Oletko nähnyt näin lumoavia piparitaloja? Lauri, 25, rentoutuu jouluun taituroimalla vaikka Kööpenhaminan kadun tai Korvatunturin aseman

Vuonna 2010 Lauri Kesäniemi mietti veljensä Markuksen kanssa tekemistä joululomalle. He päättivät rakentaa piparkakkutalon ilman aiempaa kokemusta. Lopputuloksena oli sympaattinen pieni kirkko ja uusi perinne.

− On hauskaa keskittyä syyslukukauden opiskelujen jälkeen vain yhteen asiaan täysillä. Piparkakkutaloa tekemällä syksyn stressi unohtuu, ja laskeudun viettämään joulua, Lauri kertoo.

Vuoteen 2015 asti piparkakkutalon teko oli veljesten yhteinen juttu, mutta aikatauluhaasteiden vuoksi Lauri on jatkanut viime vuodet perinnettä yksin. Sinä aikana on valmistunut muun muassa värikäs kööpenhaminalainen kortteli, suuri punavalkoinen majakka, vaaleansininen pakkasukon huvila ja erilaisia koristeltuja pipareita.

Aiemmin ajattelin, että tekisin pipariversion Suomenlinnan kauniista Rantakasarmista, joka on yksi lempirakennuksistani Helsingissä. Huomasin kuitenkin kaavoja suunnitellessani, että rakennus sellaisenaan tuntui vähän liian vaatimattomalta pipariversioksi.

Olin nähnyt somessa söpöjä piparkakkujunia, ja minun teki mieli tehdä oma versioni junasta karkkilasteineen. Siispä keksin, että teen rautatieaseman, jonka esikuva Rantakasarmi olisi. Näin pystyin yhdistämään nämä kaksi ajatusta. Syntyi Korvatunturin piparkakkurautatieasema, jonka pihalla seisoo piparkakkujuna.

Tein taloa viitenä päivänä, ja sen tekoon kului yhteensä 47 tuntia. Pidin päivittäin kirjaa työtunneista, jotta voin vertailla niitä edellisvuosien tunteihin. Esimerkiksi viime vuonna Kööpenhamina-piparkakkutalon teossa kertyi 35 työtuntia.

Taikinaa kului noin 3,5 kiloa. Sen lisäksi taloon tarvitsi noin seitsemän pakettia tomusokeria ja paljon valkuaisia. Pihakuuset ovat pikeerillä päällystettyjä jäätelövohveleita. Ikkunat on tehty isomaltoosista, jonka avulla myös kokosin talon ja junan. Seinissä on myös pieniä helminompparelleja koristeena.

Haastetta aiheuttivat eniten katto ja kellotorni. Katot on isoissa piparkakkutaloissa aina haastavia, koska ne pitää tehdä kahdessa osassa. Uuniin kun ei mahdu kerralla 45 cm pitkää kattopalaa. Teen kattopalat aina vasta sen jälkeen, kun seinät ovat pystyssä. Tämä on tärkeää sen takia, että on hyvin vaikea ennustaa paperikaavoja katsoessa, miten seinät lopulta asettuvat paikoilleen. Aina tulee yllättäviä rakosia tai jokin seinä voi vääntyä ja turvota uunissa.

Myös kellotornin kanssa tuli haastetta. Se olisi kannattanut tehdä vasta, kun katto oli paikoillaan, koska torni ei nyt istunut kohtaansa lainkaan. Jouduin leikkelemään tornia terävällä veitsellä, ja sen osat hajosivat. Sain tilanteen onneksi nätisti korjattua. Torni asettui lopulta myös hieman vinoon, mutta lopputulosta katsellessa ei se ainakaan minua häiritse.

Ilahduin etenkin talon raikkaista, talvisen kylmistä pastellisävyistä. Ne osuivat tänä vuonna hyvin kohdalleen. Lisäksi ilahdutti Instagramissa saamani ihanat viestit siitä, että piparkakkutaloprojektiani oli kiva seurata. Dokumentoin nimittäin koko rakennusprosessin Instagram-tarinaani reaaliajassa.

Opin kantapään kautta sen, että suunnittelutyö kannattaa tehdä huolella. Pitkäjänteisyys on suurissa pipariprojekteissa ensiarvoisen tärkeää. Kohtasin projektin varrella pariinkin kertaan ongelmia, joita en ollut tajunnut ottaa huomioon kaavoja piirtäessä, kun olin niin innolla lähdössä jo toteuttamaan taloa. Olin esimerkiksi piirtänyt tornin seinistä väärän malliset, ja jouduin tekemään niihin jatkopalat myöhemmin.

Teen nämä isot talot aina joululomalla lapsuudenkodissani Muhoksella, joten ne saavat olla siellä joulukoristeena. Tämäkin saa olla esillä ainakin muutaman viikon. Viime vuonna talo vietiin lopulta hoivakotiin asukkaita ilahduttamaan, ehkä sama tulevaisuus on myös tällä.