Viherpiha

”Täällä maa on ihan tomua. Puff vain se haihtuu tuuleen” – ylenpalttinen ruusutarha karussa saaressa on mykistävä näky

”Täällä maa on ihan tomua. Puff vain se haihtuu tuuleen” – ylenpalttinen ruusutarha karussa saaressa on mykistävä näky
Lisbeth ja Matti Kadeniuksen kesämökki sijaitsee Tornion edustalla olevassa saaressa. Vaikka olosuhteet ovat karussa pohjoisen saaressa vaativat, Lisbeth on onnistunut luomaan satumaisen kukkatarhan. Täällä pääroolissa ovat upeat ruusut!

Perämeri on tyyni, poutapilvet maleksivat verkkaisesti taivaalla. Kun pystykorva Musti on asettautunut paikalleen veneen kokkaan, Lisbeth Kadenius työntää veneen irti rantahiekasta. Matti Kadenius käynnistää perämoottorin ja suuntaa keulan kohti Tornion edustalla olevaa Mustan saarta. Saaressa polku Kadeniusten kesämökille kulkee rantakoivikon läpi mesiangervojen ja rohtovirmajuurien vahvassa tuoksussa. Lopulta olemme perillä.

Tuntuu kuin olisimme astuneet johonkin toiseen todellisuuteen. Karun pohjoisen saaren keskellä kukkii lumoava ja runsas ruusutarha, Lisbethin taidonnäyte.

– Olen kotoisin Turusta ja viettänyt kesäni Paraisilla Turun saaristossa, mutta ihastuin paikkaan heti ensimmäisellä kerralla, kun Matti toi minut tänne. Hän on ostanut saaritontin isänsä kanssa jo 1960-luvulla.

Lisbeth ja Matti viettävät valtaosan kesästä Mustan saaressa, mutta heillä on kaupungissa myös toinen, pienempi piha.
Lyhyt merimatka saareen kuljetaan veneellä, talvella potkukelkalla.
Nimetön pioni vaihtoi paikkaa monta kertaa, kunnes Lisbeth sai sen kunnolla viihtymään.
Alkuun meillä oli kaiken maailman hienouksia, mutta pian tajusin, että ei puutarhasta tule hienoa, jos kasvit vain hädin tuskin sinnittelevät.

Ennen Kadeniukset viettivät pohjoisessa Matin kotiseudulla vain kesät, mutta lopulta he muuttivat sinne pysyvästi. Lisbethillä oli jo aiemmin ollut ruusutarha, jonne hän oli istuttanut hienoja, Suomen oloissa vain etelärannikolla menestyviä ruusuja. Erot Suomen ilmastoltaan suotuisimman seudun ja Peräpohjolan välillä tulivat nopeasti ilmi, kun Lisbeth alkoi rakentaa uutta ruusutarhaansa Mustan saareen VI-vyöhykkeelle.

– Kuvittelin, että lehtomaisesta rantakoivikosta löytäisin kunnon maata ruusuilleni, mutta ei sitä ole kuin ruokalusikallisen verran. Täällä maa on ihan tomua tai sitten kiveä. Puff vain se haihtuu tuuleen, kun sitä kuopaisee käteen ja puhaltaa.

Lisbet ja Matti ovatkin tuoneet saareen multaa talvisin traktorilla jäätyneen meren yli. Kesällä he lastaavat multasäkit veneeseen. Nykyään ruusuilla ja niiden seurassa kasvavilla muilla perennoilla ja pensailla on kasvualustana noin puolimetrinen kerros multaa. Alkukevään pitkiltä ja kylmiltä pohjoistuulilta 1 400 neliön puutarhaa suojaa aita.

Kukkapensaat tuovat ruusutarhaan lisäväriä. Etualan pikkupuumaisen lumipalloheiden takana kukkii pihajasmike.
Rantavehnän takana kasvaa muotoonleikattu unkarinsyreeni.

Hyvää ruokaa ruusuille

Lisbeth on huomannut, että kasvit siirtyvät kernaasti kasvamaan toiseen paikkaan, jos niille tarjoilee huonoa ruokaa eli kehnoa multaa. Esimerkiksi ranskanruusu 'Iitin Tiltu' vaelsi omin luvin mieluisammalle kasvupaikalle. Löytöruusu 'Ruskela' taas teki valtavasti juurivesoja eräänä kuumana ja kuivana kesänä, mutta sadekesänä se oli tyytyväinen eikä työntänyt mullasta kuin muutaman vesan.

– 'Wasagaming'-tarhakurtturuususta sanotaan, että se leviää, mutta jos sen juurelle kasaa keväällä kunnon läjän kompostia, sillä ei ole syytä lähteä muualle, Lisbeth kertoo.

Elävänä todisteena 'Wasagaming' kukkii ylitsevuotavan runsaana jo kolmatta viikkoa Kadeniusten mökin vieressä. Sen hieman laventeliin vivahtavat vaaleanpunaiset ja ihanasti tuoksuvat kukat peittävät köynnöskaaren lähes kokonaan. Lisbeth on istuttanut kestävän kanadalaislajikkeen juurivesasta kasvattamansa toisen taimen hieman kauemmas ja tukenut sen lankojen avulla matalahkoksi ja leveäksi pensaaksi.

Tarhakurtturuusu 'Wasagaming' varastaa kukkiessaan kaiken huomion. Sen taustalla kukkii muun muassa päivänkakkaroita, jättipoimulehtiä sekä tarhakurtturuusu 'Henry Hudson'.
Tulikukkien ja tuoksukurjenpolvien seassa kasvaa hentoisia harakankelloja, joita Lisbeth on kylvänyt sinne tänne.
Nuppujaan availevien varjoliljojen taustalla kukkivat valkoiset lehtosinilatvat.

– Ei minua haittaa, vaikka kasvit leviävät. Ylimääräiset ruusujen lähettiläät pysyvät kurissa, kun hakkaan lapiolla pensaiden ympäri muutaman kerran kesässä. Sitä paitsi juurivesoista ja siementaimista saa kätevästi lisää kasveja uusille istutusalueille.

Yhtä mutkaton suhtautuminen Lisbethillä on muidenkin kasvien liiallisiin valloitusyrityksiin. Jos itsekseen ilmaantuneelle siementaimelle on käyttöä, hän siirtää sen mielestään sopivalle paikalle. Muiden taimien kohtalona on komposti, sillä hellämielisyydessä on Lisbethin mielestä riskinä se, että koko puutarha on pian täynnä vain jättipoimulehteä tai muuta helposti leviävää lajia.

Kestäviä valintoja

Ruusujen lisäksi heinäkuisessa puutarhassa kukkii ja tuoksuu myös jasmikkeita sekä kokoelma perennoja ja kaksivuotisia kukkia, kuten keskenään sekoittuneita ukon- ja tarhatulikukkia, kermanvalkoisia sormustinkukkia, pulskaneilikoita, perhoangervoa ja ruusuruohoa. Lisbeth on valinnut ne sillä perusteella, että niiden olemus korostaa tai keventää ruusujen uhkeita muotoja. Yllättävän moni puutarhan kasveista on luonnonkasveja – päivänkakkaroita, valkoista peurankelloa ja maitohorsmaa sekä rohtovirmajuurta.

– Alkuun meillä oli täällä kaiken maailman hienouksia, mutta pian tajusin, että ei puutarhasta tule koskaan hienoa, jos kasvit vain hädin tuskin sinnittelevät näissä oloissa. Aloin valikoida niitä, jotka oikeasti menestyvät meillä. Kasvivalintojen pitää olla niin kestäviä, että saa nukuttua yönsä hyvin.

Lisbethin saarelle kylvämät ukon-, ranskan- ja tarhatulikukat ovat sekoittuneet keskenään omalaatuiseksi joukoksi, jonka siemeniä kylväytyy kaikkialle.
Lisbeth on kasvattanut 'Wasagaming'-tarhakurtturuususta lisää taimia, jotta ne peittäisivät kokonaan mökin takana olevan kivimuurin.

Lisbethin vinkit kukkatarhaan

1. Kasvata kahdessa kerroksessa

Monista pensasruusuista saa köynnösmäisen, kun niiden versot ohjaa kasvamaan tukea vasten. Näin ruusujen ympärille tulee lisää tilaa perennoille. Kestäviä köynnöksiksi sopivia ruusuja ovat esimerkiksi tarhakurtturuusu 'Wasagaming' (vyöhykkeet I–V) ja onnenruusu (I–VII).

2. Kevennä ilmettä

Yhdistä ruusuihin ilmavia ja hentorakenteisia perennoja ja luonnonkukkia, esimerkiksi ruusuruohoja, keijuängelmiä, harakankelloja ja perhoangervoja. Yksivuotisista kukista tähtikesäputki muodostaa ruusujen kanssa uskomattoman kauniin parin. Esikasvatuksen vaativan lajin olemus on kuin pitsiliinan.

3. Osta omajuurisia ruusuja

Varsinkin pohjoisissa oloissa omajuuriset ruusut ovat helppohoitoisimpia, sillä niitä voi leikata kuinka paljon tahansa esimerkiksi pakkasten, myyrien ja jänisten aiheuttamien vioitusten vuoksi. Jos haluat varmistaa ruusujen jokavuotisen kukinnan, valitse saman vuoden versoilla kukkivia lajikkeita. Sellaisia ovat esimerkiksi tarhakurtturuusu 'Louise Bugnet' ja valamonruusu.

4. Kasvata kaksivuotisia

Kaksivuotiset lajit, kuten sormustinkukat, tulikukat ja illakot, tuovat puutarhaan helposti lisää kukkarunsautta. Ne kylväytyvät viihtyessään usein itsekseen. Ensimmäisenä vuotena kasvavan lehtiruusukkeen voi varovasti siirtää sopivalle kasvupaikalle. Toisena vuotenaan kasvit kukkivat ja siementävät taas uusia taimia.

Julkaistu: 27.5.2020
Kommentoi »