Laura muutti isoäidin lammashaan kukkivaksi keittiöpuutarhaksi, jossa ruukkutulppaanit loistavat varhain keväällä

Pellolta puhaltaa toukokuinen viileä tuuli, mutta Laura Kopun potagerissa rustiikkinen pihavaja, tiilisokkelinen kasvihuone ja vanha piharakennus tarjoavat mukavasti suojaa. Ryhdikkään ja selkeän perustan keittiötarhalle luovat seitsemän viljelylaatikkoa, jotka Laura rakensi isänsä kanssa valuharkoista kolme vuotta sitten.

Potagerin penkeissä vihertää vasta raparperia, pari talvehtinutta palsternakkaa ja ruohosipulia. Kesällä näky on toinen, kun monenlaiset vihannekset pavuista kesäkurpitsaan ja kukat daalioista tsinnioihin antavat parastaan.

Paikka on Lauran vanha lapsuudenkoti ja hänen perheensä nykyinen vapaa-ajankoti, jonka puutarhan hänen isoäitinsä perusti jo sotien jälkeen. Potager on viimeisen 15 vuoden aikana kokenut Lauran käsissä melkoisen muodonmuutoksen – sen tilalla oli aiemmin isoäidin vanha, heinittymään päässyt lammastarha.

Tummanvihreät havupallot ovat Lauran muotoilemia metsäkuusia. Niiden lisäksi hän leikkelee myös metsämäntyjä. Monet perennat, kuten päivänliljat ja pionit, on Lauran isoäiti aikoinaan istuttanut puutarhaan.

Potagerin vieressä oleva pihavaja on Lauran miehen ja isän rakentama. Sen kuistilla kukkii joka kevät tulppaaneja, jotka Laura peittelee talveksi potagerin penkkiin.

Arovuokko kukkii touko-kesäkuussa.

Ilmeikäs, toimiva ja tunnelmaltaan intiimi. Sellaista keittiöpuutarhaa Laura kertoo jo heti alussa tavoitelleensa ja sitä varten halunneensa tänne kestäviä rakenteita ja erikorkuisia kasveja pikkupuista marjapensaisiin.

Rakennusten lisäksi potageria rajaavat harjateräksestä ja raudoitusverkosta kootut kehikot, joissa kasvaa muun muassa emikäpyjä tuottava humala ja ystävältä jakotaimena saatu karhunvatukka. Yksivuotisista lajeista Lauran suosikkeja ovat tuoksuherneet ja satoisat salkopavut, joista hän kasvattaa useita lajikkeita.

Reunimmaisessa laatikossa kasvavien mustaherukoiden taimet Laura on lisännyt isoäidin vanhojen suurimarjaisten pensaiden taivukkaista. Hän istutti juurtuneet taimet potagerin laitaan aikomuksenaan siirtää ne myöhemmin toisaalle, mutta elinvoimaiset herukat tuuhistuivat vauhdilla ja saivat jäädä paikoilleen.

– Nyt ne ovat pihan parhaimmat marjapensaat. Istutuslaatikot mitoitimme myöhemmin niiden mukaan, Laura kertoo.

Laura ja Joni suosivat pitkäikäisiä ja helppohoitoisia rakenteita sekä kierrätettyjä materiaaleja. Harjateräksiset kehikot muodostavat portin potageriin. Kesällä niitä vasten kiipeilee muun muassa tuoksuherneitä ja salkopapuja.

Laura pohjustaa penkit ja viljelylaatikot risuilla ja puiden lehdillä. Kasvualustassa hän hyödyntää kaikkea eloperäistä ainesta, kuten kompostimultaa ja toisinaan myös hevosenlantaa.

Vuorimännyt pysyvät vuosittaisten leikkausten ansiosta pieninä ja tuuheina palloina. Tulppaanit tuovat keväisin mukavasti väriä niiden rinnalle.

Kierrätysmateriaaleja Laura ja hänen miehensä Joni Hautalahti hyödyntävät potagerissa mahdollisimman paljon. Puurunkoiseen, tomaattien kasvatukseen pystytettyyn kasvihuoneeseen he ovat käyttäneet vanhoja kerrostalon ikkunoita ja roskalavalta kerättyjä tiiliä. Noin 15 neliön kokoinen huone on 3,5 metriä korkea, ja siellä on harkoista valetut rapatut penkit.

– Tomaatit kasvavat niin korkeiksi, että kiipeilen penkkien reunoilla ylimpiä terttuja poimiessani.

Pihan toinen kasvihuone toimii suojaisana oleskelu- ja saunan vilvoittelupaikkana. Laura ja Joni löysivät sen mustan alumiinirungon käytettynä ja rakensivat siihen valuharkoista sokkelin, levensivät ovea ja leikkasivat vanhoista ikkunoista uudet lasit.

– Ajelin ympäri Turkua hakemassa ikkunoita. Irrotimme lasit pokista ja leikkasimme ne yksitellen lasiveitsellä. Kaarevien lasien leikkaaminen oli hankalaa, mutta onnistui lopulta, ja kasvihuoneesta tuli heti uusi suosikkipaikkamme, Laura kuvailee.

Kasvihuoneen kohopenkit lämpenevät keväällä nopeasti istutuskuntoon. Penkin reunalla tepsuttelee Vastamusta-kissa.

Laura nauttii peltomaiseman katselusta. Ränsistynyt keinu on saanut Lauran ja Jonin käsissä uuden maalipinnan ja laudoituksen.

Alumiinirunkoinen kasvihuone tarjoaa tuulensuojaisen oleskelupaikan, josta on näkymät lähes kaikkialle pihapiiriin.

Metsämänty on muotoiltu kolmipalloiseksi kasviksi.

Pihavajan ja kasvihuoneen rajaamassa potagerissa on lämmin ja suojaisa pienilmasto. Se hyödyttää etenkin paljon lämpöä vaativia lajeja, kuten kurpitsoja ja kurkkuja.

Ruukkutulppaani kukkivat pihavajan kuistilla joka vuosi tuoden väriä potageriin varhain kasvukauden kynnyksellä. Laura istuttaa sipulit loka-marraskuussa 30–40-senttisiin muoviruukkuihin, jotka hän upottaa potagerin penkkeihin ja peittelee 10–20 sentin multakerroksella.

Keväällä hän nostaa sipuliruukut maasta tulppaanin lehtien pilkottaessa – tai jo aiemmin, jos hän haluaa ottaa potagerin penkin käyttöön. Maasta nostamisen ajankohta vaikuttaa kukintaan.

– Jos haluan aikaisen kukinnan, nostan ruukut maasta hyvissä ajoin. Ruukkujen voi myös antaa olla pitkään viileässä maassa, jolloin tulppaanit kukkivat myöhemmin.

Aiemmin Laura istutti ainoastaan vaaleanpunaisia ja liiloja tulppaanilajikkeita, mutta muutama vuosi sitten hänen poikansa Toivo ihastui kauppareissulla keltaoranssiin lajikkeeseen.

– En olisi itse halunnut niin tujua väriä, mutta ne olivat keväällä aivan upeita ja kukkivat pitkään. Sen jälkeen tajusin, että tulppaaneja pitää olla kaiken värisiä.

Tulppaanien muoviruukut on helppo sujauttaa ämpäreihin. Kun tulppaanien varret ovat kuivuneet, Laura erottelee sipulit ja säilyttää piharakennuksessa syksyyn saakka.

Kerrannaiskukkainen tulppaani ’Dream Touch’ säväyttää suurilla pionimaisilla kukillaan.

Kirpputorilta löydetyt kalusteet asettuvat potagerin keskelle. Niiden oranssia väriä pehmentää punaruskea hiekkapinta. Taustalla kukkii Lauran siemenestä kylvämä omenapuu.