Eeva-Maria tilasi vahingossa 4000 kukkasipulia ja viljelee nyt leikkotulppaaneja vanhalla maatilalla

Onnekas vahinko. Sellaiseksi voisi kutsua tapahtumien sarjaa, joka sai alkunsa kesällä kolme vuotta sitten. Eeva-Maria Lampikari oli käymässä lastensairaalassa ja odotteli poikansa tapaamista leikkauksen jälkeen. Mitään hätää ei kuitenkaan ollut, ja Eeva-Marialla oli aikaa tilata verkkokaupasta tulppaanien sipuleita. Se oli kytenyt hänen mielessään pitkään, koska tähtäimessä oli ainakin 2 000 kappaleen erä.

Mutta sitten puhelimen verkkoyhteys alkoi pätkiä. Eeva-Maria luuli, että maksu ei mennyt läpi ja pyysi puolisoaan tekemään varmuuden vuoksi uuden tilauksen. Myöhemmin selvisi, että molemmat olivat onnistuneet. Eeva-Maria ajatteli: ”No, menköön!”

Sitten posti toi laatikot kotiin. Neljätuhatta sipulia. Eeva-Mariaa ei kuitenkaan kaduttanut. Hänellä oli suunnitelma.

Eeva-Maria vaalii leikkokukkien viljelyssä leikkisää asennetta ja kasvattaa niitä niin myyntiin kuin vain omaksi ilokseen. Pitkävartinen, kerrannainen tumma ’Black Hero’ on myöhäinen lajike.

Eeva-Maria asuu perheineen Lohjalla, Nummelan kupeessa, noin 50 kilometriä Helsingistä luoteeseen. Kotipaikkana on vanhan maatilan kantatila. Maanviljely päättyi tilalla kuitenkin jo kauan sitten.

Eeva-Maria työskentelee koulukuraattorina ja opiskelee psykoterapeutiksi. Vapaa-ajallaan hän viljelee leikkokukkia. Hän liittyy omalla tavallaan tilan aiempien viljelijöiden ketjuun, ja se tuntuu hyvältä.

– Tämä maa taas tuottaa. Vaikka se on nyt kukkia, hän sanoo.

Eeva-Mariaa kiinnostaa luonnon ehdoilla työskentely. Sitä ei voi kontrolloida, mutta sen antimista voi nauttia.

Hänen perustamansa leikkokukkatilan nimi on Vieno Garden. Eeva-Maria kuvailee sen toimintaa pikemminkin leikiksi. Hänellä ei ole tilan aiempien ammattiviljelijöiden tapaan elannon ansaitsemisen pakkoa tai painetta. Mutta leikkimistä, sitä ei aikuistenkaan pitäisi lopettaa, hän sanoo.

Leikkokukkaviljelykset toivottavat tervetulleiksi heti tilalle saavuttaessa. Punavalkoinen rakennus on vanha navetta.

Kun leikkotulppaanit istuttaa tiuhaan, pienelle alalle mahtuu paljon satoa. Pitkät varret tukevat toisiaan.

Fyysinen työ tekee hyvää tietotyöläisille, kunhan muistaa omat voimavaransa. ”Yritän pitää tämän yhden naisen kokoisena”, Eeva-Maria sanoo.

Tilalla on vanha navetta. Eeva-Maria on keksinyt sille uuden käyttötarkoituksen. Hän on muuttanut sen päätyhuoneet tunnelmalliseksi työhuoneeksi. Hän säilyttää ja valmistelee siellä kukkasatoa myyntiin ja välillä vain nauttii kukkien kanssa puuhailusta ja tekee asetelmia.

Navetan sisällä on viileää ja hämärää. Kun silmä tottuu, sivupöydiltä erottuvat jättimäiset, ison sylillisen kokoiset tulppaanikimput pyöreissä lasimaljakoissaan.

Pienestä ikkunasta lankeaa työpöydälle valoa. Sillä on pino ruskeaa käärepaperia, saksia, veitsiä, kyniä ja valkoisia merkkausetikettejä. Niiden vieressä seisoo rivi pikkumaljakoita. Jokaisessa on erilainen kimppu valkoisia narsisseja, violetteja syreenejä ja vaaleanpunaisia tulppaaneita.

Yhden pöydän alla on vanha betonikaukalo. Se muistuttaa navetan historiasta. Eeva-Maria arvelee, että se toimi eläinten juottokaukalona. Nyt se pursuaa valkoisia, kerrottuja tulppaaneita.

Seinän vierustalla on eri aikaan kukkivia lajikkeita, joista osa on jo kukintansa lopussa. Harmaissa ruukuissa kasvavat muun muassa ’Apricot Beauty’ ja ’ Angelique’. Terhakkaat taimet emalivadeissa ovat gladioluksia.

Leikkotulppaanien lisäksi kukkatarhassa on perennapenkkejä, joissa sipulikukat saavat kasvaa vapaasti.

Entinen navetta on nyt tunnelmallinen työskentelytila ja pop-up myyntipaikka. Kaunis elävä pinta syntyi seinään vain rapsuttamalla vanhat maalikerrokset pois.

Eeva-Maria on Slow Flowers Finlandin jäsen. Se on yhdistys, johon kuuluu pieniä leikkokukkaviljelijöitä ympäri Suomen.

Eeva-Maria on leikkokukistaan haltioissaan. Eikä ihme. Hän pohtii, miten siemeniä kylvämällä tai sipuleita istuttamalla voi luoda jotain niin kaunista. Se on hänestä suorastaan yli-ihmeellistä.

Mutta ihan näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Eeva-Maria ajatteli alkuaikoina, että tulppaanit olivat jotenkin tylsiä ja pliisuja. Mutta sitten hän kävi Siuntiossa Monosilla Gardenissa ja näki Sannaliina Monosen avomaalla kasvattamia tulppaaneita. Hän havahtui huomaamaan, että ne olivat ihan eri juttu kuin mihin hän oli tottunut.

– Se luonteikkuus, ja se upeus, mikä niissä on. Ja kestävyys.

Eeva-Maria innostui, ja viime syksynä hän istutti 2 000 ja sitä edellisenä vuonna jopa 7 000 tulppaanin sipulia.

’Apricot Beauty’ on yksinkertaisen herkkä tulppaani, ja sen sävy tuo todellakin mieleen aprikoosin. Lajike kukkii pitkään ja kestää leikkokäytössä.

Maljakossa on leikkotulppaanien lisäksi syreenin, norjanangervon ja juhannusruusun oksia. Aprikoosin värinen tulppaani on ’Apricot Beauty’ ja tumma ’Black Hero’.

Eeva-Maria hyödynsi ylimääräisen sängyn tekemällä siitä puutarhaan hauskan tulppaanivuoteen.

Nyt parimetriä leveissä kohopenkeissä kasvaa pitkävartisia, napakoita tulppaaneita. Niiden varsien nahina kuulostaa Eeva-Mariasta sesongin alussa ihanalta. Osa tulppaaneista on jo täydessä kukassa, mutta myöhäisimmät lajikkeet, kuten yksinkertaiset tyylikkäät, ranskalaiset ’Mentonit’, kypsyttelevät nuppujaan vielä.

Eeva-Maria pitää pehmeistä väreistä, erityisesti aprikoosin ja lohen sävyistä. Niitä on hänen valikoimissaan useita monenlaisia valkoisten lisäksi. Tämän hetken suosikkilajike on kuitenkin hyvin tummakukkainen ’Black Hero’.

– Onhan se niin upea pitkällä varrella ja kerrannaisella kukalla, hän kehuu.

Eeva-Maria arvostaa tulppaaneissa lajikkeiden runsautta ja sitä, että ne ovat keskenään niin erilaisia. Avomaalla kasvattaminen tekee hänen mielestään tulppaaneista erityisen luonteikkaita.

– Myös maljakossa se vähän muuttuu, kasvaa ja elää.

Penkkien katteena on olkea. Se ehkäisee rikkakasvien kasvua ja pitää maan kosteana.

Tulppaaniviljelykset sijaitsevat aurinkoisessa paikassa. Hallaa esiintyy tilalla aikaisemmin kuin muualla lähiseuduilla. Hallayöt jatkuvat myös pidempään.

Tulppaaneja kannattaa säilyttää korjuun jälkeen pimeässä ja viileässä, jotta ne kestävät mahdollisimman pitkään.

Eeva-Maria viljelee luonnonmukaisesti. Maaperän lannoituksessa hänellä on apuna lämpökompostori, ja lisäksi hän on hakenut läheiseltä tallilta hevosen lantaa. Olkikate penkkien päällä ehkäisee rikkakasvien kasvua ja pitää mullan kosteana.

Vaikka leikkokukkien viljelyssä on paljon työtä, se ei ole ympärivuotista. Eikä koko kasvukausi ole yhtä intensiivinen, Eeva-Maria kertoo. Arki-illat ja viikonloput kuluvat kuitenkin kasvukaudella usein kukkien parissa. Se ei harmita, päinvastoin.

Viime aikoina Eeva-Marian mielessään on pyörinyt hauska slogan: ”Puhu mulle puutarhaa”. Hän puhuu puutarhasta ja kukista ystäviensä kanssa. Hän myös pohtii, että yhteys luontoon ja puutarhaan tekee kaikille hyvää, kunhan välttää turhaa suorittamista. Luonnosta voi löytyä yhteys johonkin itseään suurempaan.

– Luonto on ennen meitä ja meidän jälkeemme, hän sanoo.

Puutarhan rinteessä kevään sipulikukkiin yhdistyvät villit luonnonkasvit. Se on Eeva-Marialle mieluisa yhdistelmä.