Kuuma kesäpäivä on kääntymässä viileään iltaan. Maisema-arkkitehti Jussi Luomanen on juuri palannut kävelylenkiltä Rekku-koiransa kanssa, ja tapaamme hänen rivitalokotinsa edustalla merellisessä Laajasalossa Helsingissä. Rauhallisen asuin­alueen yllä leijuvan hiljaisuuden rikkoo talon takaa voimistuva ja pian taas hiljenevä puheensorina. Jussi kertoo sen kuuluvan taaempana ohiajavasta risteilyaluksesta.

– Laivaliikenteen äänet ovat osa pihamme kesätunnelmaa.

Jussin tasakattoinen rivitalokoti autokatoksineen ja atriumpihoineen edustaa tyylipuhdasta 1960-luvun arkkitehtuuria. Ajan henki on säilynyt hyvin taloyhtiön pihojen istutuksissa, joissa näkyy paljon vuorimäntyjä ja alppiruusuja.

– Taloyhtiömme osakkaat ovat alun perin suunnitelleet omat pihansa. Istutukset ovat olleet oman aikansa muodin mukaisia, selkeitä ja konstailemattomia. Niissä on tunnetun maisema-arkkitehdin Maj-Lis Rosen­bröijerin (1926–2003) suosimaa modernistista henkeä, Jussi selittää.

Jussi perheineen on asunut rivitalossa vuodesta 2014.

– Muutimme talvella, mutta puutarhasta näki heti, että siinä oli hyvä rakenne. Vanhan pihan ostaminen oli myös ajan ostamista, sillä saimme valmiina monta jo isoiksi varttunutta puuta ja pensasta.

Ensimmäisenä kesänä pihan haltuunotto vaati kuitenkin lyhytpinnaiselta Jussilta hermoja.

– Sormeni syyhysivät, että pääsisin muokkaamaan puutarhaa mieleisekseni, mutta ensin oli maltettava katsoa, mitä maasta nousee esiin.

Lumen alta ei paljastunut ikäviä yllätyksiä. Tontin mikrobeja ja kastematoja kuhiseva kasvualusta sen sijaan oli mukava löytö.

– Ammattilaisena tiedän, mitä kunnon kasvualusta maksaa ja miten hyvää se tekee kasveille. Ne juurtuvatkin nopeammin.

Jussilla ja hänen perheellään ei oikeastaan ole yhtä puutarhaa vaan kolme erillistä piha-aluetta. Sisääntulon yhteydessä sijaitsee kadulle avautuva pieni etupiha. Autotalli talon edessä peittää suljetun atriumpihan, jonne kuljetaan kapeaa solamaista polkua pitkin. Suurin – ja vehrein – puutarha sijaitsee rinteeseen rakennetun talon takana ja rajautuu merenrannan tervalepikköön.

– Olen muokannut pihoja oman makuni mukaisiksi, mutta samalla pyrkinyt säilyttämään niiden alkuperäisen hengen. Istutusalueet ovat 60-luvun tyyliin geometrisen suoraviivaisia, mutta runsas, kerroksellinen istutustyyli ja kasvivalinnat ovat minun lisäyksiäni.

Jussin kädenjälki näkyy heti etupihalla, jossa vanha vuorimänty sekä alkuperäiset vuorenkilvet ja maksaruohot ovat saaneet seurakseen pikkutalvion, tarhakurtturuusu ’Blanc Double de Coubertin’ ja satoaan jo tarjoavan ’Pepi’-päärynäpuun. Penkkiä reunustavalla muurilla kiipeilee perinteinen ja varma köynnösruusu ’New Dawn’, jonka kerrannaiset kukat levittävät hedelmäistä tuoksuaan keskikesällä.

– Tänne etupihalle paistaa aurinko jo maaliskuussa todella lämpimästi. Talon edessä voi istuskella omassa rauhassa ja seurata kasvien lomasta kadun elämää, Jussi kuvailee.

Rekku johtaa meidät puuportin kautta atriumpihalle, jonka sisäänkäyntiä koristaa komeaksi röyhähtänyt lumikärhö ’Paul Farges’. Portin toista puolta elävöittää ruukussa kasvava elefanttiheinä ’Dronning Ingrid’.

– Istutan heiniä tai pensaita aina keväisin ruukkuihin ja jätän ne vahvistumaan kesäksi. Syksyllä siirrän ne maahan.

50 neliön suojaisa atriumpiha on perheen ulkoilmaolohuone, jossa nautitaan kesäisin aamiaista. Koko pihan pituisessa kohopenkissä jättipoimulehdet, kuunliljat, kurjenpolvet ja jaloangervot kasvavat tiiviinä mattona luumupuiden alla.

– Aurinkoinen ja lämmin sisäpiha on ihanteellinen paikka hedelmäpuille. Viime vuonna nuoret luumupuut tuottivat jokainen sangollisen luumuja.

Atriumpihan muutaman vuoden takaista remonttia Jussi kuvailee puutarhansa isoimmaksi työmaaksi. Sen yhteydessä istutusalueen huonokuntoiset alppiruusut saivat lähtöpassit ja hedelmäpuut tulivat niiden tilalle. Kirjavalehtiset kuunliljat ja norjanangervot Jussi siirsi takapihalle ja vuorenkilvet sisääntulon yhteyteen siellä jo aiemmin kasvaneiden lajitovereidensa joukkoon.

Jussi on täydentänyt atriumpihan näkyvimmällä paikalla olevaa penkkiä istuttamalla puiden juurille runsaasti kukkasipuleita. Lumikellot ja talventähdet avaavat kukkansa heti lumien sulettua, ja tulppaanien ja pallolaukkojen myötä sipulikukkien kukinta jatkuu kesäkuulle saakka.

– Olen istuttanut penkin hyvin tiiviisti. Sipulikukkien lakastuvat varret peittyvät kesän edetessä perennojen lehtien alle.

Atriumin kuumimmalle paikalle, keittiönoven viereen, Jussi on koonnut erillisen ryhmän mirrinmintusta, laventelista ja salviasta, jotka talvehtivat paikallaan ilman suojausta.

– Tässä on riittävästi välimatkaa vastakkaisen seinustan rehevään istutukseen, jotta nämä kuivan maan kasvit eivät näytä hoopoilta.

Ulko-oven edessä odottava Rekku vilahtaa sisälle, kun Jussi avaa sille oven.

– Rekun lempipaikka on takapihalla oleva kansituoli, jonne se nytkin varmasti meni makoilemaan.

Takapihalle laskeudutaan olohuoneesta ulkoportaikkoa pitkin. Ylhäältä näkyy hyvin, miten vehreät ja rehevät istutukset kehystävät pihan suojaisaksi keitaaksi. Takaa kohoavat tervaleppämetsikön komeat jykevät puut.

– Minulle puutarha on paikka, jonne saavutaan. Haluan, että se on rajattu mutta samalla myös osa ympäröivää maisemaa.

Pihalle tultaessa huomion varastaa talon edessä kukkiva majesteettinen syyshortensia. Viisi metriä korkeaksi puuksi kasvanut valkoinen kukkapilvi on pihan alkuperäisiä istutuksia 50 vuoden takaa. Sen juurella rönsyilevät kuunliljat ja tuoksukurjenpolvi ’Spessart’ sen sijaan ovat uudempia tulokkaita, Jussin istuttamia.

Ryhmän vieressä, käytävän toisella puolella, oksiaan kurottaa eksoottinen katsura. Siro puu aloittaa tumma- ja moniväristen perennojen istutuksen, johon kuuluvat muun muassa sulkavaleangervo ’Superba’, sinikuunlilja ’Frances Williams’ ja tarhakielo.

Toinen erikoinen puulaji on takapihan portin vieressä kasvava raitarunkoinen amurinvaahtera. Jussi on hankkinut sen taimena Mustilan arboretumista. Hän kuvailee, miten puun uusien latvojen hennon punertava sävy tuo hienosti väriä talviseen puutarhaan.

Rekun valtaaman kansituolin takana 40 vuotta vanha uhkea puistoalppiruusu ’Catawbiense Grandiflorum’ tarjoaa ympärivuotista väriä sekä suojaa naapuriin.

– Lehto on suosikkiluontotyyppini. Olen istuttanut pihalleni runsaasti lajeja, sillä haluan tännekin lehtomaista rehevyyttä.

Avaruutta ja vastapainoa runsaalle kasvillisuudelle tuo pihan keskiosan pieni nurmimatto. Jussi kertoo, että nurmikosta nousee keväisin yli 2 000 tähtisahramia sekä sinililjoja ja tuhatkaunoja.

– Leikkaan nurmikon ensimmäisen kerran vasta, kun kevätkukkijat ovat siementäneet.

Jussille kontrastit puutarhassa ovat tärkeitä – villit ja hoidetut alueet saavat vuorotella.

Uusinta villiä aluetta edustaa nurmikon laidalla rehottava Jussin kokeilu: pieni niitty.

– Yritän luoda puutarhaani mahdollisimman monipuolisen pieneliöstön. Suosin syysmaitiaista, siankärsämöä, voikukkaa ja muita yksinkertaisia kukkia, jotka ovat pölyttäjille takuuvarmoja, Jussi sanoo.

Suunnittelijan mielestä yksi oman pihan parhaita puolia on se, että siellä saa vapaasti kokeilla, testata ja leikitellä.

– Puutarha on pitkä prosessi, joka ei ole koskaan valmis.