Luulin olevani kokenut basilikan kasvattaja, mutta nyt löytyi konsti, jota ei ole tullut mieleenkään kokeilla
Tämän kevään basilikakylvöjä suunnitellessani kaivoin esiin vanhan yrteistä kertovan kirja-aarteeni. Selvisi, että basilikatietämyksessäni on isoja aukkoja, kertoo Viherpihan toimituspäällikkö Liisa Häkli.
Helmikuu on minulle suuri haaveilujen ja odotusten kuukausi. Silmiä pääsee taas siristelemään paitsi lisääntyneessä valossa, myös siemenliikkeiden tarjontaa tutkaillessa. Vaikka monta uutta kokeiltavaa on minulla taas päätymässä tilaukseen, niin yksi kasvi on ja pysyy vuodesta toiseen. Kesä ilman basilikaa on jo ajatuksenakin mahdoton. Yrtissä on mielestäni kaikki täydellisen kasvin ominaisuudet: se tuoksuu ja maistuu taivaalliselta, satoa saa roppakaupalla (kunhan yrttiä ei päästä kukkimaan) ja lajeissa ja lajikkeissa riittää kokeiltavaa vuosikausiksi eteenpäin. Väitän, että basilikaan on jotakuinkin mahdoton kyllästyä.
Tämän kevään basilikakylvöjä suunnitellessani (’Amethyst’, ’Magic Blue’ ja ehkä ’Cinnamon’), kaivoin kirjahyllystä norjalaisen Annemarta Borgenin Minun yrttini – Historia, viljely, ruokaohjeet -kirja-aarteeni vuodelta 1977. Olisikohan Annemartalla jotain pikanttia tietoa basilikasta? Yrtin kasvatus on mielestäni sinänsä helppoa: maalis-huhtikuun vaihteessa kylvetyt siemenet itävät noin viikossa ja ovat valmiita koulittaviksi isompiin ruukkuihin parin kolmen viikon päästä. Multaa ei pidä päästää kuivumaan, mutta toisaalta ei myöskään vettymään – karikot välttää, kun potteja kastelee alakautta ja mullan kosteutta tutkailee päivittäin. Ja kun taimissa on pari kolme kasvulehteä, niitä aletaan nipsiä monihaaraisiksi latvomalla. Nipsimistä jatketaan läpi kesän sadonkorjuun merkeissä.
Väitän, että basilikaan on jotakuinkin mahdoton kyllästyä.
Annemarta Borgenin kirjasta selvisi, että basilikatietämyksessäni on isoja aukkoja. Opin, että eteläisestä Aasiasta kotoisin oleva intialaisten pyhä yrtti rantautui Kreikkaan jo ennen ajanlaskumme alkua. Jostain nykyihmiselle käsittämättömästä syystä basilika keksittiin Euroopassa kuitenkin yhdistää vihaan, pahuuteen ja kiroukseen. Muinaiset kreikkalaiset menivät jopa niin pitkälle, että he uskoivat basilikan kasvavan hyvin vain, jos sille huudettiin ja sitä kirottiin ja paneteltiin kylvettäessä.
Hiukan arveluttaa, mutta pitäisikö kokeilla?
