Millainen historia lapsuudenkodillasi on?
Talo on kiviharkkoa. Isä kantoi ison vastuun sen rakentamisessa. Asuimme ennen Niipperissä, Kehä III:n toisella puolella. Uusi talo oli lähellä Laaksolahden jäähallia, se rakennettiin vuonna 1997. Muutto helpotti elämää, koska isosiskoni ja minä harjoittelimme hallilla päivittäin taitoluistelua ja pikkuveljeni jääkiekkoa.
Minkä ikäisenä asuit siinä?
Olin yhdeksänvuotias, kun muutimme taloon. Muistan, kun siskon kanssa kävelimme suoraan koulun päättäjäisistä uuteen kotiin. Ensimmäiseen omaan asuntoon muutin 22-vuotiaana.
Muistatko tuolta ajalta jotain erityistä?
Nuoruudessani perheessä oli vain yksi tietokone. Oli luksusta, kun pääsin käyttämään sitä. Aloitin seurustelun mieheni Tommin kanssa jo teininä. Kaikki sai alkunsa yläkerran työhuoneessa kirjoitetuista IRC-Galleria- ja Messenger-viesteistä.
Millainen oma huoneesi oli?
Tykkäsin huoneen vinokatosta. Sänky piti tietysti laittaa sen alle. Sain laittaa huoneeni omannäköiseksi. Kun puhallettavat nojatuolit olivat muodissa, sellainen piti saada.
Millaisia leikkejä leikitte?
Meillä oli uusi videokamera, kuvasimme sillä kavereiden kanssa omia uutislähetyksiä ja Euroviisuja. Alueella oli myös hyvät ulkoilumaastot, ja olimme paljon pihalla.
Mitä koti opetti sinulle?
Käytännössä se koti kasvatti minut. Asuin siellä niin pitkään. Ennemminkin voisi kysyä, mitä se ei opettanut.
Mitä talolle kuuluu nyt?
Vanhemmat asuvat siinä edelleen. Bichon friséeni Siru jäi taloon. Se pitää enemmän omakotitalosta kuin kerrostaloasunnostani. Käyn siellä aika usein viikonloppuisin syömässä. Se tuntuu edelleen kodilta.
