteena on biomassan maksimointi, joten hän pilkkoo kaikki kasvijätteet metsänpohjaan pieneliöiden hyödyksi ja tulevaksi humukseksi. Kannot ja oksat sopivat metsäpolkujen painanteiden täytöksi, ja puunrungot reunustavat istutuksia. Linnut ja vaskitsat saavat suojaa ja ravintoa.

Japaninvaahterasta saa lisätaimia ilmajuurrutuksella. Kuorta poistetaan rungon paksuuden verran tai sitä leveämmältä. Kuoritun kohdan yläpuoli käsitellään juurrutushormonilla. Verson ympärille kiedotaan kosteaa rahkasammalta ja paketti suljetaan tiiviisti muovin sisään rautalangalla. Jos kuuden viikon kuluttua kääreeseen kurkattaessa juuret ovat muodostuneet, oksa leikataan irti ja istutetaan ruukkuun jatkamaan juurtumistaan.

Vaahterat kuuluvat Jaanin suosikkeihin, koska valikoima on suuri ja monipuolinen. Moni kukkiva puu jää kauneudessa toiseksi, kun pikkuvaahteran (Acer tataricum) kehittyvät siemenet hehkuvat auringossa viikosta toiseen kuin kukat tai jalokivet. Muita Jaanin lempilajeja ovat muun muassa hondon- eli täysikuuvaahtera, japaninvaahterat, koreanvaahtera, korean- ja shikokunperhosvaahtera, huntuvaahtera, mantšurianvaahtera, mongolianvaahtera ja niverävaahtera.